22. kesäkuuta 2017

Mooses Mentula: Jääkausi

















Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 264 s.

Mestarillinen romaani vaietusta aiheesta

J

ääkausi on väkevä romaani kiusaamisesta, kilpailusta, peloista ja ystävyydestä. Yläkouluikäisen Helmin ja keski-ikäisen opettajan Juhan tiet risteävät pienellä paikkakunnalla Kainuussa. Yhteentörmäys suistaa hyvämaineisen Juhan juorujen keskipisteeseen ja Helmin uuteen vaiheeseen nuoruudessaan.
Koulukaverit pelaavat yhdessä Helmiä vastaan. Onko tuohon peliin sopeuduttava, lähdettävä mukaan ja omaksuttava sen kovat säännöt? Vaatiiko ryhmässä pärjääminen toisten kukistamista?
Juha ei tiedä mihin ryhtyy ottaessaan vastuulleen oppilaan hädän.

Oma arvioni: Jääkausi kuvaa yläkoulua ryhmien taistelukenttänä elävästi ja uskottavasti. Romaani käsittelee koulukiusaamista valtapeleineen monitasoisesti ja kaunistelematta. Kuvaukset nuorten ja aikuisten vuorovaikutussuhteista toimivat mielestäni myös varsin hyvin. Kirja kertoo, kuinka jäätävät seuraukset eristämisellä ja umpikujaan ajamisella voi lopulta olla.

Vaikka kyseessä ei olekaan perinteinen kasvu- ja selviytymistarina, sopii se silti sekä nuorempien että varttuneempien lukijoiden luettavaksi. Mentulan kirja on oivallinen muistutus siitä, miten kuka tahansa meistä voi itse asiassa ihan koska tahansa tulla kiusatuksi ja jätetyksi ”lauman” ulkopuolelle. Niinhän vanha sanontakin jo sanoo, että ihminen on ihmiselle susi. Samalla Jääkautta lukiessa on oikeastaan mahdotonta olla tuntematta ahdistusta ja surua siitä, kuinka paljon kiusaamista niin kouluissa kuin työpaikoillakin edelleen tapahtuu – hienoista ohjelmista ja tietoisuuden lisääntymisestä huolimatta.

Jääkausi on kaiken kaikkiaan hieno kirja, mutta loppuratkaisun olisin toivonut olevan toisenlainen. Juonipaljastuksen välttämiseksi en kuitenkaan viitsi tässä yhteydessä sanoa asiasta enempää.




19. kesäkuuta 2017

J. M. ILVES: Sorjonen – Nukkekoti

















Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 283 s.

”Mutta ihmiset ovat petoja täälläkin.”

K

eskusrikospoliisin huipputukija Kari Sorjonen haluaa viettää enemmän aikaa vakavasta sairaudesta toipuvan vaimonsa ja teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Perhe päättää muuttaa Lappeenrantaan, jossa Sorjonen ottaa vastaan rikoskomisarion pestin uudesta vakavien rikosten erikoisyksiköstä. Pian käy ilmi, että idylliseltä näyttävän rajaseudun rikokset ovat pääkaupungissa kouliintuneelle poliisillekin kovia.

Nukkekoti on Sorjonen -rikosromaanisarjan ensimmäinen osa.

Oma arvioni: Kirja yllätti minut positiivisesti, sillä tv-sarjaa en jaksanut seurata. Luettuna henkilöhahmot toimivat mielestäni hyvin, eivätkä tapahtumatkaan olleet liian itsestään selviä. Kokonaisuutena ihan kelpo kotimainen dekkari. Saattaa siis hyvin olla, että luen Sorjonen -sarjan muutkin osat.








18. kesäkuuta 2017

Jenni Kallio: Opettamisen vallankumous – Opettajasta elinikäisen oppimisen valmentajaksi

















Kustantaja: Tietosanoma
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 223 s.

M

iten vastata suomalaisen koulun muutostarpeeseen? Miten luoda iloa ja intoa oppimiseen? Millaiset ovat opettajan ja oppilaan uudet roolit? Mikä on merkityksellistä alati muuttuvassa maailmassa?

Opetuksen painopiste siirtyy elinikäisen oppimisen asenteen kehittämiseen, mikä korostuu syksyllä 2016 käyttöön otettavassa uudessa opetussuunnitelmassa. Yhä tärkeämmäksi tulee ohjata oppilasta oman potentiaalinsa ja oppimisen ilon löytämiseen sekä oman elämänsä aktiiviseen johtamiseen.

Opettamisen vallankumous tarjoaa opettajille ja kasvattajille uuden ja innostavan lähestymistavan opettamiseen: valmentavan työotteen. Sen avulla kasvatetaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, osallisuuteen, aktiiviseen omasta elämästä vastuun ottamiseen ja elinikäisen oppimisen aatteeseen. Valmentavan työotteen keskiössä ovat yhteisöllisyys, voimaannuttavat kohtaamiset, luovuuden herätteleminen, omien vahvuuksien kautta toimiminen sekä psykologisen pääoman eli itseluottamuksen, toivon, optimismin ja sinnikkyyden kasvattaminen.

Kirja on tarpeellinen apuväline ja inspiroiva uusien ajatusten herättelijä opettajille, rehtoreille, koulun ja työyhteisön kehittäjille, kaikille lasten ja nuorten kanssa työskenteleville sekä vanhemmille.

Oma arvioni: Olipa mielenkiintoista tutustua kirjan kautta valmentavaan työotteeseen – ja itse asiassa huomata soveltavansa tämän toimintatavan keskeisiä periaatteita omassa työssään miettimättä asiaa kuitenkaan sen enempää. Onhan se totta, että opettajan rooli on muuttunut ja muuttumassa edelleen entistä enemmän tiedon jakajasta oppimisen ohjaajaksi – miksei siis myös oppijoiden valmentajaksi. Kirja ravistelee perinteisiä käsityksiä opettamisesta innostavasti ja konkreettisin esimerkein.

