31. lokakuuta 2015

Kimmo Takanen: Päästä irti. Vapaudu läsnäoloon

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 234 s.


Päästä irti on tunnelukoista menestysteoksen kirjoittaneen terapeutti Kimmo Takasen uutuus. Se tarkastelee suosittua läsnäolon teemaa uudenlaisesta näkökulmasta ja tarjoaa uusia keinoja tunnelukkojen avaamiseen.

Menneisyys elää meissä tunnelukkojen kautta. Niiden vuoksi toimimme usein lapsenkaltaisesti: välttelemme, lamaannumme tai hyökkäämme - vain selvitäksemme epämukavista tunteistamme. Menneisyytemme ei anna meidän elää täydesti tätä hetkeä.

Kun opimme tuntemaan menneisyytemme, on aika päästää siitä irti. Päästämällä tietoisesti irti menneestä ja ottamalla aikuismaisen vastuun hyvinvoinnistamme - tässä ja nyt - vapaudumme elämään läsnäolevaa ja tasapainoista arkea.

Oma arvioni: Kiinnostava, tietoiseen läsnäoloon johdatteleva kirja, joka on mielestäni varsin tervetullut puheenvuoro ”nytkun –elämän” puolesta ”sitkun –elämän” sijaan. Teoksen keskeinen sanoma tiivistyy mielestäni hyviin seuraavassa sitaatissa:

”Läsnäoleminen ei koskaan ole passiivisuutta, antautumista tai lamaantumista vaan valppautta, havainnointia ja aktiivisuutta. Sen tarkoitus on johdattaa meidät tietoisen toiminnan äärelle, tekemään asioita, jotka ovat todella tärkeitä hyvinvointimme kannalta, kullakin hetkellä” Ja mikäli kirjailijan sanaa on uskominen, kallein mahdollinen aarteemme on ikuinen nykyhetki. 

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2011
Ruotsinkielinen alkuteos: Fyrmästarens dotter
Suomentanut: Anu Koivunen
Sivumäärä: 340 s.


M
arstrandin kirkon kellot kutsuivat sunnuntain jumalanpalvelukseen kello 10.30, mutta niiden ääni ei kantanut Hamneskärille, missä kaksi puolalaista muuraria oli jälleen palannut työhön. He olivat juuri korjaamassa vanhan ruokakellarin kivistä takaseinää, kun se äkkiä antoi periksi ja romahti. Aivan kuin muurauslaasti ei olisi enää jaksanut kantaa sitä raskasta salaisuutta, jonka kivitalo oli niin kauan säilyttänyt. Seinän takana oli huone, joka oli aikoinaan kuulunut majakkamestarin tyttärelle. Huoneen hämärässä kyyhötti ihmisruumis. Kasvot olivat muurareita kohti, aivan kuin heitä olisi odotettu. Puolalaiset huudahtivat ja tekivät kiireesti ristinmerkin.

Vuonna 1868 rakennettu Pater Noster-majakka aiotaan palauttaa alkuperäiselle paikalleen pienelle saarelle Marstrandin kupeeseen, ja kauan sitten hylättyjä asuinrakennuksia remontoidaan käyttökuntoon. Entisessä majakanvartijoiden ruokakellarissa rakennusmiehet kohtaavat järkyttävän näyn.

Aloitteleva göteborgilainen rikostutkija Karin Adler saa jutun hoitaakseen.  Karinin ainoat johtolangat ovat lista vuosikymmeniä sitten kadonneista ihmisistä ja vihkisormus. Tilannetta ei helpota se, että Karinin ihmissuhteet ovat pahasti solmussa niin työpaikalla kuin kotonakin.

Oma arvioni­
: Erinomainen esikoisteos, jossa historia, mystiikka ja jännitys nivoutuvat mukaansa tempaavaksi tarinaksi. Teoksesta huomaa, että kirjailija todella tietää, mistä puhuu. Hän rakastaa merta ja purjehdusta – ja sekin  näkyy tässä dekkarissa erittäin hyvin. Lukija voi miltei haistaa meriveden suolaisen tuoksun ja kuulla. kuinka mainingit lyövät.
















29. lokakuuta 2015

Katleena Kortesuo: Karisman käsikirja

Kustantaja: Kauppakamari
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 140 s.

K
arisma ei ole taivaan lahja, joka vuodatetaan vain valittujen päälle. Se ei myöskään ole rahalla saatava ostos, jonka saisi trendikkäimmästä vaateliikkeestä. Kaikkein vähiten se on tahdosta riippumaton vahinko.

Karisma on opeteltavissa oleva taito. Voit treenata sitä paremmaksi ja vahvemmaksi. Voit myös opetella hallitsemaan sitä: karisman pystyy jopa sammuttamaan silloin kun haluaa olla sivummalla huomaamattomana.

Tämä kirja ei kuitenkaan ole karisman kirjekurssi, joka kasvattaa tenhovoimaasi 150 %. Sen sijaan kirja on opas omaan itseen. Karisma syntyy kahdesta elementistä, intensiteetistä ja läsnäolosta. Sen pahimpia vihollisia ovat velttous ja poissaolevuus. Kun tunnistat itsessäsi kaiken sen, joka estää intensiteetin ja läsnäolon, pystyt myös poistamaan karisman esteet. Kun löydät karismasi, löydät paljon muutakin: kiinnostuneita yhteistyökumppaneita, innokkaita asiakkaita ja potentiaalisia työnantajia. Karisma on nimittäin tietynlaista magnetismia, joka vetää ihmisiä puoleensa. Sen jälkeen kenttä on taidoillesi avoin. Karisma tekee ensivaikutelman, mutta lopulliset kaupat teet osaamisellasi.

