22. elokuuta 2017

Elina Kilkku: Onks tää normaalii? ja muita tarinoita

















Kustantaja: Nordbooks
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 93 s.

Mikä on totuus nuorten elämästä? Mikä on ainoa oppiaine, jota koulussa pitäisi opettaa?

K

uka viritti kelmun rehtorin vessanpönttöön? Mikä tekee ihmisestä aikuisen? Onko mutsisi natsi? Mikä on sun lemppari thaikkusafka? Mikä on pihtarihuora? Ovatko mittani OK?!?  Ja ennen kaikkea: onks tää normaalii???!??

Novellikokoelma Onks tää normaalii? ja muita tarinoita käy läpi nuorten elämästä kaiken olennaisen. Kyytiä saavat paitsi vanhemmat, opettajat, päihteet, ulkonäköpaineet ja epätasa-arvo myös nuoret itse. Kirja tarttuu rohkeasti ja huumorilla vaikeisiinkin ajankohtaisiin aiheisiin ja vakuuttaa, että kyllä, on se normaalia.

Oma arvioni: Hauska novellikokoelma yläkoululaisille, joiden pää on täynnä kysymyksiä ja vielä enemmän vastauksia. Lyhyiden ja helppolukuisten tekstien sävy on liioitteleva ja välillä suorastaan absurdi.

Tätä kirjaa voin suositella vaikkapa yläkoulun kirjallisuuskurssille. Vaarana toki on, että kaikkein lukuinnottomimmat oppilaatkin jaksavat lukea sen alusta loppuun asti. Tämän kirjan tekstit saattavat aiheuttaa vähintään hihittelyä luokassa, joten opettajan ei kannata kiristää nutturaansa kovin tiukalle... 😉


21. elokuuta 2017

Satu Taskinen: Lapset

















Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 296 s.

O

len jo pitkään ajatellut, että jos ihmiselämälle pitäisi keksiä yhden sanan synonyymi, jos lapset kysyisivät, mihin yhteen sanaan tai ilmiöön ihmiselämä ikään kuin keittyy kokoon, voisin hyvällä omallatunnolla siinä hetkessä päättää ja sanoa: lohtuun. Lohdutukseen. Ei voi mennä kovin paljon pieleen, jos niin sanoo.

Oma arvioni: Lapset on romaani ihmisestä, jonka ihanteet luhistuvat. Tarina, jossa lukija viedään sisälle kertojan epävarmuuden ja ahdistuksen täyttämään mieleen. Monologi toimi mielestäni tässä monitasoisessa yhdenpäivänromaanissa hyvin. Lukiessa ärsytti välillä kuitenkin se, että kirjan kappaleet olivat kymmenien sivujen mittaisia.

Helppoa lukukokemusta kirja ei mielestäni tarjoa, mutta jos haluat lukemasi liikuttavan sekä ajatuksiasi että tunteitasi, Taskisen uusin kirja on yksi tähän tarkoitukseen hyvin sopiva vaihtoehto.








19. elokuuta 2017

Kirsti Ellilä: Arpapeliä

















Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 288 s.

V

iisikymppinen Mia elää unelmaansa. Aviomies Markku, heidän viisi aikuista lastaan ja vanhan puutalon värikkäät vuokralaiset – nuoruudenihastus Tolonen, raskaana oleva nuoripari Molla ja Piupau sekä kaunis tumma nuorimies Kolumbus – tuovat sopivasti iloa elämään. Kaikki on hyvin, kun Mia pihajuhlien yhteydessä saa satunnaiselta ohikulkijalta lahjaksi raha-arvan.

Arpapeliä on osuva kuvaus elämän yllätyksellisyydestä ja erilaisten kohtaamisten odottamattomista seurauksista. Oppiiko toisen tuntemaan vasta, kun rutiineja ravistellaan? Ja, mistä tietää, kehen voi luottaa?

