31. lokakuuta 2014

Riina Katajavuori: Wenla Männistö

Tammi, 2014


Ansku Seunala. Tää elämä on yhtä tienhaaraa. Ei jaksais koko ajan päättää. Ruksia rasteja ruutuun. Carpe fucking diem. Meille maailma on auki. Hakukaavakkeet tuulessa koko maiseman leveydeltä. 

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaani on pantu tehosekoittimeen ja siirretty nykypäivään. Tällä kertaa puheenvuoron saavat ennen kaikkea naiset, heidän halunsa ja unelmansa. Miten ihana on Wenla Männistö, jota kaikki sällit fanittavat? Tai millainen on hänen järkevä mutta salaperäinen äitinsä, kumpulalainen kätilö Marja Männistö? Oman äänen saavat myös veljesparven äiti Alli Jukola, joka pohdiskelee mennyttä pilvenlongalta käsin, suorapuheinen ja häpeämätön pesijä Kajsa Rajamäki sekä enkeleihin uskova Ansku Seunala. Huonomaineiset Jukolan jolpit vain heittävät löysää läppää television sotasarjojen äärellä. 

Oma arvioni: Katajavuoren kirjaa on luonnehdittu klassikon hekulliseksi päivitykseksi - ja sitä se todella olikin. Wenla Männistö on raikasta luettavaa niin nuorille kuin aikuisillekin. Ei ole oikeastaan väliä, onko kuuluisa Jukolan veljessarja ennestään tuttu tai ei. 

30. lokakuuta 2014

Katleena Kortesuo: Sano se someksi 1: Ammattilaisen käsikirja sosiaaliseen mediaan

Kauppakamari, 2014

M
itä hyötyä yritykselle tai yrittäjälle on sosiaalisesta mediasta? Miten noustaan massasta Facebookissa? Kannattaako olla Twitterissä? Mikä se Instagram oikein on? Kuinka blogi rakennetaan? Voiko sosiaalinen media olla tiedotus- ja keskustelukanavan lisäksi markkinointi- tai asiakaspalvelukanava?

Viestintä on kehittynyt yksilökeskeisestä yhteisölliseksi. Se on tullut yksisuuntaisesta vuorovaikutteiseksi. Tämä kirja on suunniteltu erityisesti sosiaalisen median neitsyille ja vasta-alkajille, mutta se tarjoaa myös konkareille tuoreita näkökulmia ja vinkkejä. Kirja auttaa hahmottamaan uuden tavan kirjoittaa. Opas on ensisijaisesti rakennettu työelämän tarpeisiin, mutta yksityiskirjoittajakin saa siitä vinkkejä omaan viestintäänsä.


Oma arvioni: Koska sosiaalinen media muuttuu jatkuvasti, tämä uudistettu kirja kannattaa lukea jo tänään. Tämä oivallinen ja selkeä opas kannustaa viestimään somessa lyhyesti, monipuolisesti ja ennen kaikkea lukijaystävällisesti. Joitakin ideoita tulen todennäköisesti testaamaan jossakin yhteydessä.

25. lokakuuta 2014

Elina Halttunen: Syysvieraita

Teos, 2013

Aili oli nähnyt neljäkymmentäneljä tähdenlentoa. Jokainen vastasi yhdessä vietettyä vuotta Oskari Falkin kanssa, kaksin vietettyä yksinäistä aikaa, kaunista ja kiihkeää aikaa. Kuinka nopeasti ne olivat ohi, päivät, odotuksen hetket ja täyttymyksen raukeat yöt. Pehmeät, samettiset elokuun yöt, sellaisena oli Oskari lähtenyt, eikä Aili enää nähnyt tähtiä. Ne olivat pudonneet puutarhaan, pihoille, kaduille kuin lasinsirpaleet, jotka rapisivat kenkien alla.


Aili Plyhm oli Oskari Falkin rakastajatar lähes viisi vuosikymmentä. Viimeisenä tahtonaan Oskari määräsi Ailille huoneiston Helsingin Uudenmaankadulla, minne Aili muutti sodan jälkeen. Asunnon lisäksi testamentti sisälsi Ailille osoitetun, sinetillä varustetun kuoren, jota ei koskaan avattu.