Oma arvioni: Informatiivinen ja inspiroiva opus. Esiintymisvinkkien pariin tulen vielä palaamaan, sillä mokistaankin voi oppia.







27. lokakuuta 2015

Ian McEwan: Makeannälkä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013
Englanninkielinen alkuteos: Sweet Tooth
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivumäärä: 388 s.


I
so-Britannian turvallisuuspalvelu värvää Serena Fromen suoraan Cambridgesta vuonna 1972. Salaisessa tehtävässä koodinimellä Makeannälkä Serena tutustuu nuoreen kirjoittajalupaukseen. Hän lumoutuu miehen teksteistä ja pian miehestä itsestään. Kylmää sotaa käydään niin kirjallisuudessa kuin rakkaudessa, eikä Serena enää tiedä, mihin tai kehen voi luottaa

Oma arvioni: Makeannälkä on hidastempoinen romaani, mutta siitä huolimatta tarina pitää lukijan otteessaan. Se on tutkielma yksilön tarpeesta rakastaa ja olla rakastettu. Kirja kannattaa lukea etenkin sen loppuratkaisun takia.



23. lokakuuta 2015

Päivi Kannisto & Santeri Kannisto: Vapaana elämisen taito

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 176 s.

I
hmiset syntyvät vapaina, mutta vapaus hukkuu helposti työelämän vaatimuksiin, asuntolainoihin ja muiden mielistelyyn. Mutta entä jos tämä olisi elämäsi viimeinen päivä - eläisitkö sen toisin? Miksi et nyt ole vapaa elämään niin kuin haluat?

Vapaana elämisen taito vie maailmalle tutustumaan vapauden ulottuvuuksiin: Serbialaisen Slobodanin parvekkeella puhutaan kansallisuusaatteesta ja vapaudesta elää ilman kotimaata. Jamaikalaisessa siirtomaalukaalissa harkitaan hyppäämistä kaikkea hallitsevan talouden ulkopuolelle. Himalajan vuorilla pohditaan, miten ihminen voi päättää omasta elämästään ja pitää silti omat mielipiteensä. Lopulta keinutaan nicaragualaisen samaanin pihalla riippumatossa ja keskustellaan vapaan elämän sallimisesta kanssaihmisille.

Vapaana elämisen taito risteyttää erilaisia elämäntarinoita, suurten ajattelijoiden pohdintoja ja nykyelämänkriittistä tarkastelua. Se kysyy, onko vapaus avain onneen. Kirjan avulla jokainen voi elää omaa elämäänsä vapaammin - ja löytää jotain ehkä jo kadottamaansa.

Oma arvioni: Kirjassa esitetyistä näkemyksistä voi olla montaa mieltä, mutta tämän kirjan luettuasi alat todennäköisesti kyseenalaistaa monia vallitsevia  asioita. Kirjan keskeinen sanoma tiivistyy mielestäni hyvin seuraavassa sitaatissa:


”Kun olet seuraavan kerran tuomitsemassa jonkun toisen elämänvalintoja, muistuta itseäsi siitä etteivät omat ratkaisusi olen sen oikeampia ja eettisempiä. Mikset eläisi ja antaisi toisten elää?”

22. lokakuuta 2015

Alicia Giménez Bartlett: Petra Delicado ja vaaran viestit

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2014
Espanjankielinen alkuteos: Mensajeros de la oscuridad
Suomentanut: Matti Brotherus
Sivumäärä: 350 s.

V
iehättävä rikospoliisi Petra Delicado alkaa saada roppakaupalla fanipostia menestyksekkään televisiohaastattelun myötä. Eräänä päivänä posti tuo harmittomalta vaikuttavan paketin – jonka sisällä on irti leikattu penis. Petra ja hänen omalaatuinen työparinsa Fermin Garzón alkavat tutkia paketin alkuperää, ja pian käy ilmi, että karmiva lähetys ei olekaan vain häiriintyneen ihailijan oikku. Tapauksella on historiallinen tausta, joka vie Petran ja Ferminin Moskovaan. Etsiväntyön lomassa Petra nautiskelee venäläisestä vieraanvaraisuudesta karhumaisen rakastajan syleilyssä, ja Ferminkin löytää Venäjältä ystävän, jonka kanssa sanoja ei tarvita – kunhan pöydässä on vodkaa.

Oma arvioni: Humoristisen ja viihdyttävän Petra Delicado –dekkarisarjan kolmas osa jatkaa espanjalaispoliisien vauhdikkaita tutkimuksia. Pidän Giménes Bartlettin rempseästä tyylistä ja värikkäistä henkilöhahmoista – ja siitä kuinka nämä keventävät elementit yhdistyvät yhteiskuntakriittisyyteen. Pidän hänen kirjoistaan myös siksi, että ne tapahtuvat Barcelonassa. Se on kaupunki, johon olen oikeastaan aina halunnut matkustaa, ”Espanjahullu” kun olen. Toivottavasti tämän palkitun kirjailijan teoksia, niin tätä Petra Delicado –sarjaa kuin muitakin kirjoja suomennetaan pian lisää.