Kirsti Ellilän uutuus on hauska ja viisas romaani elämän tärkeimmistä asioista – ja tiestä niiden luo.

Oma arvioni: Viihdyttävä romaani, joka keveydestään huolimatta puhuu elämän perusasioista paitsi hauskasti myös ajatuksia herättävästi. Kirjan kiinnostavien henkilöiden seurassa olisi mielellään viettänyt enemmänkin aikaa.






18. elokuuta 2017

Elly Griffiths: Risteyskohdat

















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: The Crossing Places (2009)
Suomentanut: Anna Lönnroth
Sivumäärä: 305 s.

Huippusuosittu ja tunnelmallinen Ruth Galloway -sarja alkaa!

A

rkeologi Ruth Gallowayn rauhaisa elämä Norfolkin perukoilla järkkyy, kun poliisi ottaa yhteyttä: muinaisen paalukentän liepeiltä on löytynyt ihmisen luita. Onko kyseessä kymmenen vuotta aiemmin kadonnut tyttö vai esihistoriallinen löytö?

Katoamistapausta tutkiva rikoskomisario Harry Nelson ei aio luovuttaa ennen kuin tytön kohtalo on selvinnyt. Ratkaisu saattaakin olla lähempänä kuin koskaan Ruthin asiantuntemuksen ja herkän vaiston ansiosta. Mutta kun toinenkin tyttö katoaa, mysteeri tihenee kuin sumu marskimaalla – ja Ruthin rooli poliisin neuvonantajana käy todella vaaralliseksi.

Oma arvioni: Olipa mainio dekkarisarjan aloitusosa. Eipä muuta kuin seuraavaa suomennosta odottamaan! Ruth on virkistävän erilainen dekkarisankaritar, josta lukijan on oikeastaan varsin helppo pitää.  Ja Harryn salaperäisyys on kiehtovaa.

Griffiths kuljettaa lukijaansa taitavasti kohti mysteerien ratkaisua, mutta harhautuksilta ei kuitenkaan vältytä, mikä ei toki haitannut lainkaan. Jännitys vain tiheni loppua kohden. Kirjassa kuvataan elävästi petollisen kaunista Norfolkin rannikon luontoa, joka voi koitua kokemattoman kulkijan kohtaloksi. Enpä ihmettelisi lainkaan, mikäli tästä dekkarisarjasta tehtäisiin joskus myös tv-sarja. Sen verran vahvasti visuaalinen kirja mielestäni on.

Tätä hienoa dekkarisarjan aloitusta voin suositella lämpimästi laadukkaan brittijännityksen ystäville.




17. elokuuta 2017

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt – Tunne-esseitä

















Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 260 s.

Minä olen koko ajan olemassa riippumatta rasismista tai valkoisuudesta. Me olemme olleet täällä aina, vuosisatojen ajan, tässä maassa, sinä ja minä, me, Ruskeat Tytöt.

K

oko Hubara (s. 1984) on palkitun Ruskeat Tytöt -blogin perustaja, kirjoittaja ja kääntäjä. Hän on koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti. Ruskeat Tytöt -esseekokoelma on hänen esikoisteoksensa. Se on keskustelunavaus ruskeasta suomalaisuudesta ja samalla ensimmäinen suomenkielinen kirja ruskealta tytöltä ruskeille tytöille.

Oma arvioni: Kirjassa käsitellään muun muassa identiteettiä, kauneutta ja vanhemmuutta sukupuolen, etnisyyden ja sosiaaliluokan risteymästä käsin. Vaikka en olekaan ruskea tyttö, voin samaistua yllättävän voimakkaasti teksteissä esiin tuleviin ulkopuolisuuden tunteisiin ja syrjintäkokemuksiin. Minäkään kun en sovi suomalaisen yhteiskunnan asettamaan normaaliuden muottiin.

