30. marraskuuta 2015

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 349 s.


-Raha, valta, kosto, mustasukkaisuus, pelko. Keksitkö muita syitä murhata? Björk kysyi. –Aate, sanoi ylikonstaapeli Ekman.

K
eväällä 1921 helsinkiläisten juomavesisäiliöstä Vesilinnasta löytyy kuollut mies. Todisteet viittaavat siihen, että entinen punavanki olisi tappanut jääkäriupseerin kostaakseen kärsimänsä vääryyden. Sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk ei niele selitystä.

Murhatutkimukset vievät yksityisetsivän öisille retkille työläiskortteleihin ja salaliittolaisten ja vakoojien suosimiin hotelleihin ja ravintoloihin – sekä muotisalonkiin, jonka viehättävä omistaja on kenties muutakin kuin bolshevikkeja paennut aatelisnainen.

Klassinen murhamysteeri herättää eloon 1920-luvun kuohuvan Helsingin, sen säätyerot ja poliittiset jännitteet, kadut ja puutalokorttelit, pimeät kujat salakapakoineen ja huumekauppiaineen. Kansalaissodan jälkeinen kaupunki elää vaaran vuosia.

Oma arvioni: Virpi Hämeen-Anttilan uuden dekkarisarjan aloitus on ajankuvauksessaan onnistunut ja hyväntuulista jännitystä tarjoava lukukokemus. Tulen seuraamaan mielelläni Karl Axel Björkin työskentelyä rikosten selvittämisessä jatkossakin.  Oletan, että jatko-osa tulee ahmittua huomattavasti tätä ensimmäistä osaa nopeammin.

Tähän hienoon kotimaiseen kirjaan oli mukava päättää tämänvuotinen lukuhaaste; kaikkiaan marraskuun aikana tuli luettua laskujeni mukaan 27 kirjaa (siis haasteeseen sopivaa sellaista) - ja suurin osa niistä kaunokirjallisuutta. En ole yllättynyt, että tuo 30 sivua päivässä oli minulle helppo juttu, mutta erityisen iloinen olen siitä, ettei päänsärky piinannut lainkaan ko. aikana, eikä siten onnistunut lannistamaan lukemisen iloani. Ja mikä parasta, lukeminen jatkuu joulukuussakin. 






Petra Maisonen (toim.): Maailma on sun: tarinoita nuoruudesta

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014
Kuvittanut: Kati Närhi
Sivumäärä: 164 s.

L
ahjakirja ylioppilaille ja muille kevään sankareille! Jokainen nuoruus on omanlaisensa sankaritarina, mahdoton tehtävä, josta on jotenkuten vain selvittävä. Tämän kirjan luettuasi tiedät miten siitä selvitään! Maailma on sun -kirjoituskokoelma pitää sisällään koko nuoruuden äärilaidasta toiseen heittelehtivän tunneskaalan. Sen kirjoittajina on sekä tunnettuja prosaisteja että kotimaisia lauluntekijöitä, jotka ovat säkeissään kertoneet kokonaisten sukupolvien tärykalvoille ikuisiksi ajoiksi tallentuneita tarinoita aikuiseksi kasvamisen iloista ja suruista. Kirja sopii sekä niille jotka vielä etsivät omaa paikkaansa maailmassa, että niille jotka jo haikeina muistelevat omaa nuoruuttaan.

Oma arvioni: Tämän moniäänisen antologian oivaltavan tarkkanäköiset tekstit osuvat nuoruuden ytimeen eli aikaan, jolloin maailma on sun, tai ainakin ajoittain tuntuu siltä. Mielestäni kirja on mukava nostalgiamatka niille, joiden oma nuoruus on jo jäänyt taa.








29. marraskuuta 2015

Petri Tamminen: Meriromaani: Eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhelm Huurnan synkässä elämässä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 142 s.

Petri Tammisen surumielinen huumori humisee raikkaasti kuin merituuli takilassa

H
erkullinen pienoisromaani kertoo kapteeni Vilhelm Huurnasta, joka onnistuu upottamaan laivan toisensa jälkeen maailman merillä purjehtiessaan. Todellisuus lyö surullisen hahmon ritaria toistuvasti kasvoille, mutta kuin mykkäelokuvan sankari hän aina kokoaa itsensä ja lähtee kohti uusia vastoinkäymisiä.

Leuka rintaan ja isopurje ylös! Tragikoominen kertomus Huurnan meriseikkailuista nousee vertauskuvaksi lähes kaikelle.

Oma arvioni: Tammisen kirjoittamaa pienoisromaania ei tarvitse syyttää turhista sanoista, sen verran vähän sivuja kirjassa on. Kansien väliin mahtuu kuitenkin koko ihmiselämän kaari. Meriromaani on tarina miehestä ja hänen laivoistaan – niin ja tietysti merestä. Viihdyin mainiosti romaanin merihenkisessä tunnelmassa, ja kirjan surumielinen huumori upposi minuun vallan mainiosti. 

27. marraskuuta 2015

Erik Bertrand Larssen: Paras

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2014
Norjankielinen alkuteos: Bli best med mental trening
Suomentanut: Päivi Kivelä
Sivumäärä: 153 s.


Ajattele kuin voittaja! Miten saat itsestäsi kaiken irti ja saavutat paremmat tulokset kuin uskoitkaan?
M
entaalivalmentaja Erik Bertrand Larssen auttaa työkseen huippu-urheilijoita, liike-elämän johtoa ja aivan tavallisia ihmisiä tavoitteidensa saavuttamisessa niin arjessa kuin silloin kun vaaditaan huippusuorituksia. Bertrand Larssen on koonnut kirjaan vuosikymmenten aikana hankkimansa tiedon ja kokemukset, ja haluaa nyt auttaa sinua pääsemään tavoitteeseesi.

