Tekstit

Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja

Kuva
"Olen aina halunnut uskoa,
että maailma on hyvä paikka asua,
mutta eihän se ole."

Mitä tapahtuu, kun perheen unelma-asunto paljastuu painajaiseksi? Kestääkö miehen mieli vai syövyttääkö kosteus hänen sisuksensa ja elämänsä?
Tositapahtumiin perustuva Homepäiväkirja on riipivä kertomus perheen kamppailusta homeloukon kurimuksessa. Lauri Ahtinen yhdistää kuvaa ja tekstiä aivan omalla tavallaan, ja lopputuloksena on sarjakuvaromaani, jossa sekä kerronta että sisältö tekevät lukijaan lähtemättömän vaikutuksen.
Oma arvioni: Kaikessa kaunistelemattomuudessaan karu kuvaus homehelvetistä. Omakohtaisuus tekee kertomuksesta uskottavan ja sellaisen, johon todella moni perhe voi samaistua - ikävä kyllä. Kun unelmatalo osoittautuu homeen kyllästämäksi, usko elämän hyvyyteen ja ihmisten oikeudenmukaisuuteen joutuu väistämättä kovalle koetukselle. Onko enää olemassa pienintäkään toivoa?
Tunnustan, etten ole suuri sarjakuvien ystävä, joten genre on minulle suhteellisen vieras.   Ilokseni voin k…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

Kuva
"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Olli Sarpo: Olemisen tapaluokkia

Kuva
Onko Jumalalla verkkopankkitunnuksia? Mitä tapahtuu, jos pikkupoika mantelin joulupuurosta saatuaan toivoo maailmanloppua? Löytyykö nimimerkki Rouvan onni sokkotreffeiltä? Olemisen tapaluokkia on kokoelma lyhytproosaa. Tarinat eivät vastaa kysymyksiin, ne kysyvät vastauksia. 
Kirjan pienet ja vielä pienemmät tarinat käyvät läpi meidän ihmisten elämää. Arkiselta ja usein niin vähäpätöiseltä tuntuvaa elämää, joka on kuin onkin suurta seikkailua. Ei ainaista ruusuilla tanssimista, mutta sittenkin niin kaunista ja kiehtovaa. 
Oma Olli Sarpon novellit ovat oivaltavia tuokiokuvia ihmisistä ja elämästä. Myös yhteiskunta saa niissä osansa muun muassa vähäosaisten ja syrjittyjen asemaa kritisoivissa näkemyksissä. Sarpon novelleja kannattaisi sulatella hitaasti nautiskellen yksi kerrallaan, mutta minun piti suorastaan ahmia koko soppa. No, tämä kiehtovan maukas keitos maistuisi kyllä toistekin. 
Tämä konstailematon kokoelma sai välillä hymyilemään ja seuraavassa hetkessä jälleen vakavoitumaan. S…

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Kuva
Absurdi ja haikea kirjallinen helmi

Tsukiko on 38-vuotias, hän työskentelee toimistossa Tokion keskustassa, asuu yksin, töiden jälkeen käy baarissa yksin. Sitten eräänä iltana kantapaikassa on hänen entinen opettajansa. Sensei on ainakin 30 vuotta vanhempi, eläkkeellä, varmaan jo leski. Tuon ensimmäisen illan jälkeen he tapaavat uudelleen, ja taas uudelleen. He jakavat annoksen edamamea, kimchiä, sashimia, mustekalaa. He juovat kannuittain sakea ja olutta, kirjoittavat haikuja, keräävät metsäsieniä kukkuloilla. Hyvin hitaasti ja empien suhde kasvaa rakkaudeksi, jota kuitenkin varjostaa se minkä molemmat tietävät mutteivät voi sanoa. Sensein aika täällä on paljon lyhyempi kuin Tsukikon. 
Sensein salkku on suloisen surumielinen, oikullinen rakkaustarina, joka sijoittuu 2000-luvun Tokioon.
Oma arvioni: Sensein salkku on hitaasti etenevä ja tunnelmaltaan seesteinen romaani, vaikka pinnan alla selvästi kuohuukin, eikä kirjoittaja kerro lukijalle läheskään kaikkea. Tarina on herkkä kuvaus ih…