Ruskeat Tytöt -esseekokoelma on raikas, omaääninen teos, joka haastaa lukijansa pohtimaan, mikä onkaan normaalia. Kirja on tärkeä puheenvuoro monimuotoisen ihmisyyden ja jokaisen ihmisen yksilöllisyyden puolesta. Se antaa kyytiä stereotypioille ja ennakkoluuloille. Siksi siihen kannattaa tarttua ihonväristä riippumatta. Ja ruskeille tytöille se tarjoaa varmasti arvokasta vertaistukea ja lisää uskoa tasa-arvoisempaan huomiseen.

15. elokuuta 2017

Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa

















Kustantaja: HarperCollinsNordic
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: Who's that girl?
Suomentanut: Hanna Arvonen
Sivumäärä: 431 s.

Kaikki alkoi niistä häistä.

K

un Edie jää kiinni kyseenalaisesta tilanteesta työtoverinsa häissä, kaikki syy lankeaa hänen niskoilleen. Kun hänet häpäistään netissä ja jokainen hänen tuttunsa hyljeksii häntä, hänen on pakko ottaa pitkä sapattivapaa – haamukirjoittamalla seksikkään, uuden näyttelijäkyvyn, Elliot Owenin, omaelämäkerran. Helppo homma, vai mitä?

Väärin.

Takaisin kotikaupunkiinsa Nottinghamiin karkotettu Eddie ei pelkästään joudu olemaan tekemisissä miehen kanssa, joka ei luultavasti ole kuullut sanaa ”ei” kymmeneen vuoteen, vaan joutuu kokemaan piinaavan taantumisen teinivuosiensa tasolle muuttaessaan taas asumaan leskeksi jääneen isänsä ja tuomitsevan, vetelehtivän siskonsa kanssa. Kun koko maailma kysyy, kuka oikein olet, Edien on vaikea olla kysymättä sitä itseltään. Kuka tuo tyttö oikein on? Edie on valmis ottamaan siitä selvän.

Oma arvioni: Mukaansatempaava tarina itsensä etsimisestä. Kun arkeen kaipaa piristystä, hyvä chick saattaa olla paikallaan – ja tämä kirja oli. Samanaikaisesti sekä hauskaa että oivaltavaa luettavaa, ei ihan tyypillinen, kun glitterprinsessa löytää prinssinsä -juttu – ja hyvä niin. McFarlanen uusin suomennettu teos on mielestäni oivallinen osoitus siitä, että hömppääkin voi kirjoittaa hyvin.

Voin suositella kirjaa kevyttä luettavaa etsiville (nuorille) naisille. 


14. elokuuta 2017

Ian McEwan: Pähkinänkuori

















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: Nutshell (2016)
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivumäärä: 200 s.

N

ykykirjallisuuden mestari kertoo Hamletin klassisen tarinan ainutlaatuisesta perspektiivistä: vielä syntymätön poika seuraa äitinsä petosta kohdusta käsin. Trudy on jättänyt aviomiehensä Johnin ja jakaa heidän yhteisen kotinsa – rappeutuneen mutta arvokkaan kaupunkitalon Lontoossa – Johnin veljen, Clauden, ja heillä on pirullinen suunnitelma Johnin pään menoksi.

Äitinsä ja setänsä petosta todistaa Trudyn ja Johnin vielä syntymätön poika, joka yrittää puuttua tilanteeseen potkimalla äitinsä kohdun seiniä.

Ian McEwan antaa Shakespearen klassiselle murha- ja petostarinalle yllättävän käsittelyn viiltävästi ajan hengessä.

Oma arvioni: Kirjan kertoja ja päähenkilö on yllättävä, mutta taidokkaasti McEwan kuivailee kaikkea sikiön näkökulmasta. Tarinankulku on ovelaa ja kerronta ironista ja tummasävyistä. Tätä kirjaa voisin suositella sellaisille lukijoille, jotka eivät suhtaudu maailmaan ja elämään liian vakavasti. Vaikka erikoinen näkökulma aluksi hieman hämmensikin ja suhtauduin tarinan toimivuuteen hieman epäillen, pidin kirjaa lopulta varsin mainiona.