Paras on kirja täynnä voimaa. Siksi se vetoaa monenlaisiin lukijoihin. Kyse on tunteiden tiedostamisesta ja ohjailusta. Miten saat esiin piilevät voimavarasi ja saavutat paremmat tulokset kuin uskotkaan. Miten rohkaistut ajattelemaan uudella tavalla, haastamaan itsesi ja etsimään rajoja mukavuusalueesi ulkopuolelta. Erik Bertrand Larssen on Norjan suosituin puhuja ja mentaalivalmentaja, koska hän on paras. Kirjassaan Paras hän paljastaa, mikä erottaa voittajan muista. Ja mikä on ominaista heille, jotka elävät unelmaansa

Oma arvioni: Kirjan kirjoittaja tietää, mitä on periksiantamattomuus. Alusta loppuun kirjan kantavana teemana on tunteiden herättäminen – ja vieläpä suurten sellaisten. Mutta, miksi sitten haluamme muuttua; onko nykyinen tilanne ärsyttävä, muuttumattomuus pelottavaa vai muutos innostavaa? Muuttuminen vaatii motivaatiota, ja tavoitteiden tulee olla energiaa antavia, jotta jaksamme taistella vaikeiden hetkien yli ja voimme lopulta onnistua. Muutos vaatii rohkeutta, kärsivällisyyttä ja luopumista.

Kirjassa uskotaan vahvasti harjoittelun ja ajatusten voimaan. Siinä tarkastellaan monipuolisesti sisäisen moodin ja visualisoinnin merkityksestä matkalla toivottuun tulokseen. Kirja on selvästi kovan miehen kirjoittama, ja on myönnettävä, että välillä kaipasin vähän pehmeämpää otetta.  Kaikesta huolimatta tulen todennäköisesti palaamaan tämän muutokseen kannustavan teoksen pariin vielä toistekin. Kirjaa voi suositella etenkin niille, jotka tuskailevat sitä, että elämä tuntuu polkevan paikallaan.


26. marraskuuta 2015

Nadja Sumanen: Rambo

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 184 s.

Rambo antaa äänen nuorelle, joka saa harvoin ääntään kuuluville.

R
ambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on lyhyt pinna mutta huima mielikuvitus, ja koulussa hän karttaa hyväosaisten seuraa.

Kesäloma saa väriä, kun Rambo pääsee äidin miesystävän vanhempien mökille. Mikä paratiisi: päivärytmi, ruoka-ajat ja maailman hyväsydämisin isäntäväki! Rauha rikkoontuu, kun niskojaan nakkeleva Liina saapuu. Tytöllä on näennäisesti kaikki hyvin, mutta onko hän yhtään Ramboa onnellisempi?

Nadja Sumanen kuvaa niin lämpimän koskettavasti kolmen sukupolven ihmisiä, ettei heistä raaskisi erota kirjan lopussa!

Oma arvioni: Rambo ei ole ihan tavallinen nuori, hänellä on paitsi harvinainen nimi niin myös ADHD. Tai ehkä normaalius onkin lopulta vain käsite, jota jotkut käyttävät?  14-vuotias nuorimies kuvaa erilaisuuttaan rehellisesti näin: ”Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni alkuun niin kuin meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle.”

Vaikka kyseessä on nuoren pojan kasvutarina, on kirjassa muitakin keskeisiä teemoja, kuten tunnekylmä vanhemmuus ja menneisyyden traumat. Tämän realistisen nuortenromaanin vahvuuksina ovat mielestäni kerronnan luontevuus ja kiinnostava henkilögalleria.  Kirjan tapahtumat sijoittuvat rauhalliseen kesäiseen mökkimiljööseen, mutta kyllä tapahtumiakin riittää. Vaikka kustantaja onkin luonnehtinut teosta uuden sukupolven Häräntappoaseeksi, ja joitakin yhtymäkohtia näillä kirjoilla toki onkin, on Sumanen nuoruuden vimmaa kuvatessaan huomattavasti Härköstä pehmeämpi.


Esikoiskirjailija Nadja Sumasen (s.1975) Rambo on sekä Otavan nuortenromaanikilpailun että Finlandia Junior -voittaja 2015. Uskon kirjan kiinnostavan mainiosti yli 12-vuotiaita lukijoita. Ja oli se mukava lukukokemus aikuisellekin. Suosittelen. 

25. marraskuuta 2015

Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin?

Kustantaja: SKS
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 294 s.

Osaako koira hävetä tekosiaan? Miksi rotat nauravat? Kuinka kauas ulottuu norsun muisti?

E
läinten kognition eli mielen toiminnan tutkimus on edistynyt viime aikoina nopeasti. Tämä ainutlaatuinen kirja eläinten kokemusmaailmasta on eläinten ystävälle uusimman tiedon aitiopaikka. Se kertoo, millä eläimillä on kyky kokea tunteita, miksi yksinkertaisetkin otukset oppivat monimutkaisia asioita ja millaisia meille tuntemattomia aisteja eläimillä on.

Kirjan tosielämän tapaukset antavat käytännön vinkkejä muun muassa kissojen ja koirien käyttäytymisen ymmärtämiseen. Villieläinten elämästä selviää esimerkiksi, mitä karhut, korpit ja miekkavalaat pystyvät oivaltamaan ja miksi leikkiminen on luonnossa yleisempää kuin moni tietää. Kirjan yllättäjiä ovat myös oppivaiset kalat ja työvälineitä valmistavat papukaijat.


Teos antaa eläinten kokemusmaailmasta ajantasaisen kokonaiskuvan. Teos on kiehtovaa, kaunista ja tärkeää luettavaa jokaiselle.

