22. helmikuuta 2017

Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa: Oton elämä 2


Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Stilla dagar i Mejlans
Suomentanut: Liisa Ryömä
Sivumäärä: 223 s.
Omaelämäkerrallinen Oton elämää saa jatkoa
V
anha kirjailija Otto jatkaa sielun pohdiskelua kirjoittajankolossaan Meilahdessa. Vanhetessaan hän ärtyy yhä enemmän maailman typeryydestä ja petollisuudesta. Venäjä miehittää Krimin, Putinin retoriikka kovenee ja televisiossa näytetään kuinka pyövelit mestaavat länsimaisia avustustyöntekijöitä. Hupsista vaan, todetaan. Ottoa huolestuttaa sota, joka taas näyttää lähestyvän. Kuolemasta on, urheilun ja erotiikan ohella, tullut erityisen mielenkiinnon kohde.
Aivoverenvuoto ja sydäninfarkti ovat aikalaisten vaatimaton tapa tehdä vallankumous. Oton kyky tuntea häpeää on yhtä heikkoa kuin ennenkin, eikä hän sitäkään häpeile. Pelot, unet ja viha tuovat ilon väristyksiä ja synkkyyttä. Otto on varma siitä, että elämämme tarkoitus on katoaminen. Kysymys kuuluu, jääkö kaikki tämä jäljelle, kun häntä itseään ei enää ole.
Oma arvioni: Vaikka Otto on fiktiivinen hahmo, on hän kuin kirjoittajansa kaksoisolento – aikaansa seuraava, sivistynyt ja ikääntynyt mies, joka tarkkailee sekä yhteiskuntaa että omaa elämäänsä. Huomionsa pohdinnoissa saavat niin lapsuus, psykologia, musiikki, kirjailijoiden asema kuin maailmanpolitiikkakin.  Niin, ja tietysti ikääntymisen mukanaan tuoma raihnastuminen ja ystävien menettäminen.
Hiljaiseloa Meilahdessa on älykäs romaani, joka on hienosti, jopa kauniisti kirjoitettu ja sympaattinen kirja.  Vaikka vanheneminen voi olla täynnä katalia koettelemuksia, ironiasta ei kannata luopua.




15. helmikuuta 2017

Kari Enqvist, Ilari Hetemäki & Teija Tiilikainen (toim.): Kaikki vapaudesta
















Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 311 s.
K
uka saa puhua puolestani? Mihin minulla itselläni on valtaa, mihin vapaus? Kuinka maailma rajoittaa vapauttamme? Piileekö vapaudessa velvollisuuksia?
Kaikki vapaudesta uppoutuu vapauden rajankäynteihin.
Mahdollisen ja mahdottoman erottava raja on liukuva. Tuon rajan paikasta neuvottelevat jatkuvasti erilaiset vastinparit – me ja he, ihminen ja luonto, yksilö ja valtio. Monet ennen ehdottomat rajat ovat liudentuneet: valtiota ei rakenneta enää yhden kansallisuuden varaan, uskonnoista voi poimia itselle sopivimmat tavat. Samalla uusia, utopistiseltakin kuulostavia mahdollisuuksia tuntuu olevan aivan ulottuvillamme. Geenejä ja luonnon rakenteita muokkaamalla voidaan parantaa sairauksia ja kenties jarruttaa ihmiskehon väistämätöntä rappeutumista.
Lisääntyvä vapaus saattaa toisinaan kääntyä itseään vastaan: pystymmekö oman hyvinvointimme kannalta järkeviin valintoihin tavarapaljouden ja nokkelien mainostajien armoilla? Kykenemmekö seulomaan kohtaamastamme tietotulvasta toden ja valheen?
Oma arvioni: Kaikki vapaudesta on ajankohtainen ja ajattelua stimuloiva teos vapauksista ja vastuista. Kirjassa eri alojen asiantuntijat tuovat esille monenlaisia näkemyksiä tähän dynaamiseen teemaan.


11. helmikuuta 2017

Pasi Luhtaniemi: Sokea piste

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 288 s.
Oletko valmis uskomaan mahdottomaan?

E
nsin se näytti tapaturmalta. Ohjelmoijaguru Samuel Heiskan ruumis löytyy syksyiseltä pihalta. Sade on huuhtonut jäljet ja pimeys kätkenyt tapahtumat.