12. elokuuta 2017

Roope Lipasti: Kunnon virkamies Virtanen

















Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 261 s.


K

eskeis-Unionissa kuohuu: Suomi on julistanut sille sodan! Virtasen tehtäväksi lankeaa etsiä hallintokompleksin sokkeloista Unionin presidentti ja ryhtyä rauhanneuvottelijaksi. Tehtävä vain ei ole helppo, sillä presidenttiä ei kukaan ole nähnyt vuosikausiin…

Kunnon virkamies Virtanen on hulvaton satiiri Euroopan Unionista ja byrokratiasta: hallintokoneiston syövereissä Virtanen kohtaa mm. Unionin rahaputken, kaiken alleen tukahduttavan byrokratiaruusulajikkeen, lomakkeen, jonka täyttäminen on terveydelle vaarallista, sekä Unionin ylipäällikön, jonka armeija on varsin teoreettinen. 

Oma arvioni: Lipastin satiirinen romaani nauraa politiikalle ja byrokratialle.
Pidin kirjasta, vaikka ei se kirjailijan parhaimpia teoksia mielestäni olekaan.
Olen lukenut Virtasesta ennenkin.





















10. elokuuta 2017

Antti Eskola: Vanhuus – Helpottava, huolestuttava, kiinnostava

















Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 230 s.

”Naurettavien kävelysauvojen kanssa en aio kuntoilla, vaan hyppään suoraan rollaattorin puikkoihin, kun se aika tulee!”

A

ntti Eskola, yli 80-vuotias professori, kertoo vanhuudesta omakohtaisesti ja tutkijan silmin. Millaista on, kun eläkkeelle jääminen helpottaa elämää? Entä kun seuraelämä vähenee? Kuinka suhtautua huoleen ja pelkoon?

Eskola on aina innostunut ja ilkikurinen. Asenne tarttuu: lukija saa kirjasta koko joukon vinkkejä, joilla ikääntymisen ilmiöihin voi suhtautua kiinnostuneesti.

Kirja on harvinaisen suora ja positiivinen puheenvuoro vanhuuden merkityksellisyydestä.

Oma arvioni: Eskola kyseenalaistaa käsityksiä ”hyvästä ja onnistuneesta vanhenemisesta” Hänen pohdintansa vanhuuteen väistämättömästi liittyvistä ilmiöistä ovat rehellisiä ja suoria. Hänen punnituissa sanoissaan on paitsi kokemuksen tuomaa viisautta myös huumoria – lohdullisuuttakaan unohtamatta. Kaikkea ei tarvitsekaan muistaa eikä surkuttelu kannata. Eskola käyttää kirjassaan omaa vanhenemistaan tutkimusaineistonaan varsin onnistuneesti. Kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisen soisi yleistyvän tietokirjallisuudessa yleisemminkin.

Eskola kehottaa viisaasti ”poimimaan päiviä”, sillä näistä erillisistä päivistä rakentuu kiinnostava ja merkityksellinen vanhuus. Eipä siis muuta kuin carpe diem!

Eskola kertoo polttaneensa kaikki päiväkirjansa, koska hän ei halua jättää maan päälle mitään jälkiä. No, tämän kirjan lukeminen jättää varmasti lukijoihinsa sellaisia jälkiä, jotka eivät kovin helposti katoa. Tämä kirja sai ainakin minut pohtimaan omaa elämääni niin eteen- kuin taaksepäin, vaikka ei vanhuus vielä omalla kohdallani ihan nurkan takana olekaan.

Suosittelen professori Antti Eskolan uusinta kirjaa todella lämpimästi kaikille kuolevaisille. Se tarjoaa lukuisia ajattelemisen aiheita, mietityttää vanhuus sitten yksilön tai yhteiskunnan näkökulmasta tarkasteltuna. Lukijakirjeen kirjoittaminen on tämän hienon kirjan lukemisen jälkeen todennäköisesti lähempänä kuin koskaan aikaisemmin...