Oma arvioni: Tämä Tieto-Finlandia -ehdokas 2015 hämmästyttää, yllättää ja hymyilyttääkin. Kirja tarjoaa varsin kiinnostavia ja yksityiskohtaisia tieteellisesti tutkittuja tietoja eri eläinten mielen toiminnoista ja niiden käyttäytymisestä. On kiehtovaa lukea muun muassa aistien moninaisuudesta eläinkunnan edustajien keskuudessa. Teos on mielestäni varsin perusteellinen yhteenveto siitä, mitä eläinten kokemusmaailmasta nykyään tiedetään. Hienoa on sekin, että jatkoa on luvassa Suosittelen kirjaa kaikille eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneille.

24. marraskuuta 2015

Albert Espinosa: Keltainen maailma

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2014
Espanjankielinen alkuteos: El mundo amarillo
Suomentanut: Taina Helkamo
Sivumäärä: 192 s.

"Älä pelkää olla ihminen, joksi olet muuttunut."

A
lbert Espinosa sairasti nuorena syöpää kymmenen vuoden ajan. Häneltä amputoitiin toinen jalka sekä poistettiin toinen keuhko ja pala maksaa. Koettelemuksistaan huolimatta hän painottaa, että kaikenlaiset menetykset ovat vain hyvästä. Sairauden voittaminen vaati voimia ja elämäntahtoa, ja oivallukset, jotka syntyivät sairaana ollessa, ovat olleet hänelle hyödyksi jokapäiväisessä elämässä.

Keltainen maailma opettaa paitsi myönteistä ajattelua myös tunnistamaan ”keltaiset”, jotka ilmaantuvat elämään yhtäkkiä ja muuttavat sen suuntaa pelkällä keskustelulla. Keltaiset ovat ihmisiä, jotka antavat elämälle tarkoituksen ja auttavat vaikeuksien yli. He eivät ole rakkaitamme tai ystäviämme vaan jotain siltä väliltä.

Oma arvioni: Keltainen maailma on aidosti koskettava puheenvuoro vakavasta aiheesta. Se on tarina elämästä, kuolemasta ja unelmien voimasta. Kirjan sävy on varsin lämminhenkinen – keltainen kuin aurinko. Vaikka kaikki kirjassa kerrottu ei välttämättä totta olekaan, kuten vaikkapa se, että kivut olisivat ajatuksen voimalla hallittavissa, on kirjassa silti paljon ainesta, jota kannattaa pohtia. Esimerkiksi oman elämänsä ”keltaisten” miettiminen on varsin kiinnostavaa. Vaikka kirjan sivumäärä ei suuri olekaan, kirjan sanoma on. Elämäntaito-oppaaksi en kirjaa kuitenkaan luokittelisi, kuten ei kirjailija itsekään. Mutta kysymyksessä on kirja, jonka parissa ainakin minun oli vaikea olla miettimättä syvällisiä ja vaikeitakin asioita. Mutta tein tämän ”syväsukelluksen” ennen kaikkea elämänilolla.

Kirjaa lukiessani mietin myös moneen kertaan, että jotain kovin tutun tuntuista tässä tarinassa on, ja selvisihän se syykin lopulta, Espinosa on käsikirjoittanut draamasarjan Sairaan kaunis elämä, joka esitettiin Teemalla syksyllä 2012. Pidin tästä erilaisesta sairaalasarjasta nimenomaan sen elämänmakuisuuden vuoksi.


  

Outi Pakkanen: Toinen kerros

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 366 s.

Seinillä on korvat, uskoo Anna Laineen levoton naapuri

T
apaninpäivän iltana Anna Laineen ovikelloa soittaa uusi naapuri, Vilma Saario, joka käyttäytyy poukkoilevasti ja väittää kuulevansa ääniä. Mikä nuorta naista riivaa?

Pian Annalle selviää, että Saarion perheessä välit ovat poikki moneen suuntaan. Isä, eversti evp Erkka Saario on uusissa naimisissa Vilman entisen luokkatoverin Mirellan kanssa. Äiti Raili on keskittynyt hoivaamaan kaikkia muita kuin tytärtään, ensin pappina, sitten terapeuttina.

Kun Vilma syöksyy huutaen porraskäytävään, on todellisuus harhoja karmeampi.

Oma arvioni: Pakkanen jatkaa jälleen tutulla tyylillään. Tällä kertaa ns. arvoitudekkareihin lukeutuvan kirjan keskeisenä teemana on vanhemmuus; etenkin äidin ja tyttären vaikea suhde. Ihmissuhteiden haasteellisuus on teoksessa läsnä muutenkin. Kirjassa sivutaan myös uskontoa enkeleiden ollessa koristeina.

Kirjassa seikkailevat Pakkasen dekkareista tutut Anna Laine ja Tanja Ström – Justustakaan unohtamatta. Tarinan juoni etenee sujuvasti, joten kirja on paitsi helppolukuinen niin myös viihdyttävä. Ja löytyypä kirjasta jälleen muutama reseptikin.





22. marraskuuta 2015

Liisa Rinne: Odotus

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 130 s.


”On vaikeaa, kun ei ole toivottu ja haluttu. Ja vielä vaikeampaa, kun on.”


K
un koulussa on luistelua, Emilia lähtee autotalliin etsimään luistimia. Varoittamatta silmät osuvat hyllyllä olevaan laatikkoon, jossa on vieraita papereita. Silloin Emilia saa tietää: hänet on adoptoitu vauvana. Tavallaan hän on tiennyt sen aina ja tavallaan ei.

Kun Emilia odottaa esikoistaan, hän ottaa yhteyttä biologiseen äitiinsä ja kutsuu tämän kahvilaan. Kaupungin toisella laidalla vieras nainen valmistautuu lähtöön, varaa taivaalle tähyillen mukaansa sateenvarjon.

Odotus antaa äänen adoptiovanhemmille, biologiselle äidille sekä tietenkin Emilialle.
Adoptio pakottaa heidät muistamaan. Se saa heidät määrittelemään perhettä yhä uudestaan ja myöntämään, ettei kukaan heistä ollut äitinä, isänä tai tyttärenä sellainen kuin toinen oli odottanut.