Keskeistä valmentavassa työotteessa on oppijan yksilöllisyyden kunnioittaminen, vahvuuksiin keskittyminen ja aktiivisen ja itselle merkityksellisen toiminnan mahdollistaminen. Hyviä elementtejä myös elämässä yleensä, ei vain koulussa.

Jenni Kallion teos on erinomaista luettavaa kaikille sellaisille opettajille, jotka kaipaavat työhönsä uusia ideoita ja omaavat elinikäisen oppimisen asenteen. Suosittelen kirjaa lämpimästi oikeastaan kaikille ihmistyötä tekeville. Se tarjoaa meille paljon pohdittavaa ja saa lukijan ymmärtämään paremmin esimerkiksi  arvostavan kohtaamisen ja läsnä olevan kuuntelemisen merkitystä – ainakin toivottavasti.

13. kesäkuuta 2017

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli

















Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 301 s.

Helteinen pikkukaupunki.
Murhattu mies.

J

aakko Kaunismaa on 37-vuotias sieniyrittäjä, joka saa lääkärikäynnillään yllättäviä uutisia: hän on kuolemassa. Jatkotutkimuksissa selviää, että hän on pitkällisen myrkkyaltistuksen uhri – toisin sanoen joku on hitaasti mutta varmasti murhaamassa häntä.

Mies joka kuoli on trilleri ja musta komedia elämästä ja kuolemasta, rakkaudesta ja petoksesta. Se on uudenlaista, makaaberin huumorin sävyillä leikittelevää Tuomaista.

Oma arvioni: Kirjan alkuasetelma on suorastaan murhaavan koukuttava. Haluan heti tietää, mitä on tapahtunut ja mitä tulee vielä tapahtumaan. ”Kuolema on elämän ainoa pysyvä asia, karmealla tavalla ainoa asia, johon todella voi luottaa”, pohtii juuri kuolemantuomion saanut mies, joka kaikesta huolimatta yrittää jatkaa elämää ja ennen kaikkea saada selville, kuka haluaa murhata hänet.  Mutta, kauanko hänellä on aikaa; päiviä, viikkoja?

Mies joka kuoli on tiheätunnelmainen trilleri, jonka kiehtovin elementti ainakin itselleni on kertojan humoristinen asenne elämään – ja kuolemaankin. Musta huumori puree. Romaani on vetävästi kirjoitettu, ja siksi tekstiä tulee jopa ahmineeksi. Vaikka pelkojen kurimus koettelee kirjan päähenkilöä, se ei kuitenkaan kaikessa uskottavuudessaan ahdista lukijaa.

Jos kaipaat kesään omintakeista ja kutkuttavan jännittävää lukuelämystä, lue ihmeessä Tuomaisen Mies joka kuoli. Vaikka kirjaa on lähes mahdotonta tyylillisesti tarkkaan lokeroida, eipä sillä ole väliäkään. Kirja nyt vaan on niin hyvä.

11. kesäkuuta 2017

Mary Higgins Clark & Alafair Burke: Kadonnut morsian

















Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: All Dressed in White (2015)
Suomentanut: Annukka Kolehmainen
Sivumäärä: 262 s.

Kadonnut morsio, kateellinen sisko, morsiusneidon kihlaava sulhanen – kenen omatunto kolkuttaa, kun televisiokamerat käynnistyvät?

A

manda Pierce katoaa juuri ennen hääseremoniaansa. Viisi vuotta myöhemmin Amandan äiti pyytää Laurie Morania tutkimaan tapausta. Laurien tuottama tv-sarja Epäillyt on ennenkin onnistunut ratkaisemaan selvittämättä jääneitä rikoksia. Sikäli kuin kyseessä on rikos. Juorumylly jauhaa kiivaasti, ja jokaisella tuntuu olevan oma käsityksensä tapahtumista. Vain yksi asia on varmaa: kuka ikinä Amandan katoamisesta onkin vastuussa, aikoo pitää suunsa supussa. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Oma arvioni: Kadonnut morsian on dekkari, joka piti lukijansa tiukasti otteessaan alusta loppuun asti. Henkilöhahmot olivat mielestäni hyvin rakennettuja ja melko uskottavia, eivätkä tapahtumat olleet liian helposti arvattavissa. Yllättäviä elementtejäkin ei siis tästä jännittävästä kirjasta puutu.



9. kesäkuuta 2017

Kari Hanhisuanto: Isien pojat

















Kustantaja: Nordbooks
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 260 s.

Y

ksitoistavuotiaana Sanna näkee viiden ystävänsä suorittavan järkyttävän teon. Mukana on myös hänen isoveljensä Ville, joka on jo nuorena porukan kiistaton johtaja. Ville pystyy manipuloimaan ystävänsä tekemään lähes mitä haluaa. Sanna ei anna niin helposti viedä itseään ja heidän suhteensa muuttuu vaikeammaksi varsinkin, kun Sanna ymmärtää Villen käyttävän valtaansa väärin.

Ystävien tiet eroavat ja Sanna tie johtaa Brysseliin. Ville jää Suomeen luomaan yrittäjän ja liikemiehen menestyksekästä uraa. Samalla kun Ville tekee uraa ja rahaa, hän ystävystyy matkoillaan venäläisen oligarkin Valerin kanssa. Yhdessä he suunnittelevat kammottavan sarjan väkivallan tekoja ympäri Eurooppaa, jonka tarkoituksena on suistaa vanha valta pois ja luoda oma järjestelmä tilalle. Villellä on oma projektinsa Suomessa. Sen vuoksi hän ottaa yhteyttä nuoruuden ystäviinsä ja kokoaa heidät Helsinkiin.

Pystyvätkö rikostutkijat Janne Laakso ja Tomi Gulsten sekä Sanna pysäyttämään Isien pojat ajoissa. Pelko on todellinen, sillä venäläisiltä kadoksissa oleva ydinlataus tikittää jossain.