Nyt on tietojen aika tulla julki. Neljä naista, neljä miestä ja viisi rakkaustarinaa kietoutuu tiiviisti yhteen kesän kuluessa, syksyn vääjäämättä saapuessa ja salaisuuksien avautuessa. 

Syysvieraita on romaani rakastajista ja rakastetuista, perheestä ja suvusta. Se on kertomus valheista, vihasta, yhteenkuuluvuudesta ja ystävyydestä sekä elämän yllätyksellisestä voimasta ja vapauttavasta anteeksiannosta. 

Oma arvioni: Halttusen Syysvieraita on vahva romaani, jossa eri sukupolvet elävät yhteistä tarinaansa. Kirjan kieli on täyteläistä ja eheää. Tarinaa kuljetetaan niin, että ratkaisu selviää vasta loppumetreillä – ja hyvä niin. Tätä romaania voi suositella kaikille sukudraamasta kiinnostuneille. 





23. lokakuuta 2014

Leila Tanskanen: Appelsiinilyhty

Mediapinta, 2013

Leila Tanskasen elämänmakuiset runot kuvaavat juurettomuutta ja juurien etsintää. Runojen näyttämönä on syvä elämänvirta, jossa ajelehdimme osana sukupolvien ketjua.
Seuraavassa kaksi kokoelman runoa, jotka kolahtivat minuun erityisen vahvasti:

Akanvirta


Tänään on rentojen pohkeiden päivä.

Otan vuosilomaa huolista.
Ehkä jään sänkyyn koko päiväksi
ja piilottelen peittojen alla. 
Loikoilen kissana, 
luonnoltani koira. 
En rynni marketeissa.
Kulutukseni seisahtukoon päiväksi
vaikka vastuuttomuuteni närästäisi
huolestuneita tahoja. 

En suorita
puurra
enkä syyllisty.
Vielä ehtii. 
Ihmistä venytetään piukaksi
kuin kutistunutta paitaa.

Slow lifeä

Päivä koirana 
olisi itse kullekin terveellinen
silloin tällöin. 
Kolme asiaa riittää
täysipainoiseen elämään.
Jollei ruokakupissa näy mitään eikä pääse lenkille,
kannattaa ottaa torkut. 
Ilmastonmuutos – ketä kiinnostaa?
Talouskriisi – häh? 
Kai nyt makkaraa aina tehdään?

21. lokakuuta 2014

Jussi Siirilä: Kaikkien aikojen tarina

Gummerus, 2014

Kirjailijaa ei pysäytä kukaan, sillä hän toteuttaa jumalallista tehtäväänsä.

P
ettynyt kirjailija Hannu Mäkäräinen päättää luopua tykkänään kirjoittamisesta ja lähtee pakoon pohjoiseen. Kun yritteliään miehen taidedokumentti thaimaalaisista marjanpoimijoista ei ota tuulta alleen, hän lannistuu. Kuin ihmeen kaupalla hän törmää kuppilassa Forsiin, jolla on niin huikea tarina, että se on pakko ikuistaa jälkipolville. Forsin työnantaja on röyhkeästi valjastamassa koko Lappia markkinatalouden käyttöön.  Kirjailija ryhtyy työhön: hän vääristelee, liioittelee ja huijaa.

Uhriksi joutuu myös kylähullu Ruttu, joka seilaa järveä itse rakentamallaan lautalla.  Mäkäräinen varastaa Rutun tarinan saamelaisesta isoisästä 1930-luvun Saksassa. Saamelaiset on rahdattu Berliinin eläintarhan vetonaulaksi hottentottien ja pygmien rinnalle. Berliinin yöelämä huokuu dekadenssia lopun ajan tunnelmaa, kun pitkästynyt eliitti huvittelee läpi yön. Hitlerin vaalimainokset koristavat katuja ja laittomat natsipartiot vaientavat toisinajattelijoita.

Kirjailija Jussi Siirilä vie lukijan mehukkaiden satiiristen tarinoiden maailmaan. Toinen toistaan hulvattomammat seikkailut kieputtavat tekstiä kuin pyörremyrsky. Ahneus, turhamaisuus ja epäinhimillinen hyväksikäyttö saavat piiskaa kirjailijan kädestä.