Oma arvioni: Eri henkilöiden näkökulmasta kerrottu tarina on sinänsä kiinnostava, mutta samalla se tekee kirjasta minun mielestäni myös hieman sekavan. Osittain tämä tunne saattoi toki johtua siitä, että luin kirjaa pieniä pätkiä kerrallaan. Yksityiskohdista ja kielikuvista ei tässä teoksessa ole todellakaan pulaa, mutta niiden sijaan olisin kuitenkin kaivannut enemmän juonellista syvyyttä. Aiheen perusteella odotin säväyttävämpää lukuelämystä. Tämä kirja valikoitui luettavaksi kauniin ja kiinnostusta herättävän kannen perusteella.

21. marraskuuta 2015

Linnea Parkkonen: 112 – vihaan itseäni

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 302 s. 

1
12 – vihaan itseäni vie lukijan raadollisen syvälle nuoren maailmaan, jossa anoreksia ottaa vallan. Voiko elämässä selvitä, kun oma peilikuvakin oppii valehtelemaan?

Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Arvosanojakin pitäisi kohottaa lukiota varten, ja isän alkoholismi haudata kaapin pohjalle tyhjien pullojen alle. Hyväksytyksi tulemisen tarve ja epävarmuus omasta itsestä ajavat Lillin kohtalokkaaseen kierteeseen, jossa jokainen suupala punnitaan.

Otin jääkaapin vihanneslokerosta puolikkaan kurkun ja pesin leikatun pään. Hain laatikosta juustohöylän ja raastoin vihreän kuoren irti. Eihän se edes maistu hyvälle. Leikkasin itselleni siivun ja paloittelin sen neljään osaan. Söin yhden palan, hitaasti ja varoen. Pureskelin kunnolla ja nielaisin vasta, kun olin varma, ettei se kiinnittyisi kehooni. Sitten nostin leikkuulaudan käteeni ja kaadoin muut palat roskiin.

Nuorten omalla äänellä puhuva 112 – vihaan itseäni on Linnea Parkkosen (s. 1995) kolmas romaani. Esikoisteos Summer ja uusi alku ilmestyi vuonna 2009 ja Kovaa kilpailua, Summer puolestaan vuonna 2010.
Kirjailija lahjoittaa kirjan myynnistä saamansa tekijänpalkkiot uuden lastensairaalan rakentamiseen.

Oma arvioni: Riipaisevan rehellinen tarina, jossa kuuluu vahvasti nuorten oma ääni. Aiheen vakavuudesta huolimatta kirja on myös elämänmakuinen ja toivoa antava. Vaikka kirja on suunnattu ennen kaikkea nuorille, ei sen lukeminen varmasti olisi pahitteeksi heidän vanhemmilleenkaan. Tarina saattaa hyvinkin laittaa hälytyskellot kilkattamaan ennen kuin voi olla jo liian myöhäistä.


Marja-Liisa Heino: Astuit väärään autoon

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 252 s.

Todenmukainen ja psykologisesti oivaltava rikosromaani

P
imeältä kylätieltä löytyy yliajetun miehen ruumis. Henkilöpapereista selviää, että henkilö on juuri vankilasta vapautunut Otto-Petteri Saarinen: seksuaalirikollinen, jonka teot nousivat lööppeihin ja jonka uhrit vieläkin toipuvat kokemastaan,

Tapausta tutkii rikosylikonstaapeli Karli Eerola, laulavan romanitähden poika, jonka vuoro on jälleen suunnata valokeila Saarisen uhreihin ja näiden omaisiin. Tapaus ei ole omiaan rauhoittamaan hyvätapaiseksi kristityksi kasvatetun Karlin mieltä eivätkä isän juopuneet puhelut lohduttamaan poikamiehen öitä.

Astuit väärään autoon on rikosromaani kahdesta sovituksen kumppanista: häpeästä ja kunniasta. Se antaa äänen sekä rikoksen uhrille että sen tekijälle. Rikoksen voi sovittaa, mutta voiko sitä hyvittää?

Oma arvioni: Omaperäinen psykologinen rikostarina, joka ei päästä lukijaansa helpolla. Heinon kerronta on oikeastaan kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Vaikka kirjan tapahtumat ovat aika tavallisia, teoksessa on siitä huolimatta läsnä vahvasti ennakoimattomuus. Kirjaa voi suositella erilaista rikosromaania etsiville lukijoille.










20. marraskuuta 2015

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Kustantaja: Sitruuna
Julkaisuvuosi: 2015
Norjankielinen alkuteos: Vinterstengt
Suomentanut: Tiina Sjelvgren
Sivumäärä: 354 s.

S
yksyinen sumu peittää Stavernin rannikkomaiseman kuin huopa. Kesämökkien pimeät ikkunat tuijottavat sokeina kohti lyijynharmaata merta. Ove Bakkerud aikoo viettää viimeisen rauhallisen viikonlopun mökillään ennen kuin laittaa paikat talvikuntoon. Mutta kun hän saapuu mökille, paikka on sekaisin murtovarkaiden jäljiltä. Naapurimökistä löytyy lisäksi miehen ruumis.

Rikoskomisario William Wisting on nähnyt irvokkaita murhia aiemminkin, mutta mitään tällaista hän ei ole nähnyt vielä koskaan. Aivan kuin tekijänä olisi joku, jolla ei ole mitään menetettävää. Wistingin oloa ei helpota sekään, että hänen tyttärensä Line asettuu asumaan vuononsuulla sijaitsevaan mökkiin. Huolet lisääntyvät, kun luodoilta löytyy lisää silvottuja ruumiita. Ja taivaalta alkaa putoilla kuolleita lintuja…

Oma arvioni: On todella harmillista, että kirjasarjan suomentamista ei aloiteta alusta – eikä edes alkupäästä. Olisipa kiinnostavaa tietää, miksi tällaiseen keskeltä aloittamiseen on päädytty tämän dekkarisarjan kohdalla. Kysymys kun on sekä tuotteliaan että palkitun kirjailijan teoksista.