Kun poliisi jututtaa Heiskan yhtiökumppania Erikiä, tämä asettaa itsensä kuin tahallaan epäillyksi. Erik hyötyy Samuelin kuolemasta, sillä firma oli julkaisemaisillaan uudenlaisen verkkosivuston, jonka patenteilla tahkottaisiin rahaa, mutta Samuel oli asettunut poikkiteloin.
Erikin pidätyksen jälkeen tämän vaimo Meri aloittaa omat tutkimuksensa. Jäljet näyttävät johtavan samassa toimistohotellissa työskentelevään liikekumppaniksi. Lavastettiinko Erik syylliseksi? Samaan aikaan poliisi seuraa Samuelin jälkiä netissä – onnistuiko sopuisa nörtti suututtamaan uusnatsiryhmän? Entä kuka on salaperäinen Richard, joka on mukana Erikin verkkosivusuunnitelmissa?

Oma arvioni: Sokea piste on taitavasti rakennettu esikoisteos, uusmediamaailmaan sijoittuva aikalaisromaani ja psykologinen trilleri. Osansa saavat niin netissä vellova vihapuhe kuin kuvamanipulaatiot ja kuvitteelliset identiteetitkin. Tarinan edetessä kauhu valtaa alaa, kun virtuaaliset harhat muuttuvat osaksi todellisuus romaanin vääristyneessä maailmassa. Moniääninen kerronta sai aikaan sen, että minä epäilin rikoksesta milloin ketäkin.
Jos etsit erilaista dekkaria, tässä yksi omaleimainen vaihtoehto.






10. helmikuuta 2017

Jari Tervo: Matriarkka

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 448 s.


Aamu Karitsantytär syntyi vaiti ja silmät auki.”
Runsaana vyöryvä vaellusromaani, jossa liikkeellä ovat kokonaiset kansanryhmät. Ennen ja nyt. Matriarkka on ehtymätön runsauden sarvi: moniääninen, taitavasti orkestroitu, paikoin surrealistisiin korkeuksiin kohoava eepos inkeriläissuvun elämästä. Tarina alkaa Aamu Karitsantyttären syntymästä Simpukan kylässä Neuvosto-Inkerissä ja seuraa hänen ja hänen sukunsa pitkää vaellusta: karkotusta Siperiaan, evakuointia Suomeen ja palauttamista Neuvostoliittoon. Siinä yhdistyvät historialliset tapahtumat sekä ajankohtaiset teemat, kuten pakolaisuus ja nyky-Venäjä. Teos on häikäisevä taidonnäyte, jossa Jari Tervon kieli ja kerronta virtaavat pidäkkeettömämpänä ja rikkaampana kuin koskaan.

Oma arvioni: Takakansiteksti lupaili todella paljon, ja paljon tämä Tervon uusin kirja toki antoikin. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tämä todellinen tiiliskiviromaani paras Tervoa ole. Näkemykseeni vaikuttaa luonnollisesti osaltaan se, ettei teoksen aihe itseäni erityisemmin kiinnostanut, vaikka historian tapahtumat ovat aina jotenkin kiehtoneetkin – ja siksi kai tähän kirjaan ensisijaisesti tartuin ja sen lukea halusin. Tunnustan kuitenkin, että muutamaan otteeseen tämän mutkikkaan vaellusmatkan aikana, toivoin tarinan jo vähitellen päättyvän.
Herkimmille lukijoille en Matriarkkaa voi suositella, mutta historiasta ja kaltoin kohdeltujen ihmisten kohtaloista kiinnostuneille Tervon uusin kirja tarjoaa monin tavoin hereillä pitävän lukuelämyksen.  


8. helmikuuta 2017

Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Maskarna i Carmine Street
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Sivumäärä 292 s.
Vahvatunnelmainen rikosromaani pikkutytön katoamisesta
K
irjailija Erik Steinbeck ja hänen taiteilijavaimonsa Winnie muuttavat New Yorkiin jättääkseen taakseen kotimaan traumaattiset tapahtumat. Pariskunnan neljävuotias Sarah-tytär on kidnapattu puolitoista vuotta aiemmin, eikä hänestä ole sen jälkeen mitään havaintoja. Erik yrittää aloitella uutta kirjaansa ja tarkkailee salaperäisillä retkillä käyvää Winnietä, joka väittää itsepintaisesti, että Sarah elää. Samaan aikaan Erik saa selville uusia asioita vaimonsa menneisyydestä. Ehkä heidän muuttonsa juuri New Yorkiin ei ollutkaan sattumaa?
Oma arvioni: Tiheätunnelmainen psykologinen trilleri, joka pitää lukijaa tiukasti otteessaan heti alusta lähtien. Miljöön ja ihmisten kuvaus on todella vaikuttavaa. Kirjassa ei mässäillä väkivallalla, eikä lukijaa pitkästytetä poliisityön kuvauksella. Carmine Streetin sokeat tarjoaakin hieman erilaisen dekkarielämyksen. Suosittelen.