Henning Mankell: Juoksuhiekka

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Ruotsinkielinen alkuteos: Kvicksand
Suomentanut: Tuula Kojo
Sivumäärä: 303 s. 


M
enestyskirjailija Henning Mankell sai kuulla sairastavansa syöpää joulun alla 2013. Synkän sairauskertomuksen sijaan syntyi väkevä manifesti elämälle.

Juoksuhiekka-teoksessa Mankell palaa lapsuuteensa, levottomaan nuoruuteensa ja Afrikassa vietettyihin vuosiinsa. Hän ruotii suhdettaan uskoon, taiteeseen ja äitiin, joka hylkäsi hänet. Kuolemanpelolle ei jää sijaa, kun Mankell käsittelee ihmiskuntaa muovanneita tapahtumia. Näkökulma siirtyy henkilökohtaisesta universaaliin kuin luonnostaan. Mankellin pohdinnat tiivistävät humaanin ja oikeudentuntoisen maailmannäkemyksen.

Oma arvioni: Teos on sekä historiallinen että dokumentaarinen. Siinä liikutaan tässä hetkessä, menneessä ja kaukana historiassa. Kirja on täynnä erikoisia muistoja ja yllättäviä kohtaamisia. Muistoja Mankell luonnehtii osuvasti näin:

”Muistot ovat tarinoita. Ehkä paloiteltuja ja pilkottuja, mutta myöskin kokonaisia tarinoita. Kuvittelen unohduksen tyhjiöksi. Meidän sisäiseksi tyhjäksi ja kylmäksi universumiksemme. Unohduksessa ihminen muuttuu välinpitämättömäksi itseään ja muita kohtaan, sitä kohtaan mikä on ollut ja mikä on oleva.”


Onneksi Mankellin hienot teokset jatkavat elämäänsä vielä suositun ruotsalaiskirjailijan kuoleman jälkeenkin. 

21. lokakuuta 2015

Kate Atkinson: Joka lapsia ja koiria rakastaa

Kustantaja: Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: Started Early, Took My Dog
Suomentanut: Kaisa Kattelus
Sivumäärä: 398 s.

P
äivä leedsiläisessä ostoskeskuksessa soljuu tavanomaisena, kunnes turvallisuuspäällikkö Tracy Waterhouse saa silmiinsä tuskaisesti itkevän pikkulapsen. Hetken mielijohteesta, hädissään, hän tulee tehneeksi kaupan, jonka hintaan hän ei ole vähimmässäkään määrin varautunut. Tasainen arki kääntyy ylösalaisin: jokaisen seuraavan askelen Tracy saa ottaa uhattuna ja peläten.

Tahoillaan Tracyn kohtalokasta edesottamusta todistavat iäkäs näyttelijätär Tilly, joka horjahtelee oman katastrofinsa partaalla, sekä ex-poliisi Jackson Brodie, joka on palannut kotiseudulleen. Kaikki kolme saavat huomata, miten menneisyys ottaa tilaa nykyisyydessä ja miten niin vanhemmuuden kuin vanhenemisenkin kysymykset yhä uudelleen vaativat vastauksia. Heidän tiensä risteävät, eikä yksikään hyvä teko jää rankaisematta.

Oma arvioni:
Kate Atkinson uusimman dekkarin juonenkäänteet ovat yhtä yllättäviä kuin kirjan henkilöhahmotkin. Atkinson osoittaa jälleen kerran kerronnanlahjansa. Asioita tarkastellaan terävän eettisesti mutta samalla kuitenkin lämminhenkisellä ja viisaalla otteella.




18. lokakuuta 2015

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu Kurrekurredut –saarella

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2004
Ruotsinkielinen alkuteos: Pippi Långstrump på Kurrekurredutön
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Suomentanut: Laila Järvinen
Sivumäärä: 37 s.

P
epin isä, kapteeni Pitkätossu, on Kurrekurredut –saaren kuningas. Hänen isällinen ja kuninkaallinen tahtonsa on, että Peppi tulee hänen luokseen vierailulle. Tietysti Tommi ja Annikakin pääsevät mukaan. Kuukausien purjehduksen jälkeen yli myrskyisten merien ja ystävällisten tyynien vesien Kurrekurredut-saari on yhtäkkiä heidän edessään.

Ussamkura kussomkara –huudot toivottavat heidät tervetulleeksi saareen, joka on täynnä vihreitä palmuja ja jota ympäröi mitä sinisin vesi. Uudet ystävät ja huimat seikkailut odottavat lapsia.


Oma arvioni: =D

Astrid Lindgren: Peppi tulee: Sarjakuvia Osa 1

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2011
Ruotsinkielinen alkuteos: Pippi flyttar in och andra serier
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman
Suomentanut: Anna Kervinen
Sivumäärä: 52 s.

Miksi sinä pidät hevosta kuistilla?” kysyy Annika. ”No jaa. Keittiössä se olisi vain tiellä. Ja salissa se ei viihdy ollenkaan”, vastaa Peppi.

Peppi –sarjakuvissa riittää pähkähullua huumoria ja hauskoja juonenkäänteitä. Kirja on uusi laitos WSOY:n aikaisemmin julkaisemista teoksista Peppi tulee ja Peppi maailman vahvin.