Oma arvioni: Eipä ole aikoihin sujunut rikosromaanin lukeminen niin takkuisesti kuin nyt. Vika ei kuitenkaan ole välttämättä kirjassa, lukija ja tarina eivät nyt vain kohdanneet toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tapahtumia ei tästä sinänsä jännittävästä romaanista ainakaan puutu. Kaikkein herkimmille lukijoille en sitä kuitenkaan suosittelisi.


8. kesäkuuta 2017

Risto Saarinen: Oppi luottamuksesta

















Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 208 s.

I

hminen toimii yhteiskunnassa ja läheissuhteissaan keskinäisen luottamuksen varassa. Luottamus korostuu nykypäivän talous- ja työelämässä, mutta toisaalta juuri näiden elämänalueiden epävakaus ja ennustamattomuus murentavat ihmisten luottamusta. Luottamuksen rapautumista pidetään kasvavana ongelmana yhteiskunnassa. Mutta mitä luottamus pohjimmiltaan on?

Oppi luottamuksesta uppoutuu kysymykseen ihmistieteiden ja aatehistorian näkökulmasta. Tarinoita ja esimerkkejä painottava kirjoitustyyli tuo pohdinnan lähelle lukijaa. Työelämälle tärkeän luottamuksen lisäksi pohditaan luottamuksen suhdetta uskollisuuteen, haavoittuvuuteen ja myötätuntoon.

Luottamus ei tarkoita pelkästään ennustettavuutta muiden ihmisten ja maailman toiminnassa. Se on myös toimijan kykyä empatiaan ja avoimuuteen. Kun luottamuksen molemmat puolet toimivat kunnolla, ihmiset voivat saada toistensa kanssa aikaan enemmän kuin yksin.

Oma arvioni: Täytyy tunnustaa, etten ole oikeastaan koskaan erityisemmin miettinyt, kuinka monitahoinen ilmiö luottamus onkaan. Vaikeaksi asiaksi sen olen kyllä monissa yhteyksissä kokenut, mutta silti. Saarisen tuore ja monipuolinen teos avasi ainakin minun silmiäni katsomaan sekä itseäni että toisia ihmisiä luottamuksen näkökulmasta entistä tarkemmin. Luulenpa, että niin saattaa käydä sinullekin, jos luet tämän ”valistavan” kirjan.

7. kesäkuuta 2017

Sauli Puukari, Kristiina Lappalainen & Matti Kuorelahti (toim.): Ohjaus ja eri-tyisopetus oppijoiden tukena

















Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 333 s.

Kuinka ohjata tukea tarvitsevaa lasta ja nuorta elämässä eteenpäin aina alakoulusta työelämään saakka?

R

atkaisemattomat oppimisen ongelmat hankaloittavat koulutuspolulla kulkemista ja voivat vaikuttaa lapsen tai nuoren koko elämänkulkuun. Ohjauksella ja erityisopetuksella on suuri merkitys tukea tarvitsevalle oppijalle. Tukea tarvitsevien ohjaus merkitsee ennen kaikkea yksilöllisyyden huomioimista. Tällöin omien voimavarojen tunnistaminen ja vahvistaminen ovat avainasemassa.

Kirja yhdistää ohjausalan ja erityispedagogiikan osaamisen ensimmäistä kertaa yksiin kansiin. Esimerkiksi oppimisvaikeudet, motivaation puute tai mielenterveyden ongelmat voivat heikentää oppijan koulutuspolulla etenemistä. Kirja antaa työkaluja siihen, miten tukea tarvitsevien lasten ja nuorten oppimista ja tulevaisuuden suunnitelmia voidaan edistää. Keskeistä on yhteistyö koulun, perheen ja muiden ammattilaisten välillä. Kirjan aihepiirit kattavat koko tukiportaikon aina yleisestä tuesta erityiseen tukeen.

Oma arvioni: Kattava artikkelikokoelma ohjaamisen ja erityisopetuksen keskeisistä teemoista. Oppimiseen ja koulunkäyntiin voidaan kaivata tukea monenlaisista syistä ja monenlaisissa elämäntilanteissa. Siksi ohjauksessa ja erityisopetuksessa on tärkeää kohdata jokainen oppija yksilönä omine vahvuuksineen ja haasteineen. Tänä päivänä lähikoulujen luokat koostuvat mitä erilaisimmista oppilaista, joten oppimisen tukia ja ohjauksen palveluja tulee kehittää jatkuvasti. Oppijoiden lisäksi tukea tarvitsevat myös opettajat ja oppilaiden vanhemmat. Avainsana tässä on yhteistyö, johon kirjassa paneudutaan kiinnostavasti eri näkökulmista.

Tätä monipuolista ja ajankohtaista teosta suosittelen etenkin kaikille erityispedagogiikan opiskelijoille. Myös ohjauksen ja erityisopetuksen kentällä työskentelevät hyötyvät varmasti tämän sekä teoreettista tietämystä että käytännön toimintaa yhdistelevän kirjan lukemisesta. Tätä teosta lukiessa saattaa hyvinkin käydä niin, että oma ajattelu avartuu entisestään.

6. kesäkuuta 2017

Jaana Kivinummi & Saija Alatupa: Kun ei suju – Selviytymisopas haastaviin asiakastilanteisiin

















Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 338 s.

Joskus asiakkaan kanssa ei mikään tunnu luonnistuvan. Mistä silloin pohjimmiltaan on kyse? Mitä yhteistyön parantamiseksi on tehtävissä? Millaisia vuorovaikutuksen ansoja ihmissuhdetyöhön sisältyy ja miten ne voisi välttää?

M

iltei kaikkien alojen ammattilaiset ja työryhmät kohtaavat asiakkaat, joiden tilanteet ovat monin tavoin haastavia. Toivoa antaa tieto, että ongelmien taustalla on aina jokin syy, johon usein myös pystyy vaikuttamaan. Oikein työvälinein voidaan saavuttaa tu-loksia myös vaikeissa, monimuotoisissa ja alati vaihtuvissa asiakastilanteissa.