7. helmikuuta 2017

Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen – Miten päästä irti pelosta ja häpeästä ja seistä omilla jaloillaan



Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 266 s.
J

ani Toivolan omaelämäkerrallinen teos pohtii yksilön oikeutta omaan tarinaan. Teoksen punaisena lankana on Toivolan matka isänsä synnyinseudulle pieneen Webujen kylään Kenian maaseudulla. Elämäntarinansa kautta Toivola käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä liittyen identiteettiin ja ihmisen oikeuksiin – kuka saa rakastaa, kuka saa perustaa perheen ja olla isä tai äiti, kuka saa kutsua itseään suomalaiseksi. Jani Toivola on 38-vuotias homoseksuaali, isä, näyttelijä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hänet valittiin eduskuntaan vuonna 2011 ensimmäisenä tummaihoisena parlamentin jäsenenä. Vuonna 2009 yllättäen löytynyt saksalainen veli johdatti Toivolan isänsä juurille sekä ensikohtaamiseen isänpuoleisen Mapesan suvun kanssa. Tuntematon isä iholla muuttui osallisuudeksi kokonaisesta kulttuurista.
Oma arvioni: Jani Toivolan kirja on vahva ja vaikuttava puheenvuoro ihmisenä olemisen ja erilaisuuden rikkauden puolesta. Se on avoin ja rehellinen yhden miehen kertomus siitä, kuinka jokaisen meistä tulisi voida luottaa omaan tarinaansa ja uskaltaa rohkeasti toteuttaa omia unelmiamme – ympäröivistä ennakkoluuloista piittaamatta ja kenties myös niiden vuoksi. Toivolan tarina on tarina pelkojen voittamisesta ja itsensä löytämisestä.

Tätä kirjaa lukiessa silmät avautuvat ja tunteet liikuttavat. Kirja saa lukijan pohtimaan, miksi maailma ja Suomi sen osana on sellainen paikka, että yksilön ei ole välttämättä helppo olla juuri sellainen kuin on ilman tarvetta peitellä jotakin ominaisuutta itsessään. Yksilön kehityksen kannalta, kun on ensiarvoisen tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi omana ainutkertaisena itsenään kaikkine piirteineen jo lapsesta lähtien. Jokaisella ihmisellä on kerrottavanaan tarina, joka ansaitsee kuulijan. Ja niin kuin Jani Toivola kirjassaan koskettavasti toteaa, mikään ei ole pahempaa kuin ohi katsominen, hiljaisuus. Se jättää ihmisen vaille omaa ääntä ja saa hänet pahimmassa tapauksessa kadottamaan identiteettinsä.

Suosittelen kirjaa lämpimästi sellaisille lukijoille, jotka arvostavat kirjallisuutta, jossa on sanomaa.


4. helmikuuta 2017

Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 414 s.
K
olmekymppinen toimittaja Joona on menettänyt niin palstatilansa kuin luottotietonsa. Hän käyttää päivänsä tuijottaen tositeeveetä ja vältellen ihmisiä, kunnes kustantamo ehdottaa romaanin kirjoittamista.
Joona alkaa kerätä materiaalia äänittämällä salaa keskusteluja läheistensä kanssa.
Oma arvioni: Ekholm pohtii ajan hermolla olevassa esikoisromaanissaan muun muassa sitä, mikä on julkisuuden hinta ja kuka sen loppujen lopuksi maksaa. Lukukokemus oli yhdellä sanalla ilmaistuna ärsyttävä. Syitä tähän oli toki löydettävissä niin kirjasta kuin sen ulkopuoleltakin. Isoa roolia lukuelämyksen pilaajana näytteli flunssa, joka venytti kirjan lukemista liian monelle päivälle...
Oletan teoksen kolahtavan huomattavasti paremmin netissä keskusteleviin kolmekymppisiin lukijoihin.





