31. heinäkuuta 2014

Terttu Autere: Kuka murhasikaan rouva Holmin


Karisto, 2014

Liikkuuko pikkukaupungin sateen pieksemillä kaduilla murhaaja?

Sahanisännöitsijänleski ja kemikaalikaupan omistaja Ester Holm löytyy surmattuna liikkeestään, ja lattialla lojuu pirstaleina kallis hajuvesipullo. Paikallisten poliisimiesten tueksi tutkimuksia suorittamaan saapuu lääninrikosetsivä Juhani Kuikka, jonka silmät vilkkuvat myös kauniiden naisten suuntaan. Hän alkaa ensi töikseen selvittää apteekkari Hellmanin syntymäpäivien vieraslistaa, kekkerit kun olivat juuri murhailtana. Siinä työssä hän tutustuu moniin kaupunkilaisiin, ja syksyisen flunssa-aallon ravistellessa kaupunkia muutamien ihmisten menneisyydestä alkaa paljastua salaisuuksia, joilla on synkät seuraukset…
Oma arvioni: Elegantti "salonkidekkari", jonka on sanottu olevan sukua Agatha Christien salapoliisiromaaneille. Itselleni tämä 1930-luvun jälkipuoliskolle  sijoittuva teos toi elävästi mieleen Komisario Palmu -elokuvat.

Taina Uimonen: Kirjoita kiinnostavasti


Infor, 2010

Tämä käytännönläheinen opas kertoo kirjoittajalle, kuinka kirjoittaa kiinnostavasti erilaisia tekstejä. Kirja sisältää runsaasti esimerkkejä siitä, kuinka kirjallista tuotostaan voi elävöittää muun muassa huolellisilla sanavalinnoilla, kuvailevilla metaforilla ja uudissanoilla. On vain tiedettävä, mitä ne tarkoittavat. Taina Uimosen "ohjeet" ovat innostavia ja informatiivisia ja samalla hauskoja. Hän kehottaa muun muassa lukemaan ja kirjoittamaan paljon. No, minun ainakin on helppo noudattaa tuota neuvoa. Eri asia onkin sitten, onnistunko kirjoittamaan ensimmäisen version tekstistä mahdollisimman rennosti. Aion yrittää soveltaa kyseistä vinkkiä seuraavan kolumnin kirjoittamisessa. Suosittelen tätä mainiota ja (ainakin näennäisesti myös) nopeasti luettua kirjaa kaikille tekstien parissa pakertaville. Uimosen kiinnostava kirjoitustapa  nostaa suupielet toistuvasti ylöspäin, mutta  tekstiin kannattaa silti suhtautua vakavasti. Kirjoittaminen on totista touhua, vai onkohan sittenkään...

Sari Paldánius: Bahálas: Pirullinen näytelmä



Arktinen Banaani, 2014

Nuori susitutkija Hani saa kaukaisen, muotoaan muuttavan vieraan, joka haluaa pelastaa ystävänsä Maa-nimisestä rangaistussiirtolasta. Uuden tuttavuutensa kanssa Hani tempautuu outoihin villeihin seikkailuihin, jotka kiidättävät eri puolille maapallon arktisia alueita. Matkalla vaihtuvat paitsi maisemat, myös historian ajanjaksot.
Oma arvioni: Sari Paldániuksen esikoisteos on varmasti hienoa fantasiakirjallisuutta, mutta itse en tämän genren kirjoja juurikaan lue. Minulle ne vain ovat ikään kuin liian outoja. Tämän kirjan lukeminen oli tuskallisen hidasta, mutta syy on toki lukijassa - ei teoksessa.

28. heinäkuuta 2014

Katariina Vuori & Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta



Atena, 2014


Pysäyttävä kirja aiheesta, josta ei vieläkään saa puhua


”Viisi vuotta sitten haaveilin tuskattomasta hetkestä. Joulu oli tuloillaan ja väsymyksen keskellä laitoin kotia joulukuntoon.” Tämä 43-vuotias nainen päätyi yrittämään itsemurhaa jouluyönä.


Vuosittain noin tuhat suomalaista tappaa itsensä. Yrityksiä arvioidaan olevan kymmenkertainen määrä, ja vakavia itsemurha-ajatuksia on jopa joka kymmenennellä suomalaisella. Kourallinen tabuja-teoksessa itsemurhaa yrittäneet kertovat, miksi he eivät halunneet enää elää – ja mistä he ovat saaneet motivaation jatkaa elämää.
”Ihmettelin, miksi kaikki olivat hiljaa eivätkä puhuneet tapahtuneesta. Pahalta tuntui, kuin kaikki olisi vaikenemalla hyvin!” kuvaa 43-vuotias nainen herättyään joulupäivään, yhä hengissä. Itsemurha on edelleen tabu, josta harvoin puhutaan avoimesti.
Kourallinen tabuja on keskustelunavaus pahasta olosta. Kirjan tositarinoissa toistuu se, miten terveydenhuollosta ei saa apua. Vatsahuuhtelun jälkeen potilas lähetetään yksin kotiin eikä jatkohoitoa suunnitella lainkaan.
Raskaaseen aiheeseen lankeaa kuitenkin myös valoa: lähes jokaisessa tarinassa itää ajatus siitä, että itsemurhasta voi selvitä hengissä.
Oma arvioni: Riipaisevan rehellistä ja koskettavaa luettavaa. Itsemurhayritys on aina vakava asia. Se on hätähuuto, johon tulisi vastata – ennen kuin on liian myöhäistä.