Oma arvioni: Ihanan iätön ja ikinuori Peppi Pitkätossu  on tullut jo 70-vuoden ikään. Peppi on yksi varhaisimmista satuhahmoista, jotka muistan omasta lapsuudestani, joten mikä olisikaan parempaa luettavaa Satupäivän kunniaksi.


17. lokakuuta 2015

John Verdon: Tappakaa Peter Pan

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2014
Englanninkielinen alkuteos: Peter Pan Must Die
Suomentanut: Marja Luoma
Sivumäärä: 596 s.


Dave Gurney ratkaisee 4

C
arl Spalter, miljonääri ja menestyvä poliitikko, on ammuttu äitinsä hautajaisissa, ja hänen leskensä Kay on tuomittu teosta – poliisista pois potkitun Jack Hardwickin mielestä väärin perustein. Gurney on pahasisuiselle ja kapinalliselle Hardwickille vastapalveluksen velkaa, joten hän ryhtyy tutkimaan tapausta auttaakseen tätä pääsemään yksityisetsivän uran alkuun. Nopeasti käy ilmi, että tapaukseen liittyy kummallisia piirteitä, varsinkin pelottava ja eriskummallinen murhaaja, jota lapsenomaisen ulkonäkönsä perusteella kutsutaan nimellä Peter Pan – ja Taikuri, koska hän toimii puhtaasti omien sääntöjensä mukaan, mutta onnistuu aina. Ja joka luotettavien lausuntojen mukaan on pähkähullu.

Järjestäytynyt rikollisuus, pakkomielteiset poliisit, vallanhaluiset poliitikot ja ammattirikollisten maineenhallinta yhdistyvät keitokseksi, jossa lukuisat murhat peittävät alleen patologisen pahuuden, ja monitahoisen valheiden verkon alta paljastuu lopulta totuus, joka on sekä yksinkertainen, karmiva että täysin odottamaton kaikille paitsi Gurneylle.

Oma arvioni: Verdon jatkaa verkkaisella tyylillään, mutta eipä se minua haittaa. Pidän ”tiiliskivikirjoista” ainakin siinä mielessä, että lukeminen ei lopu ihan heti, vaikka nopeasti kirjoja usein ahminkin. Pidän siitä, että jännitys pysyy yllä loppuun asti – ja sen Verdon teki jälleen. Pidän Verdonin tyylistä mässäillä psykologisella jännityksellä veren ja raakuuden sijaan.



16. lokakuuta 2015

John Verdon; Murhakierre

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2013
Englanninkielinen alkuteos: Let the Devil Sleep
Suomentanut: Marja Luoma
Sivumäärä: 604 s.


Dave Gurney ratkaisee 3

V
anhan ystävän pyynnöstä Dave Gurney suostuu auttamaan nuorta toimittajaopiskelijaa, joka haluaa tehdä tv-sarjan 90-luvun kuuluisimman sarjamurhaajan, ”Hyvän paimenen”, uhrien perheistä. Edelleen vapaalla jalalla kulkevan Hyvän paimenen tapauksesta on kymmenessä vuodessa tullut kriminologisen tutkimuksen malliesimerkki, josta kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä. Ja väärässä, toteaa Gurney perehtyessään aineistoon.

Huomio herättää Hyvän paimenen henkiin. Gurney paneutuu murhiin ja huomaa pian, että ainoa tapa saada ovela murhaaja kiinni on asettua itse syötiksi. Yrittäessään selvitä hengissä ja ratkaista arvoituksen Gurneyn on turvauduttava kolmen ihmisen apuun: intuitiivisesti viisaan vaimonsa Madeleinen, kaikkia auktoriteetteja halveksivan mutta viekkaan etsivän Jack Hardwickin ja poikansa Kylen, joka on palannut Gurneyn elämään lämmöllä ja tunteella.


Oma arvioni: Verdon jatkaa Numeropelissä aloittamiaan ja Sokkoleikissä jatkamiaan älykkään arvoituksellisia murhamysteerejä, jotka haastavat lukijansa käyttämään myös omia harmaita aivosolujaan. Valitettavasti tämä kolmas osa jäi kuitenkin mielestäni edeltäjiään vaisummaksi. Koukuttavuus ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin edellisissä Verdonin teoksissa.  Kaikesta huolimatta voin suositella näitä Dave Gurney –dekkareita kaikille nokkelan jännityksen ystäville. 

14. lokakuuta 2015

Johanna Hurtig & Mari Leppänen (toim.): Maijan tarina - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 128 s.

V
anhoillislestadiolaisen Maijan lapsuus särkyi jo varhain, kun hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Siitä alkanutta traumaattista tapahtumasarjaa pahensi perheessä ja lähiympäristössä vaikuttanut vaikenemisen kulttuuri, joka mahdollisti hyväksikäytön jatkumisen. Tässä kirjassa Maija kertoo lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta sekä sen torjumisesta, unohtamisesta ja palautumisesta mieleen aikuisena. Yritykset purkaa lapsuuden tapahtumia oman lähipiirin ja uskonyhteisön kanssa johtivat uudenlaisiin vaikeuksiin.