24. tammikuuta 2017

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle – Yksinäisyydestä ja yksin olemisen taidosta
















Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 136 s.
L
aura Honkasalo käsittelee uutuuskirjassaan Pöytä yhdelle yksinäisyyttä ja yksin olemisen taitoa omien ja muiden kokemusten kautta.

Honkasalo kirjoittaa puhuttelevasti yksinäisyyden kivusta ja toisaalta omaehtoisen yksin olemisen voimauttavasta vaikutuksesta. Miten yksilön vapautta ja sosiaalista kyvykkyyttä arvostava aikamme suhtautuu yksinäisyyteen? Miksi yksin elämistä saa selitellä toisin kuin parisuhdetta, jonka tilasta harvemmin kysellään? Mihin sinkkuystävät katoavat perheellistyneiden elämästä?
Kirjan tarinoissa yksinäisyydestä avautuu kurkistusikkuna myös kulttuuriimme ja yhteiskuntaamme: "Suomessa yleinen asenne yksinäisiä kohtaan on, että elämälleen pitää itse tehdä jotain. Monien mielestä on itsestä kiinni, jääkö yksin. Näin ei kuitenkaan aina ole", Honkasalo toteaa. Vastoin omaa tahtoa koettu yksinäisyys satuttaa ja aiheuttaa helposti ulkopuolisuuden kokemusta.
Oma arvioni: Puhutteleva, kaunistelematon ja myös surullinen kirja, jonka luettuaan ymmärtää, että myönteinen yksinolo ja tahdonvastainen yksinäisyys ovat kaksi ihan eri asiaa. Yksin oleminen aina silloin tällöin on varsin terveellistä. Se tarjoaa mahdollisuuden niin lepoon kuin luovuuteenkin.
Nautin usein yksin olemisesta – ja kirjoittaminenkin suorastaan edellyttää sitä, mutta yksinäisyydessä pahinta on tunne siitä, ettei kuulu joukkoon. Ulkopuolisuuden kokemus on ollut läsnä elämässäni monissa eri yhteyksissä lapsesta asti. Mutta olen kiitollinen siitä, että yksinäisyys ei ole kohdallani koskaan ollut luonteeltaan totaalista.
P.S. Tämä tuore kotimainen tietokirja on 1000. tähän blogiosoitteeseen postattu kirja.

22. tammikuuta 2017

Harri Manner: Einari, työt ja Kennedy



Kustantaja: Arktinen Banaani
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 191 s.

Hykerrytävä kertomus nuoren miehen eroottisista koettelemuksista.
1
7-vuotias Einari on romanttinen rakastaja ja ylivertainen sukupuoliatleetti – ainakin omissa kuvitelmissaan. Kun haaveet ovat viimeinkin muuttumassa todeksi, katkaisee herkän hetken maailmaa järisyttävä uutinen.

Einari tulee loppuikänsä muistamaan missä hän oli ja mitä melkeinpä pääsi tekemään kuullessaan John F. Kennedyn murhasta.

Oma arvioni: Harri Manner kuvaa romaanissaan empaattisesti ja samalla myös humoristisesti sitä, kuinka kirjallisuuden klassikoista saadut rakkauden esikuvat ja nuoruuden hormonimyllerrykset villeine fantasioineen saavat nuorukaisen elämän raiteiltaan. Romaanissa eletään viattomuuden aikaa, jolloin äidit valvoivat tarkkasilmäisinä tyttäriensä kunniaa. Ja maailmaa mullistava uutinen saa suuren täyttymyksen odotuksen vaihtumaan epätoivoksi.







20. tammikuuta 2017

Heli Rintala: Liian ihmeellinen maailma? – Asperger-ihmiset kertovat



Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 176 s.
A
spergerin oireyhtymä on häiriö, sairaus ja vamma, josta kärsitään ja joka aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia. Näin määrittelevät tutkijat, lääkärit ja kasvattajat.
Tässä teoksessa puhuvat Asperger-ihmiset eli autismin kirjon häiriötasolle 1–2 diagnosoidut itse: alakouluikäiset, teinit, opiskelijat ja jo työelämässä olevat. Kokevatko he olevansa vammaisia ja kärsivänsä?

Millaista on, kun puheensorina sekoittaa ajatukset, ja valo tuntuu räjäyttävän aivot pellolle? Kun tarkoituksettomat lausahdukset ja valkoiset valheet eivät käy järkeen? Kun tiedonjano on loppumaton, mutta koulunkäynti mahdotonta?