Salla Simukka: Punainen kuin veri


Tammi, 2013


Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään.

Trilleri, joka pitää otteessaan kuin hyytävin pakkanen.


Punainen kuin veri
aloittaa
Lumikki Anderssonista kertovan jännitystrilogian, jonka muut osat ovat Valkea kuin lumi ja Musta kuin eebenpuu.


Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteleiden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälistä huumebisnesvyyhtiä. Alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin Jääkarhun juhliin. Tapahtumien taustalla talvi on kylmempi kuin vuosiin, ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.

Oma arvioni: Tämä nuorille tarkoitettu jännitystrilogia sopinee hyvin myös varttuneemmille dekkareiden ystäville.  Tarina etenee sujuvasti ja kirja on nopealukuinen. Kiinnostavasta avauksesta johtuen on luettava seuraavatkin osat.


23. heinäkuuta 2014

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Otava, 2014


Näettekö minut? Minä olen Iiris Lempivaara,minulla on levoton japainavasydän, ja sen lisäksi viskipullo ja huuliharppu, jalassani hiihtohousut vuodelta 42.”
Jätetyksi tullut Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help –terapiaa nimeltä ”Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi. Sitkeä harjoittelu kannattaa.

Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen vuoden suhteen jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, edessä on uusi alku, joka aluksi näyttää lopulta. Mutta ei hätää, koulupsykologina Iiris kyllä keksii selviytymiskeinot. Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin avulla hän selviää suruistaan.

Oma arvioni: Kepeää hömppää, joka sopii mainiosti helteen ”pehmittämille” aivoille, jotka eivät jaksa edes ajatella.









































Näettekö minut? Minä olen Iiris Lempivaara,minulla on levoton japainavasydän, ja sen lisäksi viskipullo ja huuliharppu, jalassani hiihtohousut vuodelta 42.”
Jätetyksi tullut Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help –terapiaa nimeltä ”Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi. Sitkeä harjoittelu kannattaa.

Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen vuoden suhteen jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, edessä on uusi alku, joka aluksi näyttää lopulta. Mutta ei hätää, koulupsykologina Iiris kyllä keksii selviytymiskeinot. Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin avulla hän selviää suruistaan.

Oma arvioni: Kepeää hömppää, joka sopii mainiosti helteen ”pehmittämille” aivoille, jotka eivät jaksa edes ajatella.



Jukka Behm: Lahjoja norsujumalalle


Tammi, 2013




Mausteiden tuoksua, värikkäitä kankaita ja auringon polttamia maisemia! Uuden sarjan avauksessa intialainen herra Patil, eläkkeellä oleva insinööri, selvittää pyöräkorjaamon pidon ohessa tuttaviensa eriskummallisia ongelmia.


Adhikara Patil tunnetaan viisaana miehenä, joten kun räätälimestari Ganaka Kanderan nuori vaimo alkaa saada kirjeitä Kanderan edelliseltä, kuolleelta vaimolta, on luonnollista kysyä neuvoa herra Patililta. Ensin vaimovainaa tuntuu hyväntuuliselta, mutta eipä aikaakaan, kun sävy alkaa muuttua. Hengetkö ovat liikkeellä, vai mitä oikein on tekeillä?


Päänvaivaa herra Patilille aiheuttaa myös nuori poika, jonka käyttökelvoton polkupyörä tuodaan korjaamolle. Miten auttaa poikaa, jonka koko tulevaisuus tuntuu olevan kiinni mokomassa pyöränromussa?

Oma arvioni: Mukavasti erilainen, lempeänsävyinen dekkari hieman Mma Ramotswen tyyliin - mutta yllättävää kyllä, suomalaisen kirjoittama. Jatkoa odotellessa...

19. heinäkuuta 2014

Esko Rahikainen: Sinitaivas, heijastuksia: Runoja kuudelta vuosikymmeneltä

Laterna Magica, 2014

Laajassa, yli 400-sivuisessa Sinitaivas -kokoelmassa on runoja Veden laulusta, mutta lurituksia ja keveitä, kesäisiä riimejä on paljon; on jykevämpääkin, kovia kohtaloita, parisuhdesuruja ja ahdistusta. On papin puheita ja helppo-heikin huutelua, on lauluja ja runotavaratalon hulluja päiviä. Kotimaata kierretään ja Eurooppaa. Mutta on hartauttakin, hiljaisuutta... metsän ja meren ääniä, järven tyyneyttä ja tietenkin myös sinitaivas.

