15. lokakuuta 2017

Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä – Kirjoituksia

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 171 s.

Arvostetun näyttelijän kirjoituksia


Teatterista sanotaan usein, että se ihmistä ja yhteiskuntaa kuin peili. Luulen, että asia on pikemminkin niin, että taide luo elämää ja pitää sitä yllä. Taiteen tehtävä ei ole heijastella mitään. Sen tehtävä on luoda todellisuuksia, joissa arkimaailmamme lainalaisuudet kumoutuvat. Taiteen tehtävä on herättää se ihmeenkaltainen tunne, jota elämme unissamme. Osoittaa, miten runollista ajattelumme ja olemassaolomme loppujen lopuksi on. Miten arjen keskellä elää ihme.”

Hannu-Pekka Björkman kulkee esseissään iltakävelyllä Munchenissä, muistelee jouluja ja kesiä, pohtii ihmisen salaisuutta. Hän miettii nostalgian olemusta, kertoo, millaista oli aikoinaan astua opin tielle, kuvailee talvista saunareissua – tunnelmoiden ja punniten.

Oma arvioni: Hannu-Pekka Björkmanin kirjoitukset luotaavat muistoja, kokemuksia ja ajatuksia syvällisesti. Vaikka Välähdyksiä peilissä on sivumäärältään pieni kirja, jonka lukaisee periaatteessa hyvinkin nopeasti, sen tekstien äärelle kannattaa pysähtyä. Viisaista sanoista ja kauniista lauseista kannattaa nauttia hitaasti. Niinhän elämääkin ainakin tulisi elää, hetki kerrallaan. Siitä on pohjimmiltaan kysymys myös seuraavassa sitaatissa:
”Elämämme tärkeimpiä viisauden lähteitä on ymmärtää ihmiselämän kont-rastit, nähdä vaaleiden ja tummien sävyjen vaihtelut sekä mieluummin kuin tähdätä jatkuvaan onnellisuuteen, pyrkiä olemaan elävä, kokonainen ihmi-nen.”
Kirjassa käsitellään isoja teemoja; ihmisyyttä, ikääntymistä, yksinäisyyttä, taidetta ja uskoa.  Mielestäni kirjan kantavana ideana on itsetutkiskelu, kuten alla oleva katkelmakin oivallisesti osoittaa:


”Kaikki, mikä sysää meidät itsetutkiskeluun ja avaa silmämme, on henkisen kehityksemme kannalta tarpeellista. Olkoon se paikka, aika, ystävä, kirja tai lapsen katse.”

Jos siis etsit puhuttelevaa luettavaa, Hannu-Pekka Björkmanin Välähdyksiä peilissä on erinomainen kirja. Suosittelen sitä lämpimästi varsinkin kaikille kiireen keskellä eläville keski-ikäisille.


14. lokakuuta 2017

Ville Hänninen: Kirjan kasvot – Sata vuotta suomalaisia kirjankansia

Kustantaja: SKS
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 335 s.

K

irjan henki tiivistyy kanteen. Vanhat kannet herättävät muistoja ja ajatuksia jostain jo miltei unohtuneesta. Monia teoksia ei tahtoisi ajatellakaan muussa muodossa kuin siinä itselle rakkaimmassa. Tuntematon sotilas ei tuntuisi samalta hengettömällä elokuvakannella, ja Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? olisi suorastaan lukukelvoton ilman kannen reikää.

Kirjan kasvot nostaa esiin yhden teoksen kultakin Suomen itsenäisyyden vuodelta. Ajan henki näkyy kansissa – valitut kannet kuvaavat aikaa ja sen virtauksia, aikansa kansityylejä ja -taiteilijoita.

Teos kertoo unohdettuja tarinoita jopa ikonisten, kaikkien tuntemien kirjankansien synnystä. Se tuo esiin myös ihmisiä kansien takana – suomalaisen kirjataiteen mestareita.

