Tartu tietokirjaan!
Heti Tietokirjallisuuden
Finlandia-ehdokkaiden julkistamisen jälkeen alkoi mediassa vilkas keskustelu
siitä, millainen kirjallisuus on tietokirjallisuutta. Yllätyin todella siitä,
että niin moni esitti ärhäkästi näkemyksensä siitä, etteivät elämäkerrat olisi
tietokirjoja. No, mitä ne sitten ovat, eivät fiktiota ainakaan. Tuntuu siltä,
että tässä yhteydessä on unohdettu, kuinka laajasta kirjallisuuden genrestä
tietokirjallisuudessa onkaan kysymys. Ja toisaalta ei osata välttämättä erottaa
tiedekirjoja ja tietokirjoja toisistaan. Kirjallisuudesta keskusteltaessa olisi
hyvä muistaa, että tieteelliseen tutkimukseen perustuva tutkimuskirjallisuus,
kuten monografiat, artikkeliväitöskirjat ja tutkimusraportit, ovat vain yksi
osa tietokirjallisuuden monenkirjavassa joukossa. Joskin tärkeä sellainen. Siksi
ehkä hieman yllättävää tämänvuotisessa ehdokaskuusikossa onkin se, että kaikki
teokset ovat lähtöisin toimittajataustaisten kirjoittajien kynistä. Toki
Alexander Stubb on tässä piristävä poikkeus.
Suomen
tietokirjailijat ry:n mukaan tutkimuskirjallisuuden lisäksi
tietokirjallisuuden alalajeja ovat hakuteokset, oppaat, oppimateriaalit,
mielipidekirjallisuus, yleinen tietokirjallisuus sekä lasten ja nuorten
tietokirjallisuus. Hakuteoksista löytyy muun muassa sanakirjoja, kalentereita
ja kartastoja, oppaiden joukosta voi puolestaan löytää monenmoisia
harrastekirjoja käsityökirjoista keittokirjoihin, ja oppimateriaaleja
edustavat luonnollisesti oppi- ja
harjoituskirjat. Mielipidekirjallisuuteen
kuuluvat sitten esimerkiksi esseet, muistelmat ja elämänviisauskirjat. Yleistä
tietokirjallisuutta edustavat puolestaan tietokirjat, elämäkerrat,
historiateokset ja luontokirjat. Lasten ja nuorten tietokirjoista puhutaan
silloin, kun edellä mainittuihin alalajeihin kuuluvat kirjat ovat lapsille suunnattuja.
Kaikissa edellä mainituissa tietokirjallisuuden kategorioissa aiheet voivat siis vaihdella laidasta laitaan, aavikoitumisesta ökyrikkauteen. Yhteisenä piirteenä kaikilla tietokirjoilla on nimenomaan se, että ne perustuvat tutkittuihin ja tarkastettuihin faktoihin, eivät fiktioon. Lukija voi siis luottaa siihen, että tietokirjoissa kerrotut asiat ovat totta ja oikeasti tapahtuneet, eivätkä kirjoittajien kuvitelmaa ja heidän mielikuvituksensa tuotteita.
Kaikissa edellä mainituissa tietokirjallisuuden kategorioissa aiheet voivat siis vaihdella laidasta laitaan, aavikoitumisesta ökyrikkauteen. Yhteisenä piirteenä kaikilla tietokirjoilla on nimenomaan se, että ne perustuvat tutkittuihin ja tarkastettuihin faktoihin, eivät fiktioon. Lukija voi siis luottaa siihen, että tietokirjoissa kerrotut asiat ovat totta ja oikeasti tapahtuneet, eivätkä kirjoittajien kuvitelmaa ja heidän mielikuvituksensa tuotteita.
Kun katsoo tämän vuoden
Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita, yleisen tietokirjallisuuden kategoria
on edustettuna varsin hyvin: on historiaa, elettyä elämää, politiikkaa,
kansainvälistä taloutta ja ilmastonmuutosta. Vaikka en ole ehdokasteoksia vielä
lukenutkaan, uskon niiden kaikkien edustavan ansiokasta yleistajuista
suomalaista tietokirjallisuutta. Suomen Kirjasäätiön
mukaan vuodesta 1989 lähtien jaetun Tietokirjallisuuden Finlandia -palkinnon
tavoitteena onkin ennen kaikkea herättää lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan
taidokasta kotimaista tietokirjallisuutta kohtaan.
Siksi minäkin kehotan sinua lukemaan
rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tämän vuoden ehdokaskirjoja. Mielestäni kirjojen
kohdalla ei kannata koskaan etukäteen päättää, mistä tykkää tai mistä ei, ja
jättää siksi joitakin kirjoja lukematta. Silloin ei anna kirjallisuudelle mahdollisuutta yllättää. Jonkin kirjan haukkuminen huonoksi ennen kuin on sitä edes avannut, on todella typerää. On selvää, että kaikki kirjat eivät miellytä kaikkia,
eikä se ole missään nimessä tarkoituskaan. Kirjallisuuskin on makuasia, ja hyvä
niin. Uskon, että tämänvuotisesta kuusikosta löytyy kyllä jokaiselle jotakin. Ajattelun
avartaminen ja tiedon lisääminen eivät ole koskaan pahasta. Joten tartu siis
sinäkin tietokirjaan!