Oma arvioni: Aluksi pidin tarinasta kovasti, mutta välillä oli vaikea pysyä menossa mukana. Asiaan vaikutti tietysti se, että luin kirjaa poikkeuksellisen pienissä pätkissä. 

Sari Luhtanen: Murusia

Tammi, 2013


Emmi on aina jäänyt ystävänsä Lilin varjoon. Nyt hän on yllättäen itse valokeilassa! Menestyksen sokerihumalassa on vaikea pitää pää kylmänä.

E
mmin elämä koiraa myöten, on koostunut muiden rippeistä. Hän päätyy kotitalousopettajaksi, kun hohdokas Lili haaveilee elämästä Suomen Martha Stewartina. Vedonlyönnin tuloksena ystävykset osallistuvat ravintolapäivään, ja sen aikana kuuluisan ravintoloitsija Sandran huomion herättääkin yllättäen Emmi.

Hänen elämänsä saa yhtäkkiä vauhtia. Blogista tulee suosittu, miehiäkin alkaa olla tarjolla joka lähtöön ja kaikki tuntuu olevan mallillaan. Mutta kun Emmi on päässyt herkkupöytään, hän ei enää osaa lopettaa. Vähitellen hänen on tajuttava, ettei kaikkea voi santsata. On löydettävä se, mistä todella nauttii.

Raikkainta chick litiä kirpeällä 
sokerikuorrutuksella! Bon Appetit!

Oma arvioni: Maukas kirja vaikkapa jälkiruoaksi. Tätä herkutellessa ei nimittäin kannata olla oikein nälkäinen. 

20. lokakuuta 2014

KIRJA-ARVIO: Tuija Metsäaho: Työelämän toimivat tekstit

Yrityskirjat, 2013


Työelämän toimivat tekstit on erinomainen kirjoittamisen täsmäopas kaikille meille, jotka haluamme tehdä työelämän teksteistä toimivia. Kirjassa neuvotaan napakasti, kuinka kirjoitetaan selkeitä viestejä, kohteliaita sähköposteja ja asiallisia asiakirjoja. Lukuisat esimerkit johdattavat lukijan erilaisten tekstien ääreen ja antavat vinkkejä tekstien analysointiin. Tämän kirjan luettuani olen itsekin taatusti entistä kriittisempi kaikenlaisten tekstien suhteen.  

Keskinkertainen kirjoittaja voi kehittyä hyväksi kirjoittajaksi vain harjoittelemalla ja lukemalla toisten tekstejä. Metsäaho neuvoo, että kirjoittaminen kannattaa pilkkoa palasiin. Silloin matkaa on mukavampi tehdä. Käytännönläheinen opas soveltuu mielestäni erinomaisesti sekä oppikirjaksi että työelämään. Valitettava tosiasia kun on se, että tökerösti kirjoitettuihin työelämän teksteihin törmää tänä päivänä jatkuvasti. Tuntuu todella siltä, että sähköpostien yleistymisen myötä ei enää kiinnitetä riittävästi huomiota viestien sisältöön oikeakielisyydestä puhumattakaan. Ja kyllä asiakirjamalleillakin on paikkansa, vaikka joku saattaa olla toista mieltä.


18. lokakuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Otava, 2014

Riemastuttava romaani pariskunnasta, joka voittaa loton jättipotin ja joutuu rahapsykoosiin. Tuovatko miljoonat onnen?

Eevi Puttonen on pihien vanhempien tytär, joka on kärsinyt hysteerisestä penninvenytyksestä ja koulukiusaamisesta. Lottovoittajan revanssi maistuu makealta. Eevi ja hänen miehensä Kari hankkivat hienon asunnon, sitten Eevi ostaa entiseltä kiusaajaltaan työpaikan alta ja alkaa matkustella leveästi. Kosmetologin työ saa jäädä, kun työantaja ei ymmärrä Eevin lomailun tarvetta. Lotto-onnella on myös kääntöpuolensa. Karille viina maistuu, ja Eevi alkaa nähdä kateelliset läheisensä hyväksikäyttäjinä. Keneen voi enää luottaa?

Oma arvioni: Tämän kirjan luettuani en enää haaveile lottovoitosta, en ainakaan miljoonapotista. En tosin ole tehnyt sitä ennenkään kovin vakavissani ainakaan. Enhän minä edes lottoa juuri koskaan...