Oma arvioni: Parhaimmassa tapauksessa kirjan henki todellakin tiivistyy sen kanteen. Tunnustan, että olen valinnut monia kirjoja luettavaksi jopa pelkän kansikuvan perusteella. Onpa jokunen teos saattanut jäädä kirjaston hyllylle vaikkapa liian levottoman tai mielestäni suorastaan ruman kannen vuoksi. Tärkeintä on toki se, mitä kansien välissä on, mutta silti.

Hänninen luonnehtii kirjaa kuvaavasti näin:

”Kirja on kokonaistaideteos, se kertoo itsestään koko olemuksellaan: paperillaan, koollaan, kirjaintyypeillään, värimaailmallaan, päänauhallaan, esilehdillään, kansikuvallaan.”


Hännisen teos esittelee yhden kansikuvan jokaiselta itsenäisyytemme vuodelta. Se kertoo kuvien kautta myös historiallisista tapahtumista ja yhteiskuntamme kehittymisestä. Valittujen kansikuvien joukossa on sekä tuttua että tuntematonta suomalaista kansikuvataidetta. Onpa kirjassa muutama nk. ikoninen kansikin, jota on mahdoton sivuuttaa. Omia suosikkejanikin valituista kansikuvista löytyi muutamia ja sellaisia, jotka nostivat mieleen nostalgisia muistoja. Mielenkiintoisin yksityiskohta itselleni oli se, että Sinuhe egyptiläisen suosituin kansikuva on vuodelta 1974. Upea kirja, tyylikäs kansi eikä hullumpi vuosikaan…

Ville Hännisen pitkäaikaisen ja perusteellisen työn tuloksena syntynyttä teosta voi suositella etenkin ajankuvasta, kulttuurihistoriasta ja visuaalisuudesta kiinnostuneille kirjojen ystäville. Kirja esittelee erilaisia kansityylejä niin kaunokirjoista, tietokirjoista kuin kirjasarjoistakin, joten Kirjan kasvot -teoksen esittelemä kansikuvakattaus on moni-ilmeinen.

Tämän hienon kansikuville ja niiden tekijöille kunniaa tekevän tuoreen tietokirjan innoittamana saatan kehitellä jonkin haasteen kirjankansiin liittyen jossain vaiheessa. Kannattaa siis seurata myös blogini Facebook-sivua.


Katarina Wennstam: Alfauros

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013
Ruotsinkielinen alkuteos: Alfahannen (2010)
Suomentanut: Laura Beck
Sivumäärä: 398 s.

N

äyttelijä Jack Rappe on Ruotsin himoituimpia poikamiehiä. Kun hänet löydetään kotoaan vatsa auki viillettynä, seurapiirielämän pimeät yksityiskohdat alkavat paljastua. Miehen maine alfauroksena tunnettiin, mutta hyväksikäytettyjen nuorten naisten määrä yllättää jopa kokeneen syyttäjän Madeleine Edwardsin. Ovatko Rappen likaiset puuhat herättäneet kansankodin suojissa uinuneen murhaajan?

Oma arvioni: Alfauros on kantaaottavaa, feminististä ja yhteiskuntakriittistä jännitystä tarjoava trilleri, ei siis perinteinen dekkari. Valitettavasti kirjan esiin nostamat asiat eivät ole vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, vaan monet naiset joutuvat kokemaan seksuaalista väkivaltaa niin elokuvamaailmassa kuin sen ulkopuolellakin. Maskuliinisuuden ylikorostuminen ja machokulttuuri väheksyvät naisia ja heidän oikeuksiaan. Kirjan keskeisenä kysymyksenä onkin se, mikä on oikeutettua ja mikä ei.

Kirja vihastutti ja ärsytti. Epämukavat tunteet johtuivat suuremmaksi  osaksi Jack Rappen epämiellyttävyydestä, karmeudesta suorastaan.  Olin muutamaan otteeseen jo jättämässä lukemisen kesken, mutta kyllä kirja kaikesta huolimatta kannatti lukea loppuun asti. Se sai pohtimaan monia asioita.