Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 265 s.

Nautinnollisen täyteläinen esikoisromaani vie nykypäivän Helsingistä Ceausescun Romaniaan ja vainottujen kohtaloihin. Kolmekymppinen Alba on syntynyt ja kasvanut Helsingissä suomalaisen äidin ja romanialaisen isän tyttärenä. Alban suhde isän kotimaahan ei ole yksinkertainen: hän muistaa lapsuuden onnelliset kesälomat pahtavan auringon alla, mutta muistoja varjostavat diktatuurin vuodet salaisuuksineen.

Kun Alba matkustaa romanialaisen isoisänsä hautajaisiin, hän alkaa samalla tutkia sukunsa tarinaa. Alba sukeltaa pienen romanialaiskylän historiaan, jossa osansa on ollut niin maanjäristyksillä, pohjoisesta maasta saapuneella morsiamella kuin maailmaa kiertävällä valaalla.

Oma arvioni: Cristina Sandun esikoisromaani on oikeastaan tarina tarinoista ja siitä, kuinka ne muovaavat kuulijoitaan ja kertomus tarinankertojista, jotka värittävät tarinoitaan. Mutta, mitä onkaan totuus? Myyttejä, muistoja, valheita ja vaikenemisia. Valas nimeltä Goliat on myös vahva kertomus ulkopuolisuudesta ja itsensä löytämisen vaikeudesta. Minua viehättää kirjassa erityisesti sen hiottu kieli ja varsinkin kerronnan runollinen rytmi. Kirjassa ei juurikaan selitellä, vaan siinä havaitaan ja huomataan. Kirja suorastaan pursuaa symboliikkaa. Minun makuuni maagisuutta löytyy teoksesta jo liikaakin. 

Sandun monikerroksinen romaani ylsi kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Voin suositella sitä etenkin kaikille sellaisille lukijoille, jotka pitävät runoutta lähellä olevasta proosakielestä ja ovat halukkaita lähtemään kiehtovalle kulttuurimatkalle.