Kirja pureutuu asiakastyön sujumattomuuden taustatekijöihin ja muodostaa kattavan tietopaketin ja keinokokoelman, josta voi poimia ideoita omaan työhön. Kirjan tehtä-vien avulla voi tarkastella niin asiakkaan käyttäytymistä kuin omaa toimintaansa ja päästä ratkaisujen jäljille. Teos on helppokäyttöinen opas hankaliin asiakastilanteisiin, mutta sitä voi soveltaa kaikkialla, missä toimitaan ihmisten kanssa ja halutaan kehittää toimivampia työskentelymalleja.

Oma arvioni: Monipuolinen teos, joka tarjoaa paljon hyödyllistä tietoa kaikille asiakastyötä tekeville pohjatiedoista ja alasta riippumatta. Kuinka monilta ikäviltä asiakaskokemuksilta, siis asiakkaan roolissa, olisinkaan voinut välttyä, jos asiakastyön ammattilaiset olisivat tarttuneet tähän ajattelua avartavaan teokseen. Kirjan keskeinen sanoma on mielestäni se, ettei ole olemassa hankalia asiakkaita, on vain haastavaa käyttäytymistä. Lisäksi on hyvä pitää mielessä sekin, ettei ole olemassa itsestään selviä tai mahdottomia tapauksia, jos asiakkaisiin suhtautuu avoimen ennakkoluulottomasti.

Tämä kirja kannatti lukea. Lue sinäkin! Itse tulen varmasti palaamaan tämän teoksen äärelle vielä useita kertoja, sillä sisällön "sulattelu" vaatii asioiden työstämistä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta jokainen meistä voi kehittyä paremmaksi.








Sara Hedrenius & Sara Johansson: Kriisituki – Ensiapua onnettomuuksien, ka-tastrofien ja järkyttävien tapahtumien käsittelyyn

















Kustantaja: Tietosanoma
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Krisstöd vid olyckor, katastrofer och svåra händelser: att stärka människors motståndskraft  
Suomentanut: Urpu Strellman
Sivumäärä: 335 s.

Miten auttaa järkyttäviä tapahtumia kokeneita lapsia ja aikuisia? Miten tukea heitä tavalla, joka vahvistaa heidän psyykkistä kestävyyttään ja edesauttaa toipumista?



K

riisituki kertoo, kuinka ihminen reagoi vaikeita asioita kohdatessaan, olipa kyseessä läheisen kuolema, väkivallan uhriksi joutuminen, vaikean diagnoosin saaminen, vammautuminen, avioero, luonnonkatastrofi tai suuronnettomuus. Se kuvaa, millaiset reaktiot ovat luonnollisia, millainen tuki on tarpeen missäkin vaiheessa ja milloin tapahtuman kokenut tarvitsee hoitoa. Erityistä huomiota kirjassa kiinnitetään lasten ja nuorten kanssa toimimiseen sekä siihen, miten vahvistaa ihmisen luontaista kestävyyttä, resilienssiä.

Kriisituki on kirja kaikille sairaanhoitajille, lääkäreille, psykologeille, psykoterapeuteille, sosiaalityöntekijöille, opettajille, poliiseille, henkilöstövastaaville, kriisityöntekijöille ja muille, jotka kohtaavat työssään tukea tarvitsevia ihmisiä.

Oma arvioni: Varsin kattava ja informatiivinen ”paketti” erilaisissa kriiseissä olevien ihmisten auttamisen tueksi. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka kohtaavat työssään tuen tarpeessa olevia ihmisiä – lapsia tai aikuisia.






















4. kesäkuuta 2017

Suvi Stolt, Anneli Yliherva, Vilhelmiina Parikka, Leena Haataja & Liisa Lehtonen (toim.): Keskosen hoito ja kehitys

















Kustantaja: Duodecim
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 320 s.

O

man lapsen syntyminen keskosena on vanhemmille usein epävarmuutta aiheuttava asia. Vastasyntyneiden tehohoito-osasto on vanhemmille ympäristönä vieras ja erilaisten laitteiden tarkoitus epäselvä. Vanhemmat ovat myös epätietoisia siitä, kuinka voisivat parhaiten auttaa lastaan. Myös lapsen tulevaisuus voi askarruttaa. Miten keskoset yleensä selviytyvät? Entä minun lapseni – oppiiko hän pelaamaan jalkapalloa, tai lukemaan ja kirjoittamaan? Isovanhemmat ja muut perheenjäsenet miettivät samoja kysymyksiä.

Keskoslasten hoito vastasyntyneiden teho-osastolla ja sairaalahoidon jälkeen on moniammatillista. Eri alojen opiskelijat ja ammattilaiset (mm. eri alojen lääkärit ja hoitajat, psykologit, puhe-, ravitsemus-, fysio- ja toimintaterapeutit, neuvolan terveydenhoitajat, päiväkodin henkilökunta ja opettajat) ovat ison haasteen edessä yrittäessään ymmärtää lääketieteellisiä diagnooseja ja niiden syitä ja seurauksia.

Keskosen hoito ja kehitys kuvaa lyhyesti ja selkeästi tavanomaisimmat keskosen hoitokeinot, keskosuuteen yleisesti liittyvät diagnoosit sekä niiden syyt ja seuraukset sekä sen, miten vanhemmat voivat osallistua lapsensa sairaalahoitoon. Lisäksi kirjassa kerrotaan, millaisia tulevaisuuden näkymiä keskoslapsilla on eri ammattilaisten ja vanhempien näkökulmista katsottuna. Kirja auttaa vanhempia, perheenjäseniä ja ammattilaisia olemaan läsnä keskosen arjessa sairaalassa ja sairaalahoitojakson jälkeen ja siten tukea keskosena syntyneen lapsen kehitystä

Oma arvioni: Monipuolinen teos, joka tarjoaa hyödyllistä tietoa monenlaisille lukijoille; lääkäreille, hoitajille, terapeuteille, opettajille sekä tietysti myös keskoslasten vanhemmille. Teksti on kirjoitettu selkeästi, joten aikaisempia tietoja aiheesta ei välttämättä tarvita. Siksi kirjaa voi suositella hyvin myös aiheesta kiinnostuneille opiskelijoille.