Suljettu talveksi on mielestäni ihan laadukas poliisidekkari, jonka päähenkilönä on kokenut ja suhteellisen seesteiseltä vaikuttava poliisimies, jonka työmoraali on moitteeton. Henkilöhahmot ovat uskottavia, poliisintyönkuvaukset tarkkoja. Tyypilliseen pohjoismaiseen tapaan kirjassa otetaan myös kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin. Juoni oli monitasoinen, mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin suhteellisen yllätyksetön. Jos ja kun tätä sarjaa suomennetaan enemmän, tulen varmasti lukemaan sitä lisää. Suosittelen sinullekin.











18. marraskuuta 2015

Tommy Hellsten: Elämän paradoksit - Saat sen mistä luovut

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 65 s.

Viisaus verhoutuu paradokseihin

T
ie aitoon elämänmuutokseen kulkee paradoksien kautta. Elämää ei voi hallita, mutta sitä voi elää, ja turvan epävarmuudessa löytää vain, jos uskaltaa kohdata turvattomuuden. Jos etsii ikuisuutta, on elettävä tässä ja nyt.

Tommy Hellstenin oivaltavat paradoksit opettavat, kuinka ihminen voi löytää itsensä ja elämän mielekkyyden.

Oma arvioni: Pieni suuri kirja, jonka äärelle on hyvä pysähtyä hetkiseksi ja ajatella. Itselleni kirjan suurin oivallus oli seuraava:
”Elämässä kuuluu ryvettyä. Siinä kuuluu särkyä, eksyä ja olla ymmällä.” Eikä huono ole toki sekään, jonka mukaan ”
”Viisaus on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Viisas ihminen ihmettelee enemmän kuin antaa vastauksia.” Olisi hienoa olla itse asiassa sekä viisas että heikko samaan aikaan.




16. marraskuuta 2015

KIRJA-ARVIO: Sisko Koskiniemi: Kääntöpuolella lapsuus

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 166 s.



K
ääntöpuolella lapsuus kertoo Kaijasta, keskisuuren suomalaisen kaupungin poliisilaitoksella työskentelevästä sosiaalityöntekijästä. Työssään hän joutuu kohtaamaan mitä moninaisimpia ongelmatilanteita, ja niiden keskellä elävien ihmisten epätoivoa. Kirja kuvaa kaunistelematta lastensuojelun asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden todellisuutta erään syksyn aikana. Lastensuojelun haasteellisuutta  havainnollistaa hyvin myös seuraava katkelma:

” Niin mielelläni kuin käskisinkin isäsi pois, en sitä voi tehdä. Ainoa, jonka voin sieltä ottaa on lapsi eli sinä. Miikka tyrskähti ääneen. - Miksi mun pitäs lähteä kotoa pois, en minä halua, en minä hakkaa ketään enkä tee siellä kellekään pahaa, ja sehän on minun kotini! Kaija antoi pojan itkeä rauhassa.”

Tarinoiden lukeminen on sydäntä riipaisevan koskettavaa. Monissa yhteyksissä nousee esiin lapsen ja äidin välisen suhteen merkityksellisyys riippumatta siitä, minkäikäinen lapsi on. Kirjan tapahtumat on kuvattu niin uskottavasti, että ne voisivat olla tottakin – valitettavasti. Sisko Koskiniemi todella tietää, mistä kirjoittaa, sillä hän on työskennellyt kymmenen vuotta sosiaalityöntekijänä poliisilaitoksella ja työskentelee edelleen lastensuojelun parissa.

Kirjassa kerrotut realistiset ihmiskohtalot kertovat omaa karua kieltään yhteiskuntamme nykytilasta.  Mutta tosielämän lööpit, jotka välillä suorastaan huutavat, että sosiaalitoimi ei taaskaan tehnyt mitään, tuntuvat kyllä kohtuuttomilta. Itse sosiaalityön opinnoissani lastensuojelu-ja nuorisotyöhön erikoistuneena haluan ainakin uskoa siihen, että jokainen sosiaalityöntekijä ainakin yrittää tehdä parhaansa. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että resurssit ovat olleet rajalliset jo pitkään, eikä muutosta parempaan ole ainakaan siltä osin näkyvissä.

Paikoin raskasta luettavaa keventävät mukavasti kuvaukset arjesta vaativan työn ulkopuolella. Kaivuri on mielestäni varsin ihastuttava persoona, joten jo hänenkin vuokseen kirja kannattaa lukea.  Kaiken kaikkiaan Kääntöpuolella lapsuus on varsin vaikuttava ja vakuuttava, lukijan iholle tuleva esikoisteos, jota voi suositella kaikille lasten ja nuorten vanhemmille. Ja kirja sopisi mainiosti luettavaksi myös sosiaalityöntekijöiksi opiskeleville tai alasta kiinnostuneille. Tätä kirjaa lukiessa nenäliinapakkaus on syytä pitää käden ulottuvilla.

15. marraskuuta 2015

Margaret Atwood: On Writers and Writing

Kustantaja: Virago Press
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 198 s.


W
hat is the role of the writer? Prophet? High priest of art? Court jester? Or witness to the real world? Looking back on her own childhood and the development of her  writing career. Margareth Atwood examines the metaphors that writers of fiction and poetry have used to explain – or excuse – their activities, looking at what costumes they have seen fit to assume, what roles they have chosen to play.