Maijan lisäksi teoksessa kirjoittavat eri alojen asiantuntijat. Heidän teksteissään tarkastellaan traumatisoitumisen ja toipumisen prosessia, uskonnollisen yhteisön ja väkivallan kytköksiä, uskon ja moraalin välistä yhteyttä sekä hyväksikäytöstä puhumista ja siitä vaikenemista. Kokonaisuutena teos on vahva yhteiskunnallinen puheenvuoro mutta myös kertomus uskosta, rohkeudesta ja selviytymisestä.

Oma arvioni: Maijan tarina on todella järkyttävää luettavaa. Tuntuu kamalalta, kun lapsen hätää ei kuulla eikä hänen kokemaansa väkivaltaa uskota todeksi. On hienoa, että lasten hyväksikäytöstä on vihdoinkin alettu puhua myös uskonnollisten yhteisöjen piirissä. Tarina osoitti, että pahoistakin traumoista voi selviytyä, kunhan niistä uskaltaa puhua ja niihin suhtaudutaan vakavasti.

Maijan tarina valittiin vuoden 2012 kristilliseksi kirjaksi.











13. lokakuuta 2015

Erik Axl Sund: Varjojen huone

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Ruotsinkielinen alkuteos: Pythias Anvisningar
Suomentanut: Kari Koski
Sivumäärä: 364 s.


Älkää viekö minulta vihaa. Se on ainoa mitä minulla on.

Mistä helvetistä tässä oikein on kyse? Mitä ihmeen sairasta paskiaista me etsimme?”

Mikään Jeanette Kihlbergin poliisinuralla ei ollut valmistanut häntä tähän. Kun murhatapaukset alkavat viimein ratketa, niiden todellinen luonne on puistattavampi kuin kukaan osasi aavistaa.

Varjojen huone päättää Erik Axl Sundin palkitun dekkaritrilogian. Sarjan edelliset osat Varistyttö ja Unissakulkija ovat saaneet loistavan vastaanoton myös Suomessa.

Oma arvioni: Tämän kamalan ja koukuttavan trilogian päätösosa jatkoi aikaisempien osien tapaan äärimmäisen pahuuden äärellä. Kuka oikeastaan on normaali, ja voiko uhriksi joutumisella selittää julmuutta ovat esimerkkejä niistä lukuisista eettisistä kysymyksistä, joita Varjojen huoneessa pohditaan. Jokin tässä trilogiassa koukutti, vaikka aihe olikin oikeastaan liian inhottava luettavaksi. Yllätyksiäkin juonessa ilmeni aina silloin tällöin, joten lukemista oli vain pakko jatkaa loppuun asti. Onneksi sain kirjan luettua ennen yötä, niin toivoa unesta on ainakin jonkin verran jäljellä.

Suosittelen tämän sarjan teosten lukemista niin sanotusti peräkkäin, sillä näin kirjoista saisi irti vieläkin enemmän. Itse en valitettavasti siinä onnistunut, mutta täytyy sanoa, että olen helpottunut voidessani palauttaa Varjojen huoneen kaverille. Kiitos kuitenkin lainasta!  Harvoin kirjan kansi melkein ahdistaa. Jos se on ollut tarkoitus, aika hyvin on kyseisessä tavoitteessa tämän trilogian kohdalla mielestäni onnistuttu. Tällaisen lukukokemuksen jälkeen lienee terveellistä lukea jotakin kauniimpaa. 

12. lokakuuta 2015

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Kustantaja: Finn Lectura
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 282 s.

S
eitsemän veljestä on suomalaisen kulttuurin ja identiteetin kulmakiviä, historiallinen merkkiteos, joka puhuttelee lukijaa myös tänä päivänä. Tässä e-kirjassa on mukana Akseli Gallen-Kallelan oivaltava kuvitus, joka tukee ja täydentää Aleksis Kiven romaania.

Oma arvioni: En edes muista, kuinka monennen kerran tämän hienon kirjan luin. Aikaisemmin olen lukenut sen aina perinteisenä kirjana. Mutta tällä kertaa halusin kokea sen hieman eri muodossa. Ja onneksi on olemassa e-kirja tästäkin suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksesta. Oikeasti vanhat ja usein myös ainakin jonkin verran pölyiset kirjat saavat minut aivastelemaan ja yskimään. Tällä kertaa sain keskittyä ainoastaan Kiven rehevän realistiseen kieleen ja sitä erinomaisesti täydentävään Gallen-Kallelan kuvitukseen. On se vaan käsittämätöntä, miten hyvin jotkin tarinat kestävät aikaa. Seitsemän veljeksen kohdalla salaisuus piilee varmasti ainakin osittain vahvassa suomalaisen sielunmaiseman tulkinnassa.  Uskon, että tämä kertomus ei lukemalla loppuun kulu. Elokuvan kohdalla asia onkin sitten mielestäni hieman toisin…


10. lokakuuta 2015

Tommi Parkko (toim.): Runon vapaus: Syventävä opas runouden kirjoittamiseen ja lukemiseen

Kustantaja: Avain
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 184 s.

R
unokirjoja julkaistaan enemmän kuin koskaan ja uudenlaiset runouden tyylit ovat saaneet tuulta siipiensä alle. Runoutta sivuaviin keskusteluihin osallistutaan usein kiivaastikin. Myös runokurssien määrä on lisääntynyt. Runoutta käsittelevää kirjallisuutta on julkaistu kuitenkin melko vähän.