Entisenä keskosena minun oli suorastaan liikuttavaa lukea keskoshoidon kehittymisestä ja ennen kaikkea vanhempien osallistumisesta pikkuruisten lastensa hoitoon muun muassa kenguruhoidon kautta. Ja voi noita pikkukeskosten kuvia. Kirjaa lukiessani mietin, kuinka erilainen oma tilanteeni onkaan ollut, kun synnyin 1970-luvulla ja vietin parisen kuukautta TYKS:an keskolassa happikaapissa ja vanhemmat näkivät minut vain ikkunan läpi. Kiitos maamme kehittyneen keskoshoidon selvisin kuitenkin ennenaikaisesta syntymästä – vain CP-vamma elinikäisenä seuralaisenani. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä.

Keskoslasten vanhempien tarinat ovat tunteita pintaan nostattavaa luettavaa, mutta samalla ne tarjoavat toivoa antavaa vertaistukea vastaavassa tilanteessa oleville vanhemmille. Myös keskosten itsensä kertomat tarinat ovat kiinnostavia; keskosuus ei ole maailmanloppu – etenkään tänä päivänä, sillä keskosuudesta ilmiönä tiedetään nyt huomattavasti enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Lisää tutkimusta tarvitaan toki edelleen. Tutkimustulosten tulkinnassa kannattaa aina muistaa se, että jokainen keskosena syntynyt lapsikin on oma ainutkertainen yksilönsä. Siksi keskosia ei pidä kohdella ensisijaisesti keskosryhmän edustajina. Se, miten elämä meistä kutakin kuljettaa on aina monen tekijän summa. 


31. toukokuuta 2017

Juha Numminen: Ystävä sä lapsien

















Kustantaja: Crime Time
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 271 s.

K

RP:n rikoskomisarion Sulo Naskalin isoisän kotitalo poltetaan maan tasalle. Autiotalon raunioista löytyy kaksi ruumista, Naskalin parhaat lapsuudenystävät. Tragedia pakottaa rikoskomisarion palaamaan nuoruutensa maisemiin ja silmätysten menneisyytensä kanssa. Keitä vanhat ystävät olivat? Mitä heistä tuli? Kuka heidät tappoi ja miksi? Voiko kehenkään luottaa – edes yhteisten salaisuuksien veriveljiin?

Myös Iltalehti haistaa uutisen ja lähettää paikalle kaiken nähneen rikostoimittajansa Make Sarkalan. Pian kaksi toisiaan inhoavaa ammattimiestä tutkii tahoillaan ja tavallaan synkkää murha-arvoitusta.

Oma arvioni: Ystävä sä lapsien on monitasoinen ja arvoituksellinen rikosromaani. Kirjan vahvuus on mielestäni ennen kaikkea sen realistisuus, eikä kerronnan sujuvuuskaan toki huono asia ole. Kun asiat ilmaistaan tiiviisti ilman turhia jaaritteluja ja dialogi toimii, kirjaa on ilo lukea. Henkilöitä ja tapahtumia kirjassa riittää, joten keskittymisen herpaantuessa on paikoitellen vaikeaa pysyä menossa mukana.












27. toukokuuta 2017

Jari Vainio: Viidakkotohtori – Dokoto Jalin päiväkirjat 1987–1993

















Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 251 s.

V

iidakkotohtori Jari Vainion päiväkirjamerkinnät yli kuuden vuoden ajalta vievät lukijan mennessään kuin krokotiili uhrinsa Luangwajoen syvyyksiin. Vainio kuvaa erittäin henkilökohtaisesti, millaista on työskentely alkeellisissa olosuhteissa Sambian maaseudulla. Koska tapahtumat sijoittuvat pitkälle ajalle, lukija saa hyvän kuvan myös siitä, miten nuori lääkäri kehittyy tehtäviensä mittaiseksi, paikallisten kunnioittamaksi Dokoto Jaliksi.

Koettelemuksia riittää: sotaa, sairauksia ja eläinten aiheuttamia ongelmia. Vainio saa itsekin osansa mm. malariasta ja skorpioneista. Korruptio ja avustajien sinisilmäisyys saavat välillä lääkärin raivon valtaan. Viidakkotohtori on silti samalla myös Vainion lempeä rakkaudentunnustus Afrikan ihmisille ja luonnolle.

Hieno, ravisteleva kirja toisenlaisesta maailmasta.

Oma arvioni: Lukijansa tiukasti otteessaan pitävä kirja, josta ei tapahtumia ja yllätyksellisiä käänteitä puutu. Tätä teosta lukiessa moni asia hämmästyttää ja kummastuttaa länsimaiseen elämänmenoon ja lääketieteeseen tottunutta ihmistä. Salolaislähtöisen katastrofilääkäri Jari Vainion kokemuksiin perustuva kirja on samanaikaisesti sekä uskomaton että uskottava. Tätä kirjaa lukiessa mietin useaan otteeseen, että onneksi en elä Afrikassa… Pahinta ei välttämättä olisi se kuumuus ja kuivuus, vaan ne kaiken maailman pienet ja vähän isommatkin ötökät torakoista, skorpioneihin ja kobrista krokotiileihin. Kotimaiset hyttysetkin kun ovat itselleni riittävän harmillisia – punkeista nyt puhumattakaan.

Viidakkotohtori tarjosi kiinnostavia tietoja erilaisissa oloissa elämisestä ja sairauksien hoitamisesta haastavissa olosuhteissa. Jos tällaiset aiheet kiinnostavat, ei tätä kaunistelemattoman rehellistä mutta samalla lämminhenkistä päiväkirjamuotoista kirjaa  kannata jättää lukematta.






18. toukokuuta 2017

Kari Hanhisuanto: Ei mainittavaa motiivia













Kustantaja: Nordbooks
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 190 s.