9. elokuuta 2017

Kristiina Ohlsson: Daavidintähdet

















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Davidsstjärnor (2013)
Suomentanut: Outi Menna
Sivumäärä: 497 s.

T

ukholman talvessa tapahtuu murha: juutalaisen päiväkodin johtaja ammutaan, ja samana päivänä kaksi juutalaispoikaa katoaa. Siviilitutkija Fredrika Bergmanin ja rikospoliisi Alex Rechtin paineet kasvavat, kun varmistuu että kadonneet pojat on surmattu. Hangesta löytyneillä uhreilla on päässään paperikassit, joihin on piirretty kauhistuneet kasvot. Tekotapa viittaa vanhaan juutalaiseen myyttiin lapsia vainoavasta Paperipojasta. Juutalaisen pikkutytön kadotessa panokset kovenevat: saadaanko Paperipoika pysäytettyä ennen seuraavaa uhria? Kaikki jäljet johtavat Israeliin.

Oma arvioni: En ole vieläkään lukenut Ohlssonin aiempia teoksia, vaikka olen ajatellut aloittavani Fredrika Bergman -dekkarisarjaan tutustumisen ties kuinka monta kertaa. Nyt sitten löysin tämän viidennen osan kirjastosta, ja päätin lukea sen. En kadu päätöstäni, vaikka sarjan kirjojen lukeminen oikeassa järjestyksessä järkevintä olisikin.

Pidin Ohlssonin tyylistä kirjoittaa. Kerronta etenee sujuvasti ja vie mukanaan. Kirjailija on selvästi hyvin perillä asioista, joista hän kirjoittaa. Tarina on varsin riipaiseva. Jännittävintä kirjassa oli oikeastaan se, että aina kun lukijana oletin olevani hyvin perillä siitä, missä mennään, asiat keikahtivatkin päälaelleen.

Daavidintähdet luettuani tulen ehdottomasti lukemaan myös sarjan muut osat. Etenkin Fredrika Bergman vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta, jonka vaiheisiin tutustun mielelläni lisää.











6. elokuuta 2017

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina

















Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2017
Ruotsinkielinen alkuteos: En nästan sann historia (2017)
Suomentanut: Tiina Ohinmaa
Sivumäärä: 413 s.

Kumpi on tärkeämpää: hyvä tarina vai totuus?

L

uovaa kirjoittamista Lundin yliopistossa opiskeleva Zackarias Levin haluaa muuttaa maailmaa kirjoituksillaan, ja samasta haaveilevat myös hänen kurssikaverinsa. Mutta kun he tutustuvat Leo Starkiin, legendaariseen kirjailijaan, heidän mielikuvansa kirjoittamisesta muuttuu ja heidän elämänsä saa julman käänteen.

Kaksitoista vuotta myöhemmin Zackarias päättää kirjoittaa kirjan siitä, miten Leo Stark katosi jälkiä jättämättä ja Zackariaksen paras ystävä tuomittiin murhasta vaikka ruumista ei koskaan löydetty.

Oma arvioni: Melkein tosi tarina on miellyttävällä tavalla erilainen dekkari, sillä siinä ei roisku veri. Edvardsson onnistuu punomaan sellaisen psykologisen jännityksen verkon, joka pitää lukijaa otteessaan loppuun asti. Kirjan teki erityisen kiinnostavaksi se, että sekä kirjallisuus että kirjoittamisen vaikeudet ovat tärkeässä roolissa.

Suosittelen kirjaa etenkin kaikille väkivallattoman jännityksen ystäville, jotka ovat kiinnostuneita myös kirjoittamisesta. Jos kaipaat vaihtelua ns. poliisivetoisille dekkareille, tämä melkein tosi tarina on siinäkin tapauksessa hyvä valinta.




