22. kesäkuuta 2017

Mooses Mentula: Jääkausi

















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 264 s.

Mestarillinen romaani vaietusta aiheesta

J

ääkausi on väkevä romaani kiusaamisesta, kilpailusta, peloista ja ystävyydestä. Yläkouluikäisen Helmin ja keski-ikäisen opettajan Juhan tiet risteävät pienellä paikkakunnalla Kainuussa. Yhteentörmäys suistaa hyvämaineisen Juhan juorujen keskipisteeseen ja Helmin uuteen vaiheeseen nuoruudessaan.
Koulukaverit pelaavat yhdessä Helmiä vastaan. Onko tuohon peliin sopeuduttava, lähdettävä mukaan ja omaksuttava sen kovat säännöt? Vaatiiko ryhmässä pärjääminen toisten kukistamista?
Juha ei tiedä mihin ryhtyy ottaessaan vastuulleen oppilaan hädän.

Oma arvioni: Jääkausi kuvaa yläkoulua ryhmien taistelukenttänä elävästi ja uskottavasti. Romaani käsittelee koulukiusaamista valtapeleineen monitasoisesti ja kaunistelematta. Kuvaukset nuorten ja aikuisten vuorovaikutussuhteista toimivat mielestäni myös varsin hyvin. Kirja kertoo, kuinka jäätävät seuraukset eristämisellä ja umpikujaan ajamisella voi lopulta olla.

Vaikka kyseessä ei olekaan perinteinen kasvu- ja selviytymistarina, sopii se silti sekä nuorempien että varttuneempien lukijoiden luettavaksi. Mentulan kirja on oivallinen muistutus siitä, miten kuka tahansa meistä voi itse asiassa ihan koska tahansa tulla kiusatuksi ja jätetyksi ”lauman” ulkopuolelle. Niinhän vanha sanontakin jo sanoo, että ihminen on ihmiselle susi. Samalla Jääkautta lukiessa on oikeastaan mahdotonta olla tuntematta ahdistusta ja surua siitä, kuinka paljon kiusaamista niin kouluissa kuin työpaikoillakin edelleen tapahtuu – hienoista ohjelmista ja tietoisuuden lisääntymisestä huolimatta.

Jääkausi on kaiken kaikkiaan hieno kirja, mutta loppuratkaisun olisin toivonut olevan toisenlainen. Juonipaljastuksen välttämiseksi en kuitenkaan viitsi tässä yhteydessä sanoa asiasta enempää.




19. kesäkuuta 2017

J. M. ILVES: Sorjonen – Nukkekoti

















Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 283 s.

”Mutta ihmiset ovat petoja täälläkin.”

K

eskusrikospoliisin huipputukija Kari Sorjonen haluaa viettää enemmän aikaa vakavasta sairaudesta toipuvan vaimonsa ja teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Perhe päättää muuttaa Lappeenrantaan, jossa Sorjonen ottaa vastaan rikoskomisarion pestin uudesta vakavien rikosten erikoisyksiköstä. Pian käy ilmi, että idylliseltä näyttävän rajaseudun rikokset ovat pääkaupungissa kouliintuneelle poliisillekin kovia.

Nukkekoti on Sorjonen -rikosromaanisarjan ensimmäinen osa.

Oma arvioni: Kirja yllätti minut positiivisesti, sillä tv-sarjaa en jaksanut seurata. Luettuna henkilöhahmot toimivat mielestäni hyvin, eivätkä tapahtumatkaan olleet liian itsestään selviä. Kokonaisuutena ihan kelpo kotimainen dekkari. Saattaa siis hyvin olla, että luen Sorjonen -sarjan muutkin osat.