E

i mainittavaa motiivia on rikosromaani, jossa nuori rikosylikomisario Vesa Kallionmaa ja tutkija Aleksi Kari saavat selvitettäväkseen koko maata kuohuttavan jutun. Lähes yhtä aikaa tapahtuvat kolme kuolemantapausta on kaikki tehty samalla tyylillä: kaukaa ja tarkasti. Onko kyseessä yksi vai useampi tappaja? Tapauksilla ei näytä olevan muuta yhteistä kuin tekotapa. Siitä alkaa takaa-ajo, jollaista Suomessa ei ole ennen nähty. Poliisin sisäiset kaunat ja kulissien takana pelaaminen tekevät tutkimuksista entistä hankalamman.

"...miksi uhrin suussa oli Helsingin Kalliossa sijaitsevan kaupan kuitti? Vesa ihmetteli asiaa hetken. Hän järkeili asian siten, että kuitti ei ollut uhrin vaan tappajan. Se sai hänen niskansa kihelmöimään. Hänen edessään makasi sankari. Valitettavasti kuollut sellainen."

Oma arvioni: Vaikka dekkareista useimmiten tykkäänkin, tästä tarinasta oli jotenkin yllättävän hankalaa saada otetta. No, luin sen kuitenkin loppuun asti. Ei kirja varmasti huono ole, minulla vain ei ollut oikeaa hetkeä sen lukemiselle…








17. toukokuuta 2017

Patrik Pehkonen: Orpotytöstä ministeriksi – Sinikka Mönkäreen tarina

















Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 213 s. + kuvaliite

S

uomen pitkäaikaisimman naisministerin elämäkerta piirtää kuvan hämmästyttävästä elämästä, sodanjälkeisen Suomen kasvun vuosista - ja viime vuosikymmenten poliittisista kommervenkeistä. Sinikka Mönkäre syntyi 6. maaliskuuta vuonna 1947, kun Suomi oli vasta toipumassa sodasta. Elämä Vuoksenniskalla oli niukkaa. Sodan jäljet näkyivät kaikkialla, eivät vähiten ihmisissä. Mönkäreen kohtaloksi tuli menettää äitinsä ja pitkälti myös isänsä traagisella tavalla kahden vuoden iässä. Huolimatta kasvattiperheensä taloudellisista vaikeuksista Mönkäre opiskeli, pääsi yhtenä harvoista opiskelemaan lääketiedettä Turkuun, tuli äidiksi ja sitten myös lääkäriksi vuosikurssinsa ensimmäisten joukossa.

Työväentalolla nuoruudessaan lähes kasvanut, Imatralla sittemmin pitkän lääkärinuran tehnyt Mönkäre nousi Imatran kaupunginvaltuustoon vuonna 1980, kansanedustajaksi vuonna 1987 ja ministeriksi vuonna 1995. Vuonna 2004 hänestä tuli Suomen pitkäaikaisin naisministeri. Orpotytöstä ministeriksi kertoo monin yksityiskohdin ja hämmästyttävin anekdootein, millaisia vaiheita, tuttavuuksia ja sattumuksia noihin vuosiin ja pitkään uraan sosiaalidemokraattisessa politiikassa on mahtunut.

Oma arvioni: Kirjassa päähuomio on Sinikka Mönkäreen poliittisessa urassa, eikä ihme, onhan hän maamme pitkäaikaisin naisministeri. Tämä elämäkerta onkin varsin tyypillinen poliittisesta vaikuttajasta kirjoitettu teos, vaikka Mönkäreen elämä onkin kaikkine sattumuksineen varsin kaukana tavallisesta tarinasta. Sitä voisi hyvällä syyllä kutsua suomalaiseksi sankaritarinaksi. Kirja piirtää kohteestaan konstailemattoman rehellisen kuvan.

Jos poliittinen lähihistoria kiinnostaa, kannattaa tutustua Sinikka Mönkäreen tarinaan.










13. toukokuuta 2017

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja – Mitä jokaisen tulisi tietää

















Kustantaja: Ursa
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 222 s.

M

aailma on hämmästyttävä, monimutkainen ja pitkälti selittämätön. Esko Valtaoja ei lannistu vähästä vaan heittää peliin tieteen. Tuloksena on käsikirja kaikesta.

”Mitä teemme kaikella tiedolla? Parempaa maailmaa. Meille ei ole enää sijaa maailmassa, josta tulimme; tiedon portit ovat avautuneet eikä menneisyyteen ole paluuta. Mutta tieto on jäsenneltävä, siitä on koetettava löytää se olennaisin ydin, jonka varaan voi sitten omien halujensa, kykyjensä ja tarpeittensa mukaan rakentaa oman Kaiken käsikirjansa, oppaansa maailmaan. Tämä kirja on minun yritykseni tiivistää kaikki olennainen maailmasta ja ihmisestä, aineesta ja hengestä, pariinsataan sivuun.”

Oma arvioni: Hämmästyttävän hengästyttävä teos. Enpä osaa nyt oikein muuta sanoa. Jos haluat avartaa ajatteluasi aivan uusiin sfääreihin, kannattaa lukea Kaiken käsikirja.






11. toukokuuta 2017

Roope Lipasti & Karoliina Korhonen: Elovena-tyttö

















Kustantaja: Kirjakauppaliitto
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 150 s.

T

aloyhtiöön muuttaa uusi asukas. Osa naapureista ottaa hänet ilolla vastaan, osa vastustaa ankarasti. Pekka päättää auttaa tulijaa sopeutumaan Suomeen sekä löytämään Elovena-paketin tytön. Miehet lähtevät reissuun, mutta matkalla selviää, että Suomi on yhtä pitkä maa kuin talvi tai elämä.

Oma arvioni: Roope Lipastin kirjoittama ja Karoliina Korhosen kuvittama Elovena-tyttö on viihdyttävä tarina suomalaisuudesta, kerrostalonaapureista, rakkaudesta ja vierauden kohtaamisesta. Pekan ja Jussufin matkalla sekä sattuu että tapahtuu…

Tämä Kirjan ja ruusun päivän 2017 nimikkoteos on kuin suomalaisuuden lyhyt oppimäärä. Siinä esitetään monia suomalaiselle sielunmaisemalle ominaisia asioita pilke silmäkulmassa. Vaikka kysymyksessä onkin komediallinen romaani, sen sisältä löytyy mielenkiintoisia tiedonmurusia maastamme ja meistä.