5. elokuuta 2017

Karl Ove Knausgård: Kesä

















Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2017
Norjankielinen alkuteos: Om sommaren (2016)
Suomentanut: Jonna Joskitt-Pöyry
Sivumäärä: 278 s.


Valo pyöristyy, taivaan sini syvenee

V

uodenajat-sarjan viimeisessä osassa Karl Ove Knausgård kartoittaa maailmaa nyt jo puhetta tapailevalle pienokaiselleen. Sadettimet, etanat, herukat, veneet ja kirsikkapuut ovat Kesän ajatussiemeniä, joista versoo värikkäitä ja virkistäviä pohintoja: yhteen ilmakuplaan voi mahtua kokonainen universumi.

Oma arvioni: Knausgård ihmettelee edelleen maailmaa, elämää ja itseään. Kesä on ajatusten ja tunteiden virtaa. Se on kaunis ja koskettavakin teos, jossa kaipaus on vahvasti läsnä oleva elementti. Kirjassa hienointa on mielestäni arkinen oivaltavuus. Kesää kannattaa nauttia pienissä pätkissä kerrallaan, jolloin esiin nostettujen asioiden ihmettely onnistuu paremmin. Ja ihmettelyn aiheitahan maailmassa riittää.

Vuodenajat-sarja on kaiken kaikkiaan hieno, lukemisen arvoinen kokonaisuus. Suosittelen lämpimästi.

Muiden osien postaukset löydät oheisten linkkien takaa:



3. elokuuta 2017

Marika Toivola, Pekka Peura & Markus Humaloja: Flipped learning – Käänteinen oppiminen

















Kustantaja: Edita
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 137 s.

U

utuuskirjassa, Flipped learning - Käänteinen oppiminen, esitellään käänteisen oppimisen perusteita ja teoriataustaa sekä käytännön toteutusta.

Suomalaista koulujärjestelmää leimaa vahva myytti siitä, miten oppiminen koulussa tapahtuu. Tässä kirjassa murretaan vallitsevaa myyttiä ja esitellään uusi, käänteinen oppiminen.

Käänteisen oppimisen perusta on vahvasti käytännössä. Siinä korostuvat inhimillinen lähestyminen oppimiseen ja oppilaan vapaus oppia. Käänteisessä oppimisessa opettajalla on enemmän aikaa kohdata oppilas yksilönä ja oppilaalla on mahdollisuus käyttää opettajan tietotaitoa väylänä omaan motivoitumiseensa.

Kirja haastaa opettajat kehittämään omaa opetustaan oppilaskeskeisen oppimiskulttuurin suuntaan. Kirjan kirjoittajat ovat tunnetuimpia käänteisen oppimisen vaikuttajia ja kehittäjiä Suomessa.

Oma arvioni: Teos on innostava, informatiivinen ja käytännönläheinen puolustuspuhe inhimillisemmän oppimisen puolesta. Se on hyödyllistä luettavaa kaikille oppimisesta ja opetuksen kehittämisestä kiinnostuneille. Opettaja ei voi enää olla ensisijaisesti tiedonjakaja, vaan opettajan tulee toimia ennen kaikkea  oppimisen mahdollistajana ja tukijana. Ja oppiminen on luonteeltaan sekä yksilöllistä että yhteisöllistä.
Suosittelen. 

Voit lukea lisää käänteisestä oppimisesta täältä




Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä

















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2017
Ruotsinkielinen alkuteos: Himmel över London (2011)
Suomentanut: Aleksi Milonoff
Sivumäärä: 560 s.

Vakoilujuttu, rakkaustarina vai jotakin aivan muuta?