Runon vapaus – syventävä opas runon kirjoittamiseen ja lukemiseen on tietoteos ja oppikirja, joka tarjoaa työvälineitä niin runon kirjoittajalle kuin lukijallekin. Teoksen artikkelit tarkastelevat runon kirjoittamista useasta eri lähtökohdasta: modernismin kehityksestä runon editointiin, kirjoitusprosessista visuaaliseen runouteen sekä kirjoittamiseen sosiaalisena toimintana.

Runon vapaus perustuu runoilijoiden ajatuksiin ja heidän kieleensä. Kirjan kirjoittajia ovat Tommi Parkko, Jukka Koskelainen, Kristian Blomberg, Juha Kulmala, Tiina Lehikoinen ja Miia Toivio.

Oma arvioni: Minä ”runoilijan raakile” ainakin sain tästä teoksesta monia ajattelua avartavia ideoita. Suosittelen kirjaa kaikille runouden ystäville - oletpa sitten lukijan tai kirjoittajan roolissa. 

9. lokakuuta 2015

John Williams: Stoner

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015
Englanninkielinen alkuteos: St0ner
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 306 s.


Kirjallinen tapaus vihdoin suomeksi!

W
illiam Stoner kasvaa maalaistalon poikana Yhdysvaltojen Keskilännessä, pääsee opiskelemaan ja löytää alan, joka kiehtoo häntä: englannin kielen ja kirjallisuuden. Stoner menestyy opinnoissaan, valmistuu maisteriksi ja saa opettajan viran yliopistolta. Hän menee naimisiin, saa lapsen ja opettaa vuosikymmenten ajan, mutta elämä tuottaa vain pettymyksiä. Stonerin ainoat intohimot ovat rakkaus ja opiskelu, ja hän tuntee epäonnistuneensa molemmissa.

Oma arvioni: John Williamsin kirjoittama Stoner ilmestyi alun perin jo vuonna 1965. Ja kun kirja sitten vuosikymmeniä myöhemmin ikään kuin löydettiin uudelleen, kriitikot ovat suorastaan ylistäneet teosta. Hienohan kirja olikin, nyt kun viimeinkin onnistuin saamaan sen käsiini. Kirjailija onnistuu herättämään sekä ajan, paikan että ihmiset elävästi henkiin. Stoner on samanaikaisesti yksityiskohtainen ja herkkä mutta myös vahva ja koskettava kuvaus elämästä. Kirja on salaperäisen inhimillinen – siis samanlainen kuin ihmiset ja heidän elämänsäkin. Kirja on mielestäni todellakin yksi kuluvan kirjan vuoden kirjallisista tapauksista Suomessa. Jos luet paljon, lue myös Stoner. Jos luet vähän, lue edes Stoner.







8. lokakuuta 2015

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 189 s.


Veera Niemisen esikoisteos (ilmestynyt 2013) on riemukas tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.

V
ilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa miehen kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain! Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!

Oma arvioni: Tartuin tähän kepeään kirjaan ennen kaikkea Kirsin kirjanurkan mainion postauksen innoittamana. Vaikka blogissa arvioitiinkin kesäteatteriesitystä, teksti herätti kuitenkin kiinnostukseni tähän hykerryttävän hauskalta vaikuttavaan tarinaan. Ja viihdyttävähän kirja olikin. Jotenkin jäi kuitenkin sellainen olo, että tämä rakkaustarina voisi toimia vieläkin paremmin juuri näyttämöllä – edellyttäen toki, että roolitus onnistuu. 
Suosittelen kirjaa mutkatonta lukemista kaipaaville.




Eero Ojanen: Lapsen filosofia

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2o15
Sivumäärä: 73 s.

Pieni on suurta

L
apsi ja lapsuus ovat meille tuttuakin tutumpia ja silti täynnä arvoituksia. Lapsi tuntuu aluksi hyvin täsmälliseltä käsitteeltä, mutta onko se lopulta sitä. Lapsi on pieni ihminen, mutta aikuisetkin voivat olla maailman lapsia tai luonnonlapsia. Ainakin olemme kaikki oman aikamme lapsia.

Eero Ojanen pohtii lasta ja lapsen olemusta sekä sitä, mitä voisi olla lapsen filosofia. Mitä me lopulta tiedämme lapsesta ja mitä voisimme lapselta oppia?

Oma arvioni: Kirjassa pohditaan kiinnostavasti muun muassa sitä, mikä on lapsuuden paikka ja merkitys ihmisyydessä. Entä, millainen on lapsen ja lapsuuden asema yhteiskunnassa, kulttuurissa ja filosofiassa ennen ja nyt. Ojasen mukaan lapsuus on mielikuvitusta ja hetkessä elämistä. Ja lapsi on puhdas, viaton ja luottavainen. Jokaisen meidän tulisi löytää oma sisäinen lapsemme, jos sisäinen aikuinen on raivannut sen tieltään. ”Lapsen asettaminen esikuvaksi on ihmisen ja ihmisyyden itsensä löytämistä. Ja tuo löytäminen on olennaisesti hyväksymistä”, Ojanen toteaa kirjassaan. Kirja ei anna tyhjentäviä vastauksia vaan valottaa lapsuuden salaperäisyyttä tarjoten lukijalle paljon pohtimisen arvoisia asioita.

Tätä hienoa lapsuutta ja lasta arvostaen kohtelevaa teosta on helppoa suositella varsinkin kaikille lasten kanssa toimiville vanhemmista ammattikasvattajiin. Ja miksei ihan kenelle vain, sillä jokainenhan meistä on ollut joskus lapsi – ja olemmehan lopun elämämme jonkun lapsia.  