Sain kirjan kaupanpäällisenä ostaessani Katso pohjoista taivasta -runokokoelman. Siitä on tulossa postaus myöhemmin tänä vuonna.








10. toukokuuta 2017

Niina Mäkeläinen & Anu Silfverberg: Jokin muu, mikä

















Kustantaja: Long Play
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 35 s.

S

uomessa elää tuhansia ihmisiä, joita laki kieltää lisääntymästä. He ovat transsukupuolisia. Suomessa elää myös pieni joukko ihmisiä, joiden sukuelimiä on leikelty ilman lääketieteellistä syytä, välillä jopa ilman lupaa. He ovat intersukupuolisia.

Euroopan neuvosto ja ihmisoikeusjärjestöt ovat toistuvasti moittineet Suomea sukupuolivähemmistöjen kohtelusta, mutta hallitus ei tee asialle mitään. Uusi translaki olisi valmiina, mutta sitä ei edes yritetä tuoda eduskuntaan. Neljä vuotta sitten silloinen pääministeri Alexander Stubb (kok.) taipui Päivi Räsäsen (kd.) tahtoon, nyt tulppana ovat perussuomalaiset. Puolueen mielestä syrjittyjen ja kiusattujen transihmisten aseman parantaminen olisi muilta pois.


Oma arvioni: Ajattelua avartavaa luettavaa varsinkin niille, jotka olettavat sukupuolen olevan aina yksiselitteinen ja helposti määriteltävissä ole asia. Sellainen kun se ei todellakaan aina ole.










Paul Kalanithi: Henkäys on ilmaa vain

















Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: When Breath Becomes Air
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 131 s.

P

aul Kalanithi, 36-vuotias neurokirurgi, on valmistumassa kymmenen vuoden erikostumisvaiheen jälkeen. Hän kohtaa päivittäin työssään syöpään sairastuneita, joiden ennuste ei ole paras mahdollinen. Kunnes eräänä päivänä hän saa oman diagnoosinsa: neljännen vaiheen keuhkosyöpä. Noin vain, täysin yllättäen, Paulin ja hänen Lucy-vaimonsa tulevaisuudensuunnitelmat saavat täyskäännöksen.

Paul kirjoittaa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskeluajastaan lämpimästi, mutta ennen kaikkea hän pohtii elämän merkitystä monesta eri näkökulmasta: Mikä tekee elämästä elämisen arvoista kuoleman edessä? Mitä sitten kun elämä ei enää näyttäydykään portaikkona kohti tulevaisuutta? Millaista on saada esikoinen, pieni Cady-tytär, kun itse on kasvokkain oman kuolemansa kanssa?

Paulin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Lucy työsti kirjan valmiiksi. Paulin sanat elävät kuin oppaana ja lahjana meille kaikille. Muistelmateos Henkäys on ilmaa vain on mykistävän kaunis kertomus rohkeudesta ja se vaikuttaa lukijaansa vielä pitkään kirjan kansien sulkeuduttua.

Oma arvioni: Kalanithi kirjoittaa sairaudesta, kivusta ja kuolemasta rehellisen avoimesti – lääkärinä, potilaana, miehenä ja isänä.  Samalla hän kirjoittaa elämän merkityksestä, rakkaudesta ja toivosta. Hän pohdiskelee suuria kysymyksiä: miten katsoa tulevaan, kun oma kuolevaisuus tulee konkreettisesti iholle, miten tehdä kuolemaa ja tulla isäksi samaan aikaan.

Kirjan aiheet eivät todellakaan ole kevyemmästä päästä, mutta yllättävää kyllä kirjaa lukiessa ei juurikaan ahdistanut, kosketti ja liikutti toki. Pidin erityisesti siitä, että lääketieteen joukkoon oli sovitettu kirjallisuutta, toisaalta keventämään ja toisaalta syventämään kerrontaa. Yhtä vahvasti kuin kuolema on läsnä kirjassa niin ovat myös elämä ja siihen liittyvät toiveet. Tämä kirja muistuttaa lukijaansa lempeän koruttomasti siitä, että meillä on vain tämä hetki – ei enempää eikä vähempää.

Suosittelen kirjaa lämpimästi sellaisille lukijoille, jotka kaipaavat kirjalta koskettavuutta.

9. toukokuuta 2017

Jenni Pääskysaari: Tyttö, sinä olet…

















Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Lukija: Jenni Pääskysaari
Äänikirjan kesto: 2 h 52 min

Voimakirja kaikille tytöille

T

yttö, sinä olet ainutlaatuinen! Rohkea! Rakastettu!

Käsissäsi on pieni suuri kirja, jossa sanotaan kaikki ne asiat, jotka jokaisen tytön tulisi saada kuulla.

Puhu aina hyvää ”siskoistasi” niin kasvokkain kuin selän takanakin. Muodostakaa oma posse, jonka jäsenet puolustavat toisiaan kaikissa tilanteissa.

Oma arvioni: Ihan hyvä kirja, vaikka ylioptimistisuus ja yltiöpositiivisuus hieman häiritsivätkin. No, kirjan kannustava sanoma tulee kuitenkin tarpeeseen, sillä lähes jokainen tyttö kohtaa kyllä vähemmän kauniin ja tasa-arvoisen todellisuuden jossain vaiheessa elämäänsä, vaikka pelkkää hyvää heille haluaisimmekin...

8. toukokuuta 2017

Nujeen Mustafa & Christina Lamb: Nujeen – Pyörätuolilla Syyrian sodasta Eurooppaan

















Kustantaja: HarperCollinsNordic
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: Nujeen
Suomentanut: Anja Lindqvist
Sivumäärä: 272 s.