Miltä näyttää maailma, jossa matematiikka tai musiikki on värillistä, tai jossa oma harrastus tarjoaa päättymätöntä iloa ja tyydytystä? Millaista on, kun ajatukset purkautuvat tarinoiksi ja runoiksi, kuviksi, sävellyksiksi, elokuviksi, peleiksi? Millaista on elää maailmassa, jossa monimutkaisten matemaattisten yhtälöiden ymmärtämiseen menee sekunnin sadasosa, mutta kanssaihmisten käytöstä ei tajua koskaan?

Haastatteluihin pohjautuvien kertomusten lisäksi kirjassa on myös vanhempien tarinoita elämästä erityislaatuisten Asperger-lasten kanssa. Faktaosioissa tarjoillaan muun muassa perustietoa oireyhtymästä, terapioista, liitännäisoireista, koulu- ja opiskelumahdollisuuksista sekä Kelan tuista.
Oma arvioni: Tämä elämänmakuinen kirja tarjoaa rehellisiä kuvauksia siitä, miltä maailma näyttää ja arki tuntuu, kun elämässä on läsnä Aspergerin oireyhtymä. Mielestäni se on mainio teos antamaan vertaistukea ja lisäämään neuronormaalien ymmärrystä. Sen lukeminen ei olisi pahitteeksi kenellekään.

P.S. Opiskelijoiden on kuitenkin syytä huomata, että kirjan faktaosuuksissa ei ole lähdeviitteitä, joten teoreettisen tiedon äärelle pääsee kirjan lopussa olevan lähdeluettelon kautta.



19. tammikuuta 2017

Vera Vala: Milanon nukkemestari













Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 431 s.
Minun on piilouduttava nukkemestarilta
 
A
rianna de Bellis on saanut tyttären Bartolomeon kanssa ja muuttanut Milanoon, missä hän työskentelee tutkijana yliopiston oikeuspsykologian laitoksella. Kadulta löytyy kaksi murhattua opiskelijaa. Molemmilla on nukke käsissään.
Samankaltaisesta murhasarjasta tuomittiin neljä vuotta aiemmin pappi, mikä loi raskaan varjon katolisen kirkon ylle. Ariannan pappisveli Ares ryhtyy nyt Vatikaanin pyynnöstä selvittämään, onko marionettimurhaajaksi nimetty pappi sittenkin syytön. Arianna puolestaan etsii epätoivoisena Milanon kaduilta psykiatrisesta hoidosta karannutta vankia, joka väittää pakenevansa salaperäistä Nukkemestaria. Mutta kuka todella pitelee lankoja käsissään ja hakee öisillä kaduilla seuraavaa uhriaan?
Milanon nukkemestari -dekkarin näyttämönä on liikemiesten ja taiteilijoiden loistelias kaupunki. Milanon kanaalien ylle tiivistyvä sankka sumu kietoo syliinsä niin eliitin, kujien kodittomat kuin muualta muuttaneet onnenetsijät.
Oma arvioni: Vera Valan mielenkiintoinen Arianna de Bellis tutkii -sarja jatkuu tällä kertaa Milanossa, kirjailijan nykyisessä kotikaupungissa. Kirjassa tavoitetaan uskoakseni varsin hyvin kyseiselle kaupungille ominainen tunnelma. Romaanissa yhdistyy taitavasti perinteinen ja moderni sekä niiden välinen ristiriita tämä päivän Italiassa.
Milanon nukkemestari on kuin jännittävä mosaiikkimainen palapeli, joka tarjoaa lukijalleen kiinnostavan nojatuolimatkan talviseen Milanoon. Edellisiin sarjan osiin verrattuna lukukokemus oli kuitenkin ainakin itselleni jonkin verran raskaampi.







17. tammikuuta 2017

Hilary Boyd: Tule tapaamaan minua rannalle














Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: Meet Me On The Beach
Suomentanut: Auli Hurme-Keränen
Sivumäärä: 369 s.