7. lokakuuta 2015

Ilkka Karisto: Sali 403

Kustantaja: Long Play
Julkaisuvuosi: 2015
Kuvittanut: Matti Pikkujämsä
Sivumäärä: 53 s.

S
uomessa tehdään joka vuosi lähes puoli miljoonaa rikosta. Toimittaja Ilkka Karisto istui kuukauden Helsingin käräjäoikeuden salissa 403 ja kuuli yli sata tositarinaa. Selvisi, että tavallinen rikollinen ei ole kylmäverinen tappaja vaan kirjanpitonsa väärentänyt velkainen pienyrittäjä tai myymälävaras, joka sammui jo ennen kassaa puoliksi syöty vanukaspurkki kädessään. Käräjäoikeuksien rutiinijutut eivät päädy lehtien otsikoihin, ja siksi ihmisillä on vääristynyt kuva rikollisuudesta, sen syistä ja seurauksista.


Oma arvioni: Saattaa hyvinkin olla, että tämän jutun luettuani tulen katsomaan rikosten uutisointia ja oikeuslaitoksemme toimintaa erilaisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin. 

Tittamari Marttinen: Nainen joka söi napoleonin. Arjen ilojen ylistys


Kustantaja; Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 189 s.


A
rki on täynnä pieniä iloja ja nautintoja. Ylellisyyksiä, joihin tarttua tilaisuuden tullen. Leivoskahvit ja päiväunet. Rapeat lakanat, ensilumi, mutteripannu. Silmänisku kadulla. Kirjan loppuratkaisun vakoileminen. Salasuklaat, tarttuva nauru ja etätyöt sohvalla. Kiireisen päivän lounas ylhäisessä yksinäisyydessä.

Oma arvioni: Marttisen kirjan elämänmakuiset ja rehelliset tarinat tarjosivat mukavasti rentouttavia hengähdystaukoja arkisten kiireiden keskellä. Välillä on todellakin syytä ajatella vain itseään ja omaa jaksamistaan. Ja silloin tällöin meillä kaikilla on lupa nauttia arjen pienistä – ja miksei vähän suuremmistakin – iloista. Siispä taidanpa käpertyä torkkupeiton alle lukemaan seuraavaa hyvää kirjaa. Täytyypä katsoa, vieläkö kaapista löytyy muutama palanen tummaa suklaata…

Heli Laaksonen: Lähtisiks föli?

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 222 s.

E
lämä on kallis ja harvinaine ko ponin päiv kaurapellos

Mitä mää tiärän Rymättyläst?
Mitä mää tiärän perunast?
Mitä mää tiärän valtioviarailuist?

Riemukas kuvaus runoilijan reissuista Suomessa ja muualla, esiintyjän elämästä sekä kaiken maailman sattumuksista tien päällä.

Heli Laaksosen valo ja ilo tarttuvat lukijaan kuin luonnonvoima. Lähtisiks föli?


Oma arvioni: Lähdin. Ja matka oli varsin mukava. Naurua riitti. Mukaansa tempaavan kerronnan lisäksi kirjassa viehätti kirjailijan yksinkertaisen sympaattinen teksteihin sopiva kuvitus. Lähden varmasti reissuun joskus toistekin. Lähre sääki föli. 

6. lokakuuta 2015

Kari Hotakainen: Kantaja

Kustantaja: Kirjakauppaliitto
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 140 s.


J
os työskentelee hautausmaalla, on syytä pitää ajatukset elämässä. Kaikki eivät pidä. Koomisen kipeä ja koskettava tarina, joka ei pääty multiin.

Oma arvioni: Hotakainen kirjoittaa osuvasti, että elämä on toistoa ilman rautaakin. Elämä painaa, vaikka ei tekisi mitään. Elämä on rautaa. Niinhän se on. Hotakaisen mustalla huumorilla varustettu pienoisromaani on hieno kirja vakavista aiheista. Kirja sai lukijan miettimään elämää – ja kuolemaakin, mutta ei kuitenkaan liian kuormittavalla tavalla. Pidin Kantajasta ja voin suositella sitä sellaisille lukijoille, jotka omaavat kenties hieman vinoutuneen huumorintajun. 

Raimo Siltanen: Löytöretki Espanjaan

Kustantaja: Media Maker
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 380 s.

E
spanjan kulttuurinen reservi on suunnaton ja suurelta osin meille suomalaisille tuntematon. Tässä uudentyyppisessä Espanja-kirjassa meidän suomalaisten etupäässä rantalomakohteena tuntemaa maata lähestytään useista eri näkökulmista.

Löytöretki Espanjaan on jokaisen hispanistin perusteos, joka tarjoaa kattavan läpileikkauksen myös kaikille niille, jotka haluavat syventää käsitystään tästä kiehtovasta maasta. Kirjassa tutustutaan Espanjan historiaan, kulttuuriin, nyky-yhteiskuntaan ja eri alueiden ominaispiirteisiin. Teos näyttää lukijalle Espanjan todelliset, monimuotoiset kasvot perehdyttäen lukijan alueen arkkitehtuuriin, kirjallisuuteen, maalaustaiteeseen sekä musiikkiin. Alonsoa, Iniestaa ja Nadaliakaan ei unohdeta. Toisaalta kirja kertoo espanjalaisesta kulttuurista pienellä k:lla sukeltaessaan espanjalaiseen elämänmenoon, ihmisten arkeen ja juhlaan.