11. lokakuuta 2014

Harri Nykänen: Mullasta maan

Crime Time, 2014

P
eliyhtiön myynnillä äkkirikastunut Joonas Salo ostaa tilan Itä-Lapista ja muuttaa sinne miettimään, mitä aikoo tehdä elämällään. Päärakennus on paikallisen mahtisuvun entinen kotitalo, jonka outo menneisyys puhuttaa yhä kyläläisiä. Siellä viimeksi asunut Toivo Kojamo, veljeksistä nuorin, erakoitui 1970-luvun alussa, rakennutti talon ympärille aidan ja hankki koiria vahtimaan aluetta.

Kyläläiset ovat vuosikymmeniä arvuutelleet, mitä Toivo halusi suojella – legendaarisen isänsä kätkemää aarretta vai jotain muuta? Salo uppoutuu talon historiaan ja pala palalta hänelle selviää, mitä siellä on tapahtunut vuosikymmeniä sitten. Syy Toivon eristäytymiseen on traagisempi kuin kukaan olisi voinut aavistaa.

Oma arvioni: Tämä Harri Nykäsen Arctic noir -sarjan avaus yhdistää taitavasti perinteisen dekkarin ja hiuksia nostattavan ja arkisen uskottavan kauhutarinan, jossa totuus on kuitenkin lopulta taruakin kamalampaa. 

Marja Orkoma: Pepperoni & Pikilanka

Mäkelä, 2014





























Lesti & Lautanen on toiminut vajaan vuoden. Hennan suutarinliikkeellä menee hyvin, ja Aurin lounasravintolakin on pärjännyt kovassa kilpailussa. Nuoret naiset ovat solahtamassa Satakielilaakson elämänmenoon.


Auri suunnittelee laajentavansa liiketoimintaansa juhliin. Pirteä kanta-asiakasrouva haluaa viettää syntymäpäiväjuhlansa Lautasen tiloissa ja toivoo pääruuaksi pepperonipitsaa. Tytär on menusta toista mieltä, ja kun päivänsankari pitää pintansa, juhlat päättyvät pienimuotoiseen katastrofiin.


Aurin ja Hennan kotipuolesta kantautuu hieman huonoja uutisia, eivätkä naiset säästy kolhuilta rakkauselämässäkään. Onneksi kevät on päivä päivältä lähempänä – ja Brysselissä kukkivat jo syreenit.

Oma arvioni: Oli rentouttavaa lukea välillä hieman kevyempää tekstiä ”välipalaksi”. Kirjaa voi suositella hömppään hurahtaneille.







10. lokakuuta 2014

Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus – Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää

Atena, 2014

”Lestadiolaisuus on hengellinen koti, elämäntapa. Se on uskoa, toivoa ja raskautta.


Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa.


Hääpäivänään moni nainen unelmoi pullantuoksuisesta äitiydestä ja näkee tulevaisuuden onnellisena satuna. Heille tarjoillaan tarinoita vanhoillislestadiolaisista vanhemmista, jotka opiskelujen ja töiden ohella kasvattavat helposti yli kymmenpäisen perheensä.

Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.


Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.

Oma arvioni: Kirja on tervetullut puheenvuoro vaikeista ja vaietuista asioista. Monet elämänkohtalot olivat todella ahdistavaa luettavaa. On suorastaan käsittämätöntä, että uskonto voi vielä nykyäänkin mennä perus-ja ihmisoikeuksien edelle. Tämä kirja on todellinen hätähuuto, johon tulee suhtautua vakavasti. 


9. lokakuuta 2014

Pepi Reinikainen: Elämässä eteenpäin - Irti uhriutumisesta

Kirjapaja, 2014

Tarkastele elämäsi tarinaa – rohkaistu kulkemaan eteenpäin

K
ohtaamme elämässämme monenlaista, myös vaikeuksia. Joskus saatamme jäädä kiinni kokemiimme vääryyksiin. Tunnemme katkeruutta, etsimme syyllisiä, ja elämä tuntuu jäävän elämättä. Uhriudumme. Tapahtunutta ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumista voi ja kannattaa tarkastella. Jokaisella meistä on vastuumme siitä, millaisia oivalluksia ja valintoja teemme ja miten hahmotamme elämämme tapahtumia.