Koukuttava tarina aikuisesta rakkaudesta, joka uhmaa itse kohtaloa

K
un paikkakunnan äveriäs, vitaalinen vaikkakin jo eläkkeelle jäänyt merkkimies Harry Stewart kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen, koko kylä on ällistyksen lyömä – paitsi Harryn vaimo Karen, joka on ollut tietoinen miehen tolkuttomasta alkoholinkäytöstä. Mutta olosuhteet, joissa Harry on kuollut, täyttävät Karenin kaihertavalla syyllisyydellä. Vain kylän sympaattinen kirkkoherra William Haskell pystyy tarjoamaan Karenille lohtua hänen murheessaan. Williamin ymmärrys ja läheisyys tuntuvat korvaamattomilta, ja ennen pitkää Karen tajuaa olevansa rakastumaisillaan mieheen. Williamilla on kuitenkin vaimo ja teini-ikäinen tytär ja ennen kaikkea seurakunta, josta hänen on pidettävä huolta – ja joka myös pitää huolta hänen tekemisistään.
Oma arvioni: Tule tapaamaan minua rannalle on lämminhenkinen ja elämänmakuinen kertomus kypsän naisen rakkaudesta. Mielestäni kirja on ihan viihdyttävää luettavaa sortumatta liialliseen siirappisuuteen. Siinä on mukana syvällisyyttäkin.
















































15. tammikuuta 2017

Harri Nykänen: Rikoksen evankeliumi – Uhraus

















Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 211 s.
M
atteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta riivaavat raamatulliset nimet ja rankat lapsuusmuistot. Syypää molempiin on heidän isänsä, vankilanjohtaja  Aaron sydänmaa. Harmaata taloutta tutkiva Matteus joutuu hengenvaaraa saatuaan tulenarkoja veroparatiisitietoja yhteiskunnan huipulta. Kun raaka jälkien peittely alkaa, erilleen ajautuneet veljekset kokoavat voimansa.

Kovimman eteen joutuu Markus, jolla on takanaan väkivaltainen rikosura. Äitiään psykiatriksi seurannut Luukas ja salaperäinen Johannes eivät hekään odota toimettomina. Isä on kylvänyt vihaa, ja pojat korjaavat veristä satoa.
Sarjan toinen osa julkaistaan syksyllä 2017.
Oma arvioni: Harri Nykäsen uusimman dekkarisarjan avaus ei ole ilosanoma. Itse asiassa se on varsin synkkä tarina vankilan muurien sisällä varttuneista veljeksistä ja heidän vanhemmistaan – ja heidän salaisuuksistaan. Tarinan parasta antia ovat mielestäni kiinnostavat henkilöhahmot ja yllätyksellinen loppu. Se sai ainakin minut odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu…






14. tammikuuta 2017

Anja Snellman: Lähestyminen


Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 143 s.
E
räänä päivänä kirjailijan sohvalle rojahtaa heroiiniriippuvainen Ile, jolla on kreikkalainen isä ja lähestymiskielto äitiinsä. Kohtaamiset Ilen kanssa käynnistävät kirjailijan mielessä muistot onnellisen perhe-elämän vuosista Kreetalla.
Lähestyminen on matkakertomus, muistokirjoitus ja paluun lokikirja. Se vie lukijansa itäisen Välimeren vesille ja saaristoon, helsinkiläisen päihdeklinikan hälinään ja nykykreetalaiseen arkeen.
Välimeren kirkas sininen kätkee minolaisen kulttuurin jäänteet, haaksirikkoutuneiden kauppalaivojen aarteet siinä missä pakolaisveneiden uponneet unelmat.
Oma arvioni: Lähestyminen jatkaa samalla teemalla kuin Snellmanin edellinen teos Antautuminen. Lähestymisessä on kysymys lähestymisestä toisen ihmisen kanssa, mutta samalla se on matkakertomus, joka vie lukijansa Kreetalle sinisen meren äärelle. Vaikka Lähestyminen ei tarjonnutkaan yhtä vahvaa ja vaikuttavaa lukuelämystä kuin edeltäjänsä, tykkään Anja Snellmanin tavasta kirjoittaa ja kertoa elämänmakuisia tarinoita. Niinpä jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä hänen seuraava kirjansa tuo tullessaan.







13. tammikuuta 2017

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 158 s.
E
lämä voi muistuttaa meikkipussia, mutta vuorenvarmasti se on matka.
Elämä on siis matka ja kustannukset sen mukaiset, joten sanavarastossa on syytä olla ylipainolisämaksu.
Oma arvioni: Ylipainolisämaksu on mitä mainioin matkakirja, suuntaamme kulkumme sitten vaikkapa lapsuusmuistojen äärelle tai kuuluisia nähtävyyksiä katsomaan. Tätä kirjaa lukiessa on lähes mahdotonta pitää naamaansa peruslukemilla. Jos etsit viihdyttävää kirjaa, suosittelen tätä Kaisa Haatasen toista romaania varsin lämpimästi.