Oma arvioni: Mielenkiintoisia ajatuksia kirjoittamisesta ja kirjailijan rooleista, kirjailijaidentiteetin saavuttamisesta ja kaunokirjallisuuden voimasta. Atwood peilaa kirjassaan laajasti omaa elämäänsä, mutta äänensä saavat kuuluviin monet muutkin kirjallisuuden merkkihenkilöt.
  

13. marraskuuta 2015

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 148 s.

B
erliini. Puoliksi purettu kerrostalo. Ullakon seinässä maalaus, jonka signeeraus tekee siitä mittaamattoman arvokkaan. Metro. Nuori nainen, joka elää graffiteille. Ja kostolle.

Oma arvioni: Koska kirjassa on runsaasti viittauksia dekkaritrilogian ensimmäiseen osaan, kannattaa Metroon ja kumppaneihin tutustuminen aloittaa teoksesta Tyttö ja pommi. Kosto ja oikeuden hakeminen ovat keskeisiä teemoja. Tämäkin Järvelän kirjoittama kirja on toiminnantäyteinen. Juonenkäänteet on luotu niin taitavasti, että teos pitää lukijaa tiukasti otteessaan. Väkivaltaa, vauhtia ja tarkkanäköistä yhteiskuntakritiikkiä ei tästä kirjasta puutu. Ja viimeiset sanat saivat ainakin minut kiinnostumaan siitä, mitä kirjasarjan päätösosassa saattaakaan tapahtua. Joten ei muuta kuin odottamaan…

10. marraskuuta 2015

Kauko Röyhkä & Ville Haapasalo: ”Et kuitenkaan usko…” - Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä ja ”Et muuten tätäkään usko…” – Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä

Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuodet: 2013 ja 2014
Valokuvat: Juha Metso
Sivumäärät: 216 s. ja 221 s. 


V
ille Haapasalo aloitti opinnot Leningradin teatteriakatemiassa vuonna 1991. Hän ei puhunut sanaakaan venäjää. Hän asui järkyttävissä kellariloukoissa, näki vapaaehtoisesti nälkää ja joutui useita kertoja ryöstetyksi ja hakatuksi. Lopulta hän päätyi kaikkien aikojen suosituimpaan venäläiseen elokuvaan. Siitä alkoi uskomaton ura elokuvatähtenä ja julkisuuden henkilönä, joka nykyään rankataan Forbes-talouslehdessä Venäjän "kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi".

Tässä suorasukaisessa haastattelukirjassa Ville kertoo uskomattomista kokemuksistaan gangstereiden, oligarkkien ja sotaherrojen vieraana ja siitä, miten hän oppi rakastamaan villiä ja mahtavaa naapurimaatamme.

Kauko Röyhkä on kirjannut muistiin Villen uskomattomat vaiheet Venäjän jälleensyntymisen vuosina. Tarina on hulvattoman hauska ja rankka eikä aina kovin kaukana paroni von Münchhausenin muisteloista. Juha Metson valokuvat rakentavat tarinalle toisen ulottuvuuden, jossa näkyvät itänaapurin kurjuus ja korskeus.



M
utta mitä Villelle tapahtui 2000-luvulla, kun hänestä tuli supertähti, Putin nousi valtaan ja Venäjä vaurastui? Mitä jäi kertomatta ja näyttämättä suosituissa 30 päivässä -televisiosarjoissa? Menestyskirjan tekijätroikka matkasi Georgian Tbilisiin kirjaamaan kansiin tämän. Notkuvien herkkupöytien, asianmukaisten ruokajuomien ja pitkien iltojen tuloksena syntyi kirja, jonka tarinat ovat vielä uskomattomampia kuin edeltäjässään. Venäjällä raha ja valta eivät ole häpeilyn aiheita vaan niitä pitää käyttää. Tervetuloa uudelle huimalle matkalle!

Oma arvioni: Muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia ja hurjia tapahtumia lukuun ottamatta kirjat olivat melko pitkästyttävää luettavaa. Enkä oikein vieläkään tiedä, mitä uskon tai mitä en. Villen ”seikkailut” toimivat ainakin minun mielestäni huomattavasti paremmin televisiossa kuin paperilla.









8. marraskuuta 2015

Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2013
Englanninkielinen alkuteos: A week in winter
Suomentanut: Päivi Pouttu-Deliére
Sivumäärä: 364 s.


I
rlannin länsirannikolla, korkealla tuulen pieksämillä kallioilla seisova Stone House uhkaa rapistua maan tasalle, kunnes kotiseudulleen palaava Chicky puhaltaa paikkaan jälleen eloa. Menneisyydestään vaitonainen Chicky kunnostaa talon idylliseksi hotelliksi, joka tarjoaa täydellisen pakopaikan jokaiselle aikaa, tilaa ja rauhaa kaipaavalle.

Hotellin avajaisviikolla saapuvat vieraat muodostavat sekalaisen joukon surun ja onnen täyteisiä ihmiskohtaloita. Winnie on päätynyt lomamatkalle sietämättömän anoppikokelaansa kanssa. Andersia piinaa vaikea suhde isäänsä, Johnia julkisuus, ja Freda taistelee mielenterveytensä kanssa. Nicolan ja Henryn elämää varjostaa traaginen kuolemantapaus, ja he etsivät Irlannin jylhistä maisemista voimaa jatkaa eteenpäin.

Oma arvioni: Lämminhenkinen novellimainen romaani, jonka henkilöiden elämäntarinat ja kohtalot koskettavat. Kirja on kuin pehmeä huopa, joka lämmittää kylmenevinä ja pimeinä syysiltoina. Teoksen lukeminen oli vaivatonta ja mukavaa. Ikävää vain, että kyseinen kirja jäi tekijänsä viimeiseksi. Jatkuvasti kovenevassa ja kiireen ahdistamassa maailmassa on välillä rentouttavaa heittäytyä hyväntuulisen tarinan vietäväksi.





Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 285 s.

L
ahjakkaan nuoren kirjoittajan maaginen esikoisromaani juuriltaan revitystä perheestä, mahdottomasta rakkaudesta, kuolemanpelosta ja kauniista kissasta.

Tyttö varttuu Jugoslavian maaseudulla, missä naisen arvo mitataan työnteossa ja kyvyssä miellyttää miestä. Häiden jälkeen hänen asemastaan ei ole epäilystäkään. Kun koko liittovaltio hajoaa perheen ympäriltä, elämää uudessa kotimaassa alkavat hallita pelko ja häpeä.

Hänen poikansa kasvaa kylmään maahan, missä muualta tullutta käsketään tyytymään vähään ja olemaan kiitollinen. Hän ostaa itselleen kuningasboan, ja baarista löytyvä oikukas kissa johdattaa hänet vavisuttavalle matkalle menneisyyden kerroksiin.

Oma arvioni: Vahva ja vakuuttava esikoisteos, joka sekä kehrää että kuristaa samanaikaisesti. Kirja on koskettavan raadollinen kuvaus siitä, miltä tuntuu, jos ei ole oikein mitään eikä edes tiedä mihin kuuluu. Kissani Jugoslavia on monitasoinen kertomus ulkopuolisuudesta, häpeästä, kulttuurisista eroista – mutta myös rakkaudesta. Kirjan maagisuus piilee mielestäni kissoissa, mutta käärme sai sen sijaan ihoni kananlihalle. Tätä ajatuksia herättävää palkittua teosta voin suositella kaikille omaleimaista tarinaa etsiville ja ennakkoluulottomille lukijoille.

6. marraskuuta 2015

Tony Dunderfelt: Kuuntele ja tule kuulluksi

Kustantaja: Kauppakamari
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 81 s.

K
aikki tietävät, että kuunteleminen on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tärkeää. Nykyään myös jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi. Yhteistyö murenee jo alussa, jos jompikumpi osapuolista kokee, ettei hänen näkemyksiään – ja ennen kaikkea tunteitaan – ole otettu kuuleviin korviin.

Kuuntelemisen taito ja kuulluksi tulemisen kokemus ovat työyhteisöjen kehittämisen perusta ja nykyaikaisen johtamisen kulmakivi.

Kuunteleminen ei ole todellakaan helppoa! Ei riitä, että on fyysisesti paikalla. Kuuntelemiseen tarvitaan myös henkistä läsnäoloa ja empatiakykyä, varsinkin jos on puhujan kanssa eri mieltä.

Psykologi Tony Dunderfelt on toiminut yli 30 vuotta kuuntelutaidon ja vuorovaikutustaitojen valmentajana. Hän opastaa, miten yksinkertaisilla harjoituksilla, psykojumpalla, voi tehokkaasti edistää kuuntelemisen taitoja ja kehittää yhteistyötä, jossa jokainen saa tulla kuulluksi.

Oma arvioni: ”Kun annan toiselle ihmiselle aidon läsnäolon ja kuuntelemisen lahjan, niin silloin hän haluaa antaa minulle samanlaisen kuuntelemisen vastalahjan. Silloin meidän välillemme syntyy toistemme mielipiteitä, kokemuksia ja tarpeita kunnioittava kuuntelemisen tila, jossa me molemmat koemme tulevamme kuulluiksi ja nähdyiksi.” Näin toteaa uutuuskirjassaan Tony Dunderfelt.


Tämän kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää ainakin sen, että läsnä oleva kuunteleminen ei ole niin yksinkertaista kuin helposti luulisi. Onneksi se ei kuitenkaan ole kovin vaikeaakaan. Tarvitaan ennen kaikkea halua ja vähän aikaa, sillä jo kolmekymmentä sekuntia riittää. Aion kokeilla kirjan ”oppeja” ihan käytännössäkin erilaisissa tilanteissa. Saattaa olla, että palaan tähän teemaan myöhemminkin. Vuorovaikutustaitoja ei voi koskaan hallita liian hyvin, joten kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille – olet sitten mielestäsi erinomainen, keskinkertainen tai huono kuuntelija. 

Hannu Väisänen: Piisamiturkki ja muita kertomuksia

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 287 s.



R
akastetun kertojan omakohtaiset, lämpimän humoristiset tarinat avaavat koskettavia ja yllättäviä ihmiskohtaloita ympäri maailman. Kirjan erikoisissa kertomuksissa tavataan muun muassa sukupuolenvaihdosleikkauksesta haaveileva ikääntyvä sekatavarakauppias, ydinsukellusveneeseen miehelleen viestejä kirjoittava upseerinrouva sekä vanhaa pornografiaa harrastava herrasmies Brooklynista.

Anteron tarinaakin sivutaan, kun koto-Suomessa vuosien jälkeen tapaamaan piisamiturkkia käyttävää äitipuolta, joka asuu yksinään, talo täpötäynnä tyhjiä viilipurkkeja.

Oma arvioni: Väisäsen omaperäisiä tarinoita yhdistävänä teemana on erilaisuus ja ulkopuolisuuden tunteen kokeminen. Yksinäisyys satuttaa ja iloa ei ole helppo löytää. Vaikka kertomuksissa perussävy on tumman melankolinen, kerronta on kuitenkin lempeän lämminhenkistä, eikä huumorikaan ole onneksi täysin hautautunut surun alle. Kirja tarjosi kiehtovan kierroksen eri puolille maailmaa. Sitä voikin hyvin suositella kirjailijan tavoin kosmopoliiteille lukijoille. Ja kirja päivässä tahti jatkuu edelleen, kun lukuhaastetta on takana lähes viikko. 








5. marraskuuta 2015

Paulo Coelho: Uskottomuus

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2014
Portugalinkielinen alkuteos: Adultério
Suomentanut: Sanna Pernu
Sivumäärä: 320 s.