Eletystä elämästä muodostuu tarina, joka näyttäytyy uudenlaisena ja vapauttavana, kun sitä uskaltaa tarkastella rehellisesti. Tehtävä on vaativa, mutta se palkitsee rohkeudella ja elämänilolla.

Oma arvioni: Teoksessa ihmisen koko elämänkaarta tarkastellaan seitsemän vuoden mittaisissa jaksoissa – elämän vuodenajoista laajasti ja ymmärtäväisesti. Kirjassa kiinnitetään huomiota erityisesti sellaisiin kohtiin, jossa eteen tulee jokin trauma tai yksilö jumittuu johonkin tapahtumaan tai kokemukseen. Kirja herättää paljon ajatuksia ja saa lukijansa miettimään omaa elämäänsä – niin mennyttä kuin tulevaakin. Kiinnostuin elämänkaarikirjoituksesta menetelmänä. Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita elämästään ja siitä kirjoittamisesta. Kenties kirja tarjoaa eniten ns. suuriin ikäluokkiin kuuluville.

Lisää tietoa elämänkaarikirjoituksesta löytyy täältä


7. lokakuuta 2014

KIRJA-ARVIO: Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah


Bazar, 2013

Tatiana de Rosnayn romaani Nimeni on Sarah on järkyttävä tarina ihmisten julmuudesta ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Vaikka kirjan tunnelma oli paikoin varsin ahdistava, teosta oli suorastaan mahdotonta laskea käsistään. Sarahin kohtalo vei mukaansa niin vahvasti, että tarinaa luki suorastaan ahmien. Synkkyydestään huolimatta tarina antaa kuitenkin uskoa siihen, että pahuuden keskellä on myös hyvyyttä, ja menneisyytensä hyväksyminen on avain siihen, että elämäänsä voi jatkaa eteenpäin. 

Kyseessä on varsin vaikuttava, syvällinen romaani, jota voi suositella lämpimästi kaikille erilaisista ihmiskohtaloista kiinnostuneille. Kirjaa ei kuitenkaan kannattane lukea iltaisin nukkumaan mennessä, jos haluaa viettää yönsä levollisesti.  Ja kaikkein herkimmille kirja saattaa peittelemättömyydessään olla liian rankkaa luettavaa. Tarina etenee sujuvasti kahdessa tasossa – juutalaisvainojen aikaisessa Pariisissa ja 2000-luvulla. Lyhyillä luvuilla kirjailija on todennäköisesti pyrkinyt hieman keventämään tunnelmaa, ja on siinä mielestäni onnistunutkin. Kirja on myös visuaalisesti varsin vahva, joten ei ihme, että siitä on tehty myös elokuva. 


Tällä kertaa Tatiana de Rosnay on luonut sellaisen tarinan ja sellaisia henkilöitä, joita ei saa mielestään heti luettuaan. Kirja oli kokonaisuudessaan riipaisevan koskettava lukuelämys. Vaikka tämä tarina olikin fiktiivinen, surullinen tosiasia on, että holokausti oli aikoinaan totta miljoonille ihmisille. Sarahin ja hänen perheensä tarina on hieno kunnianosoitus erityisesti kaikille niille lapsille, jotka eivät koskaan enää palanneet takaisin kotiin.


Olen aiemmin lukenut Tatiana de Rosnayn romaanin Mokka, josta pidin myös kovasti. Jos kirjailija jatkaa uskottavalla ja lukijaa liikuttavalla tyylillään, luen hänen teoksiaan mielelläni jatkossakin. 


4. lokakuuta 2014

Mikko Viljanen: Ensimmäinen elämä

Teos, 2014

”Hän ajattelee tulevaisuutta, se on olemassa vielä kauan.”

N
uorena Sara Malm kuului radikaaliin aktivistiryhmään, joka uskoi että ekokatastrofin välttämiseksi täytyy toimia vaikkapa lainvastaisesti, jos muu ei auta.
35-vuotiaana Sara on työlleen omistautunut, tunnustusta saanut arkkitehti, joka yrittää mahduttaa vaativan työnsä ja perhe-elämänsä samaan pohjapiirustukseen. Mutta Saran ja hänen entisten aktivistiystäviensä elämää varjostaa 15 vuoden takainen traaginen onnettomuus, johon heillä jokaisella on osuutensa ja jonka kukin selittää omalla tavallaan.

