27. huhtikuuta 2017

Jørn Lier Horst: Ajokoirat

















Kustantaja: Sitruuna
Julkaisuvuosi: 2016
Norjankielinen alkuteos: Jakthundene
Suomentaneet: Tiina Sjelvgren ja Aino Ahonen
Sivumäärä: 371 s.

K

okenut rikostutkija William Wisting pidätetään virasta ja hän joutuu itse tutkinnan kohteeksi epäiltynä todisteiden peukaloinnista. Wisting johti aikoinaan paljon huomiota herättäneen Cecilia Linden murhatutkimusta.

Nyt, seitsemäntoista vuotta myöhemmin, on paljastunut että todisteet joiden perusteella murhaaja tuomittiin, olivat väärennettyjä. Media haistaa tuoreen veren. William Wisting on jahdannut koko uransa ajan rikollisia, mutta tällä kertaa hän itse joutuu ajojahdin kohteeksi. Kuka väärensi todisteet? Mitä todella tapahtui? Wistingin rikostoimittajana työskentelevä tytär Line auttaa isäänsä, mutta hän saa apua myös odottamattomalta taholta. Kunnes uusi nuoren naisen katoaminen laukaisee jälleen hermoja raastavan ajojahdin…

Oma arvioni: Dekkari, jossa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Täysin ennalta-arvaamatonta ja kliseistä vapaata lukukokemusta Ajokoirat ei kuitenkaan tarjonnut, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt liikaa. Sujuva kerronta ja kiinnostavat hahmot ovat tämän jännittävän jännärin vahvuudet. Wisting on mielestäni piristävä poikkeus usein moniongelmaisten poliisien joukossa. On mukavaa, että hänellä on hyvät välit aikuiseen tyttäreensä eikä hän ratkea ongelmien edessä ryyppäämään. Vaikka Wistingin elämässäkin on omat haasteensa, vaikeuksissa ei ryvetä liikaa.

Jos et vielä ole tutustunut Jørn Lier Horstin dekkareihin, kokeile ihmeessä. Häneltä on aiemmin suomennettu teos Suljettu talveksi.


24. huhtikuuta 2017

Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä

















Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 261 s.

S

e ei voinut olla sattuma. Terapeutti Kaarlo Nuortevan potilas on puhunut lapsuusmuistostaan, jossa hän on vaarassa hukkua eläintarhan edustalla mereen. Pian sama toteutuu Korkeasaaren rannassa, ja Kaarlon huoli saa muodon. Epidemia on alkanut levitä. Se tarttuu sanoista, katseista, televisio-ohjelmistakin, ja väkijoukoissa sen seuraukset ovat tuhoisia. Käsillä olevaan uhkaan verrattuna maailmansodat ovat pelkkä varjo. Sairastumassa eivät ole pelkästään ihmiset vaan koko tuntemamme todellisuus.

Pinnan alla pimeä on tiivistunnelmainen psykologinen trilleri, joka yhdistää myytit ja arkkityypit aikamme suurimpiin uhkakuviin. Teos vetää lukijansa paranoian pyörteisiin, joissa mikään ei ole sattumaa, vaan kaikki merkitsee aina myös jotakin muuta.
Oma arvioni: Alitajunnan syövereistä ammentava tiheätunnelmainen psykologinen trilleri, tai oikeammin ehkä psykofantasia, jonka menossa on välillä vaikeaa pysyä mukana. Kokonaisuus on pullollaan eri tieteistä peräisin olevia yksityiskohtia. Psykoanalyysin perusteiden tuntemisesta on jonkin verran hyötyä tämän moni-ilmeisen kudelman ymmärtämisessä. Kirjassa on läsnä tietoisuuden hahmottumisen dilemma: mistä se koostuu ja mitä jää sen ulkopuolelle.

Pinnan alla pimeä on romaani ihmiseksi tulemisen elämänmittaisesta prosessista. Se sopii lukijalle, joka ei halua päästä helpolla vaan kaipaa kaavoihin kangistuneen ajattelunsa haastamista. Vaikka kirja olikin kiehtovan erilainen, en välttämättä ihan heti jaksaisi lukea jotakin samanlaista. Seuraavaksi haluan lukea kirjan, jonka parissa aivotkin saavat hieman levätä – ainakin toivottavasti.








Samuel Bjørk: Yölintu

















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Norjankielinen alkuteos: Uglen
Suomentanut: Päivi Kivelä
Lukija: Ville Tiihonen
Äänikirjan kesto: 12 h 34 min

Sulkien ja kynttiläasetelman keskeltä löytyvä teinitytön ruumis johdattaa lintunaamaria käyttävän rituaalimurhaajan jäljille.

T

einitytön ruumis löytyy metsästä kummallisen asetelman keskeltä. Rikostutkija Holger Munch ja hänen työparinsa Mia Krüger jäljittävät murhaajaa, mutta kummankin yksityiselämän murheet häiritsevät heidän keskittymistään, ja tutkinta ajautuu umpikujaan. Kun tuntematon nuori hakkeri lähettää poliisille kammottavan videon, Holger tiimeineen joutuu kilpajuoksuun aikaa vastaan, sillä pian heillä olisi uusi uhri.

Oma arvioni: Ahmittavan nopeatempoista jännitystä tarjottava dekkari, joka on kaikessa outoudessaan ja raakuudessaan karmaisevan koukuttava. Pidin kovasti myös sarjan aloittaneesta Minä matkustan yksin -dekkarista, joten toivottavasti sarja saa pian jatkoa.