Anneli Suusaari: Ei sinne yllä myrskysää

Kuva
Hieno ja koskettava romaani isästä ja tyttärestä - ja dementian heiltä hiljalleen riistävästä vaimosta ja äidistä


Voi mikä ilon päivä. Marjatta - Tapion oma rakas Maru - puhkeaa monisanaisiin lausahduksiin kuullessaan, että heillä on rahaa ruokaan. Ja että oma kotikin heillä on, ei tarvitse muuttaa minnekään. Vähitellen ilon päivät kuitenkin vähenevät, taidot kuihtuvat ja sanat katoavat. Muuttokin on lopulta edessä, kun ikääntyvä aviomies ja loputtoman huolen stressaama tytär eivät enää jaksa hoitaa dementiaan yhä syvemmälle vajoavaa äitiä. 
Sairauden rinnalla välkkyy romaanin toinen taso, jolla nuoret Marjatta ja Tapio tapaavat ja jonka ihanana väriläikkänä heilahtelevat 1950-luvun viskoosimekkojen ja pönkkäalushameiden helmat. Marjatta on nimittäin sairautensa kynnykselle saakka ollut näppärä ompelija, joka on vaatettanut käden käänteessä itsensä ja tyttärensä. 
Oma arvioni: Heti kirjan nimen luettuani aloin miettiä, miksi se tuntuu jotenkin tutulta. Ja selvisihän se, sanat ovat vanh…

Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni - Potilasrunoja

Kuva
ALKU

Tulee raskausvoiteen vuoksi.
Panon seuranta neuvolassa.
Oikea ovario hiukan levoton.

DIAGNOOSI

Nykysairaus: lomalla saaristossa.
Töitä ei oikein jaksa tehdä.
Asetetaan potilas beach-asentoon.

Lyriikkaa elämästä, lääkäreiltä potilaille.

Oma arvioni: Luin ja nauroin, entä sinä?

Tämä hauska ja nopealukuinen "välipalakirja" on 100. tänä vuonna lukemani ja bloggaamani kirja. Ei muuta kuin ilolla seuraavaa satalukua kohti. Lukutahti on pysynyt aika mukavasti raiteillaan kaikista mutkista ja haasteista huolimatta. 

Saku Tuominen & Annamari Heikkilä: Uskonko

Kuva
Uskonko siihen, että se mihin uskon, vaikuttaa elämääni enemmän kuin uskonkaan?

Oma arvioni: Oletko joskus miettinyt, mitä yhteistä on vaikkapa joulupukilla, onnellisuudella, kiireellä, lentopelolla ja itseluottamuksella. No, niiden kaikkien taustalta on löydettävissä erilaisia uskomuksia. Tässä kirjassa pohditaan, mitä uskomukset oikeastaan ovat, miten ne syntyvät ja vahvistuvat. Teoksessa käsitellään myös sitä, kuinka uskomuksia olisi mahdollista muuttaa. 
"Myönteiset uskomukset auttavat meitä etenemään elämässä kohti toivomiamme asioita ja hyödyntämään potentiaaliamme. Kielteiset toimivat usein päinvastoin. Joskus ne suojaavat meitä ei-toivotulta, mutta usein ne syövät uskoa itseemme ja mahdollisuuksiimme." Uskonko hämmentää ja yllättää. Mutta ennen kaikkea se saa lukijansa haastamaan omia aiempia ajatuksiaan. Se on erinomainen väline matkalla omien uskomustensa tunnistamiseen ja niiden muuttamiseen, mikäli se tuntuu tarpeelliselta. Jos ihmismielen mutkikkuus kiehtoo, kann…