Ensimmäinen elämä
on tosi ja taidokas kertomus muistoista, toiveista, peloista ja haluista.

Voiko maailmaa muuttaa? Tai omaa menneisyyttään?


Oma arvioni: Romaanissa tarkastellaan sitä, millaiset sattumat määräävät yksilön kohtalon. Se on herkkä läpileikkaus päähenkilön peloista, toiveista ja haaveista. Samalla kirjassa liikutaan niin ajallisesti kuin paikallisestikin viidentoista vuoden ajan. Kyseessä on siis myös tarkka ajankova 1990-luvulta tähän päivään. Pidin kirjasta, mutta olisin kuitenkin kaivannut hieman pehmeämpää otetta. 

1. lokakuuta 2014

Sirkka Santapukki: Vapausvoima - oivalla vastuun ilo

Kirjapaja, 2014

Tartu oman elämäsi ohjaksiin!

Jokainen tuntee ihmistyypin, jolla riittää jatkuvasti valitettavaa ja jonka asiat eivät tunnu koskaan olevan oikealla tolalla. Tällaisen ihmisen lähellä on raskasta olla, ja epämääräinen syyllisyys leviää ympäristöön. Keitä ovat nämä vastuunsa muille sysäävät narsistimarttyyrit? Tarvitseeko muiden hoitaa asiat heidän puolestaan? Milloin vastuun ottaminen on tarpeellista ja milloin turhaa – ja voisiko oman vastuun kantaminen olla jopa vapauttava kokemus?

Vapausvoima haastaa pohtimaan, kuka oikeastaan on vetovastuussa elämästämme. Terve vastuullisuus ei ole lamaava taakka vaan energian lähde, sillä silloin ihminen ohjaa valinnoillaan elämäänsä. Oman vastuunsa voi oivaltaa vain itse – ja minkä ilon tuo oivallus synnyttääkään!

Oma arvioni: Santapukin kirja on silmiä avaava ja voimaannuttava. Se pysähdyttää lukijansa tärkeiden kysymysten äärelle. Se on hyödyllistä luettavaa kaikille, jotka haluavat aidosti tarttua tiukasti oman elämänsä ohjaksiin – ja niille, jotka ovat ajautuneet narsistimarttyyrien uhreiksi. 







Liisa Keltikangas-Järvinen & Sari Mullola: Maailman paras koulu?

WSOY, 2014

Kympin tytöt ja seiskan pojat - luonnonlakiko?

K
ouluissa pitäisi ymmärtää temperamentin tuottamia eroja oppimistyyleissä eikä arvioida oppilasta hänen synnynnäisten temperamenttipiirteidensä perusteella. Miksei koulumenestys korreloi työuran kanssa? Miksi pisamenestyjämaa tuottaa niin paljon koulupudokkaita eikä kouluissamme oikein viihdytä? Vaikka kouluissa tänä päivänä yritetään ottaa huomioon lasten yksilöllisyys, puutteellisten tietojen vuoksi siinä ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan että ymmärrettäisiin lasten olevan oikeasti yksilöitä omine erilaisine oppimistyyleineen, heitä palkitaan ja rangaistaan koulussa edelleen temperamenttipiirteiden perusteella. Samoja temperamenttipiirteitä vieläpä arvostetaan eri tavalla tyttöjen ja poikien kohdalla. Mitä pitäisi tehdä, että lapset saisivat opetuksesta parhaan mahdollisen hyödyn ja että koulu olisi reilu paikka ihan jokaiselle?


Oma arvioni: Teos on painavaa asiaa tärkeistä ja kiinnostavista kysymyksistä, kuten Keltikangas-Järvisen kirjat yleensäkin. Mullolan tutkimustulokset esitetään helposti ymmärrettävässä muodossa. Kirjan lukeminen herättää monenlaisia ajatuksia arvioinnista.  Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille oman työnsä kehittämisestä kiinnostuneille opettajille. Ja sopisi kirja varmasti mainiosti myös opettajaopiskelijoiden käteen.