O
letko koskaan pohtinut elämääsi ja kysynyt: tässäkö tämä on? Joskus on kadotettava itsensä jotta voi löytää itsensä uudelleen.

Uskottomuus on tarina rakkauden mielettömyydestä, itsensä löytämisestä, oman polkunsa kulkemisesta sekä asioista joilla todella on merkitystä.


Oma arvioni: Toisin kuin Coelhon kirjoissa yleensä, tässä kirjassa oli paljon myös sellaista, josta en pitänyt, ja tarina jäi mielestäni ikävä kyllä hieman etäiseksi. Onneksi teoksessa oli kuitenkin Coelholle tyypillisesti hienoja elämänviisauksia kuten seuraavat:

 ”Me emme valitse elämäämme mutta päätämme mitä teemme saamillanne ilon- ja surunhetkillä.” ”Elämänkokemus ja viisaus eivät muuta ihmistä. Aika ei muuta ihmistä. Ainoa asia joka muuttaa meitä on rakkaus.” Vaikka tämä kirja ei yllä lähellekään Coelhon parhaimpia ainakaan minun mielestäni, on se kuitenkin lukemisen arvoinen ja ajatuksia herättävä. Kukapa meistä ei aina silloin tällöin miettisi oman elämänsä mielekkyyttä ja etsisi itseään.


4. marraskuuta 2015

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: Fallout
Suomentanut: Marianna Kurtto
Sivumäärä: 306 s.

N
ämä ihmiset muuttavat sydämeesi. Neljä nuorta etsii paikkaansa 1970-luvun Lontoon teatterimaailmassa. Syvälle syöpyvä romaani nuoruudesta ja taiteesta, rakkaudesta ja intohimon tuhovoimasta.

Luke kirjoittaa yökaudet. Kun hän sattumalta kohtaa teatterilaiset Paulin ja Leighin, hän tietää tulleensa kotiin. Poikkeuksellisen lahjakkaasta Lukesta tulee Lontoossa tähti.

Sitten Luke rakastuu hurjalla voimalla. Toissijaisilta tuntuvat niin sitoumukset ja oma ura kuin ystävätkin. Minkä kaiken Luke on valmis uhraamaan pitääkseen Ninan ihollaan?

Oma arvioni: On myönnettävä, että kirjan varsin siirappiselta vaikuttava suomennettu nimi vähensi mielenkiintoani teosta kohtaan. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin iloinen, että tartuin siihen. Tarina oli hyvin kirjoitettu, henkilöt kiinnostavia ja ”eläviä”- ja ennen kaikkea kirja oli paljon muutakin kuin pelkkä rakkaustarina. Se oli myös kertomus nuoruudesta, aikuistumisesta, kirjoittamisesta ja teatterista, unohtamatta myöskään ystävyyttä. Tämä viihdyttävä romaani oli mielestäni varsin mielenkiintoinen kurkistus 1960- ja 1970-luvuille. Itselläni ei ole juurikaan muistikuvia ko. ajalta, mutta toki ilman kännykkää ja internetiä eläminen on tuttua minullekin. Pidin kirjasta erityisesti siitä syystä että sekä kirjallisuudella että musiikilla oli romaanin tunnelman luojana tärkeä rooli. Suosittelen Sadie Jonesin ensimmäistä suomennettua teosta nostalgiaa kaipaaville.


3. marraskuuta 2015

Jenni Kirves: Aino Sibelius. Ihmeellinen olento

Kustantaja: Johnny Kniga
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 288 s.


A
ino Sibeliuksessa ruumiillistuu suomalaisen taiteen kultakauden ja itsenäisyystaisteluiden henki, fennomania ja hengen sivistys ihmisen mittana. Aino oli ankkuri Jannensa elämässä, mutta hän ei suinkaan tuntenut uhraavansa itseään miehensä taiteelle vaan koki olevansa etuoikeutettu, kun sai olla osa tämän jumalaista musiikkia.

Ihmeellinen olento purkaa myyttiä itseään uhraavasta muusasta ja näyttää lukijalle Sibeliukset, joiden suhde oli maailmallisen myrskyisä sekoitus intohimoa ja yhteensulautumista. Jannen tehtävä oli turvata perheen toimeentulo ja Ainon työnä organisoida kaikki muu, tiukimpina aikoina elättääkin perhe puutarhallaan.

Kirja piirtää kuvan inhimillisestä ja usein ristiriitaisestakin naisesta, joka jaksoi kannatella perheensä läpi taloudellisten ja henkisten vaikeuksien. Toisinaan Ainolta saattoivat loppua usko ja toivo mutta rakkaus ei milloinkaan.

Oma arvioni: Jenni Kirves valottaa Aino Sibeliuksen elämää ja persoonaa intiimin elämänmakuisella otteella kaunistelematta mutta samalla kauniisti. En ole yleensä kirjeromaanien ystävä, mutta tässä teoksessa toisiaan rakastavien ihmisten kirjeenvaihto antoi kirjalle erityisen, varsin intiimin ja paikoitellen lähes runollisen, sävyn. Aino Sibelius osoittautui teoksen nimen mukaisesti ihmeelliseksi olennoksi, samanaikaisesti vahvaksi ja herkäksi naiseksi, joka koki olevansa etuoikeutettu saadessaan elää Jannensa kanssa ja tukea tämän isänmaalle merkittävää sävellystyötä.


Suosittelen kirjaa todella lämpimästi kaikille Sibeliuksen musiikin ystäville, sillä kirjaa lukiessa on mahdotonta olla miettimättä, olisiko Janne kyennyt säveltämään mestariteoksiaan ilman Ainoaan.  Rohkenen vahvasti epäillä. Kokonaisuudessaan upea kirja kaunista kantta ja kuvasivuja myöten.