Kirjan taustaryhmässä on ollut mukana muun muassa kaksi Aalto-yliopiston espanjan lehtoria. Löytöretki Espanjaan on uniikki, erilainen kirja Espanjasta, sillä tällaista perusteosta maasta ei ole aiemmin tehty.

Tämä e-kirja on myös siinä suhteessa poikkeava, että se sisältää runsaasti erilaisia linkkejä, esimerkiksi paikkatietolinkkejä karttoihin sekä linkkejä niin relevanteille internet-sivuille kuin kirjan omiin sisältöihin. Musiikkiyhteyksissä on linkkejä käsiteltäviin kappaleisiin ja artistien tuotantoon. Tällä tavalla integroitu musiikki antaakin kirjalle aivan uuden ulottuvuuden. Musiikkilinkit on tehty suoratoistopalvelu Spotifyn sivuille, jonka soittimen lukijalaite tarvitsee musiikin toistaakseen.

Oma arvioni: Tämä on loistava kirja kaikille Espanjasta kiinnostuneille. En todellakaan kadu teoksen ostoa, sillä kertalukemalla tämä kirja ei pääse oikeuksiinsa. Tämän opuksen pariin on mukava palata aina silloin tällöin. Tätä kirjaa lukiessa saa myös mainiosti kuvan siitä, millainen uusi nykyaikainen oppikirja voisi parhaimmillaan olla.


5. lokakuuta 2015

Veera Salmi: Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2013
Kuvittanut: Emmi Jormalainen
Sivumäärä: 207 s.

P
uluboilla ja tärkeä ja jännä tehtävä: hänen pitää pelastaa prinsessa. HELP! HELP! kiljuu kaunis prinsessa Pulun pleikassa. Poni kaipaisi seuraa, mutta Puluboi istuu koneensa ääressä kuin liimattuna.

Ponin kotona on vain vauvan kimpussa hössöttävä äiti. Isäkin on lähtenyt majakkasaareen etsimään maalaamiseen inspiraatiota.

Sitten Poni saa isältä niin kummallisen kortin, että hänen mielestään Puluboin pitäisi lentää katsomaan, onko isällä kaikki kunnossa. 

Mutta KÄÄK, eiväthän pulut ole mitään mestarilentäjiä!

Oma arvioni: Sarjan toinen osa jatkaa nauruhermoja kutkuttavalla linjalla. Sopivasti läiskyvää pikaista lukemista ”masentavan” maanantain piristykseksi.



M.J. McGrath: Lumipoika

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2013
Englanninkielinen alkuteos: The Boy in the snow
Suomentanut: Anu Turunen
Sivumäärä: 355 s.

E
die Kiglatuk osallistuu Alaskassa legendaariseen koiravaljakkokilpailuun. Hän tekee kylmässä korpimaassa järkyttävän löydön: lumihangessa makaa poikalapsen ruumis.

Anchoragen poliisi epäilee tapauksen liittyvän eristyneeseen uskonlahkoon, mutta pojan kohtalo ei suo Edielle rauhaa. Hän alkaa selvittää mysteeriä itse ja sotkeutuu synkkien salaisuuksien verkkoon, jonka langat näyttävät ulottuvan kansainvälisen ihmiskaupan hengenvaaralliseen maailmaan.

Oma arvioni: Tässä trillerissä ympäristön kuvauksella ja erilaisilla luonnonilmiöillä  on vahva rooli. Juuri olosuhteiden yllätyksellisyys tuo kerrontaan oman erityissävynsä. Kirjassa kuvataan elävästi inuittien tapoja. Lumipoika tarjosi suorastaan hyytävää jännitystä – kirjaimellisesti.





4. lokakuuta 2015

Eeva-Kaarina Aronen: Edda

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 371 s.

T
öölön kivipihoilla, vinteillä ja kellareissa leikkii 50-luvun lopulla kaksi tyttöä Eetu ja Aatu. He vakoilevat talon asukkaita, jahtaavat Namusetää ja uskovat selviytyvänsä mistä tahansa.

Saagoista Eetu ja Aatu ovat luoneet seikkailujen maailman, johon heidän huomaamattaan kuroutuvat aikuisten salaisuudet ja pahat teot. Lapsijoukon viimeinen retki päättyy kellarikäytävän nurkkaan, jossa järkyttävä todellisuus astuu seikkailuun ja murskaa leikit. Se muuttaa Eetun ja Aatun elämänkulun.
Eetusta tulee Edda, joka aikuisena ryhtyy selvittämään kotitalonsa mysteeriä.

Oma arvioni: Edda on saagamainen romaani, jossa lapsuuden loppu ja aikuisuuden kipuilu kietoutuvat toisiinsa kiinnostavalla tavalla. Yksityiskohtaisessa kuvauksessa on runsaasti myös huumoria, vaikka teksti on monin paikoin varsin koskettavaa, ja tarina mustanpuhuva. Kirja vie lukijansa kiehtovalle aikamatkalle 195o-luvun Helsinkiin. Voisin kuvitella kirjan kiinnostavan etenkin tuon ajan lapsia, kun upposi se hyvin 70-luvulla syntyneeseenkin.