K

uolemansairas Leonard Vermin matkustaa entiseen kotikaupunkiinsa Lontooseen viettääkseen siellä 70-vuotisjuhlaansa hänelle tärkeimpien ihmisten kanssa. Osalla kutsutuista tosin ei ole aavistustakaan, kuka Leonard on ja miksi heidät on kutsuttu. Entä miten Lontoota piinaava sarjamurhaaja liittyy kuvioon?

Runsaassa ja arvoituksellisessa romaanissaan Håkan Nesser järjestää yllätyksiä niin lukijalle kuin kirjan henkilöillekin.

Oma arvioni: Uskomattomia juonenkäänteitä tarjoava tiiliskividekkari, jonka monimutkaisuus ei kaikkine hienouksineen ihan helposti aukea. Nesserin psykologinen jännitys on todella taidokasta. On hyvä, että kirjassa ei julmuuksilla mässäillä. Kirjan luettuani en kuitenkaan osaa yksiselitteisesti vastata takakannen kysymykseen siitä, onko kysymyksessä vakoilujuttu, rakkaustarina vai ihan jotakin muuta. Sitä voi jokainen kirjaan tarttuva pähkäillä itse. Mutta joka tapauksessa kirja oli lukukokemuksena loistava.
Voin suositella Nesserin uutuusteosta etenkin laatujännityksen ystäville ja lukijoille, jotka eivät halua päästä lukiessaan helpolla. Tämä kirja todella haastaa lukijansa.




2. elokuuta 2017

Jyrki Lehtola: Suomi 100

















Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 174 s.

K

olumnisti-käsikirjoittaja Jyrki Lehtolan Suomi 100 osallistuu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhliin tavalla, jolla siihen ei tarvitsisi osallistua. Suomi 100:ssa Suomen historiaa katsotaan väärästä kulmasta, ja kerrotaan, miten ollaan päästy tähän hetkeen. Suomi 100 on tietosanakirja, jossa pyritään määrittelemään uudelleen Suomen rakennuspuut ja muistamaan, että Suomi on myös se Myllypuroon itsensä unohtanut äiti, joka ei edes huomannut, ettei saanut yhtään kutsua juhlimaan 100-vuotiasta itsenäisyyttä, ja jos olisi saanutkin "mulla on parempaakin tekemistä kuin seisoskella jossain tyhmässä salissa.” Suomi 100:ssa peilataan kansakunnan tilaa niin pääministerin kuin menestyskirjailijan näkökulmasta ja etsitään tietä ulos tietämättömyyden loukosta. Suomi 100 on riemukas, satiirinen ja välillä vakavakin kirja Suomesta virallisten puheiden ja määreiden takaa. Se on kirja Suomesta, jossa elämme, ei Suomesta, jossa haluaisimme elää.

Oma arvioni: Kirja, jossa satiiria on enemmän kuin tarpeeksi. Kirja, jota on mahdotonta lukea ryppyotsaisesti. Kirja, joka tarjosi minulle hämmentävän lukukokemuksen; se nauratti ja kiukutti samanaikaisesti. Siihen ei varmasti monikaan kirja pysty.










1. elokuuta 2017

Laura Lehtola: Takapenkki

















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 270 s.

Hauska ja riipaiseva tarina vastuusta, rakkaudesta ja eräästä automatkasta

T

uula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat.

Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä. Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa.

Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään.

Oma arvioni: Lehtola kuvaa ihmisiä elämän taitekohdissa. He miettivät mennyttä, mutta kulkevat samalla vääjäämättä kohti tulevaa. Kirjan henkilöt ovat arkisuudessaan varsin kiinnostavia. Pidin erityisesti kirjan rikkaasta kielestä ja lakonisesta huumorista. Teos nostaa esiin muun muassa ihmisten eriarvoisuutta ja yhteiskuntamme byrokraattisuutta. Hykertelin lukiessani, joten jos etsit nykyajassa kiinni olevaa kirjaa, jonka parissa viihtyy – ja joka on myös hyvällä tavalla vähän pöjä – Takapenkki on oiva valinta. Suosittelen siis lämmöllä.