Kertomus pakomatkasta sodan helvetistä.

S

odan raivotessa Syyriassa kuusitoistavuotias tyttö päättää CP-vammastaan huolimatta lähteä vaaralliselle matkalle uuden elämän toivossa. Nujeen Mustafa jättää taakseen kaiken – vanhempansa, kotinsa ja omaisuutensa, ja lähtee henkensä uhalla kuusitoista kuukautta kestävälle matkalle vaeltaakseen Syyriasta Saksaan – pyörätuolissa.

Dramaattinen pakomatka merkitsee hänelle mahdollisuutta uuteen elämään, mahdollisuutta jättää pyörätuoli ja opetella kävelemään.

Nujeen kertoo tarinansa rohkeasti ja itsenäisin äänenpainoin. Se on koskettava todistus aikamme suurimmasta inhimillisestä katastrofista.

Oma arvioni: Tätä Nujeenin ja hänen sisarensa uskomattomasta  pakomatkasta kertovaa kirjaa lukiessani en voinut olla ajattelematta kuinka onnekas olenkaan, kun olen sattunut syntymään Suomessa, minulla on ollut mahdollisuus käydä koulua ja opiskella – CP-vammasta ja pyörätuolista huolimatta. Ja ennen kaikkea olen saanut elää turvassa, kaukana sodan kauhuista.

Nujeen on sinnikäs ja fiksu nuori nainen, joka tulee varmasti pärjäämään elämässään, vaikka lähtökohdat ovat olleetkin varsin kurjat monin tavoin. Hän on joutunut näkemään ja kokemaan aivan liikaa, mutta jaksaa silti olla iloinen ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Hänen tarinansa antaa konkreettiset kasvot Syyrian pakolaiskriisille. Se auttaa koskettavasti ymmärtämään, että yksikään kotimaansa jättämään joutunut ihminen ei ole vain numero tilastossa.

Suosittelen.






6. toukokuuta 2017

Jarno Paalasmaa (toim.): Lapsesta käsin – Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja
















Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 364 s.


V

äitetään, että tiedon määrä kaksinkertaistuu joka toinen vuosi. On päivänselvää, ettei koulun keskeinen tehtävä voi olla enää tiedon välittäminen. Vaihtoehtopedagogiikoissa korostuvat sekä lapsilähtöisyys että toiminnallisuus, tekemällä oppiminen ja ylipäätään aktivoiva kasvatus.

Tässä kirjassa kerrotaan, miksi tarvitsemme opetuksen ja kasvatuksen vaihtoehtoja ja millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Kirjassa esitellään sekä vaihtoehtopedagogiikkojen juuria että nykyisiä koulujen ja päiväkotien käytäntöjä. Teoksessa luodaan myös kuvaa siitä, millaisia uusia opetuksen ja kasvatuksen toteuttamistapoja tulisi ottaa huomioon tulevaisuudessa.

Kirja on vahva ja monipuolinen puheenvuoro siihen, mitä lapsikeskeisyys ja vapaus tarkoittavat kasvatuksessa ja opetuksessa. Kirjoittajina on sekä tunnettuja kasvatustieteilijöitä että vaihtoehtoisia pedagogiikkoja työssään toteuttavia opettajia ja kasvattajia.

Oma arvioni: Vaikka kirja ei enää ihan uusi olekaan, kannattaa siihen tutustua, jos lapsilähtöinen pedagogiikka kiinnostaa. Opiskelijoille tiedoksi, että kirjassa esitellään muun muassa steiner-, montessori, freire- ja freinet-pedagogiikan ydinajatuksia ja pohditaan myös pedagogisen rakkauden merkitystä. Ja kirjan lähdeluettelon avulla pääsee kätevästi itseään eniten kiinnostavien teemojen äärelle.







Kati-Pupita Mattila: Lapsen vahvistava kohtaaminen

















Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 155 s.

V

ahvistava kohtaaminen alkaa turvallisen aikuisen viestistä, että minua kiinnostaa, mitä sinulle kuuluu. Silloin aikuinen ei kohtaa lasta uteliaisuuden takia vaan siksi että haluaa pitää hänestä huolta ja tukea kasvussa.

Lapsen kohtaaminen on erityistä, sillä lapsuudessa luodaan perustaa elämänuskolle ja -rohkeudelle. Lapsi muodostaa käsitystään siitä, minkälainen hän itse on ja minkälaisia muut ihmiset ovat. Vahvistavan kohtaamisen keskeinen tavoite on auttaa ja tukea lasta. Vahvistus ei tule vakuuttelusta eikä ulkonaisesta sanahelinästä. Se tulee toistuvista kelpaavuuden ja huolenpidon kokemuksista, joita lähiaikuiset voivat lapselle välittää osoittamalla, että hänestä huolehtiminen on hyvä asia, joka tehdään mielellään.

Tämä kirja kuvaa lapsen hyvää ja vahvistavaa kohtaamista turvallisen aikuisen kanssa arjen erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Keskeisiä teemoja ovat lapsen persoonan kunnioittaminen ja lapsen arvon ymmärtäminen. Erityisen tarkastelutilan saa lapsen surun kohtaaminen.

Oma arvioni: Hyödyllistä luettavaa ihan kaikille aikuisille, toimimme sitten virallisina kasvattajina tai emme. Jokainen lapsi ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi – siis kohdatuksi omana ainutkertaisena itsenään.  Lapselta ei tule odottaa täydellisyyttä, emmehän me aikuisetkaan sellaisia ole. Täydellistä vanhemmuuttakaan ei siis ole olemassa, välittävä, hyväksyvä ja läsnä oleva aikuisuus riittää onneksi pitkälle. Ja jos omat voimavarat eivät riitä, apua ja tukea on mahdollista saada. Jos aikuinen hyväksyy oman keskeneräisyytensä, on hänen helpompi kohdata se lapsessakin. Emme ole koskaan valmiita, mutta vahvistavan kohtaamisen kokemus tekee matkastamme helpomman kulkea.