Oma arvioni:  "Vie lounaistuuli purttamme ja laineet liplattaa... on kaunis kesäpäivä, kaikki huolet jäivät taa..."

Kauniita säkeitä suloisen suven ratoksi ja paljon muutakin.

Lisää lasten suusta

Paasilinna, 2009


Lasten maailmassa ei ole väärinkuultuja lauseita. Lasten suusta kuulee totuuden sellaisena kuin lapsi sen ymmärtää. Ja se totuus tuntuu usein olevan hauskempi kuin aikuisten maailmassa. Lisää lasten suusta on kutkuttava kokoelma suomalaislasten sutkautuksia perhe-elämästä, kirkonmenoista, liikenteestä, eläimistä – ja elämästä, alusta loppuun.

Lisää lasten suusta on hulvaton, suomalaisten lasten suusta kuultujen oival­lusten kokoelma. Tarinat ovat vuodesta 1979 julkaistun APU-lehden suosikkipalstan parhaimmistoa.

Oma arvioni: =D

Milla Ollikainen: Veripailakat



LIKE, 2013

Raikas ja vaarallinen kuin talvinen pakkasyö

"Kymmenentuhatta turistia, hullu tappaja ja kaks iänvanhaa poliisia", Vasara sanoi. "Olispa ees iänvanha tappaja ja kaks hullua poliisia."
Milla Ollikainen yhdistää Lappiin sijoittuvassa romaanissaan klassisen "kuka sen teki" -dekkarin kiehtovaan suomalaiseen kansanperinteeseen ja vaiettuun lähihistoriaamme. Lopputulos on vahvan visuaalista, taitava miljöön kuvaus ja kadehdittavan elävät hahmot istuvat onnistuneesti tarinaan, jossa jännitys säilyy herkeämättä loppuun asti. Milla Ollikainen ottaa esikoisteoksellaan paikkansa suomalaisessa rikoskirjallisuudessa.
Oma arvioni: Vaikka ei tarina huono ollutkaan, itse en siitä erityisemmin pitänyt. Takakannen "hehkutuksen" perusteella odotin kirjalta jotain enemmän.  

18. heinäkuuta 2014

Heikki Kahila: Ääneen elettyä

Ääneen elettyä
Gummerus, 2014






















Tämä on tarina paperitehtaan luona kasvaneesta pojasta, joka näki television kokeilulähetyksen Stockmannin näyteikkunassa ja josta kasvoi koko kansan ääni, Meidän Heikki.
Heikki Kahila oli yhtenäis-Suomen luotetuin mies. Hän oli Teija Sopasen kanssa Suomen ensimmäinen tv-julkkis. Hän piti maata ajan tasalla, kun John F. Kennedy kuoli, kun Rolling Stones vieraili Yyterissä ja kun Kekkonen isännöi ETY-kokousta. Muistamme Kahilan myös tanssimassa villahousuissa uutispöydällä, Agentti 0007:nä, Songilo-yhtyeen basistina ja tanssinopettajana. Hän teki vielä näyttävän rupeaman viihdeohjelmien tuottajana kunnes siirtyi Yleisradiosta eläkkeelle - vain jatkaakseen  huikeaa uraansa estradeilla musiikki-ja tanssiviihteen parissa.
Tässä kirjassa Kahila muistelee sodan ja jälleenrakennuksen Suomea, uraansa yhtenä suosituimmista suomalaisista sekä monia tavallisia ja vähän epätavallisempiakin ihmisiä, joita on vuosikymmenien varrella saanut kohdata.

Oma arvioni: Hauskoja ja kiinnostavia tarinoita viihdekonkarin huikean uran varrelta - ja vähän  sen ulkopuoleltakin.

17. heinäkuuta 2014

Tom Lundberg: Elämäntaidon käsikirja



Minerva, 2014

Lundbergin teosten punaisena lankana on 
positiivisuus, onnistuminen ja hyvä elämä. Elämäntaidon käsikirja on synteesi Lundbergin opeista. Se on kuin läpileikkaus hänen laajasta tuotannostaan ja tarjoaa jokaiselle oman elämänsä ja tulevaisuutensa rakentajalle kiehtovan matkan ihmismielen mahdollisuuksiin.

Teos auttaa löytämään mielenrauhan, elämää ohjaavat arvot sekä luomaan omannäköisesi tulevaisuuden. 

Tämän kirjan äärellä elämänilosi ja rohkeutesi kasvavat ja löydät menetelmät, joilla alat kukoistaa.

Oma arvioni: Kiinnostava kirja, jonka "oppien" toimivuudesta voi olla montaa mieltä...







16. heinäkuuta 2014

Marja Leena Virtanen: Aida

Tammi, 2010

Kun Aida syntyy, isoäiti ostaa Nizzan antiikkitorilta taulun, joka ripustetaan Aidan sängyn ylle. Se jää harmittavasti vinoon, ja taulun äidin ilmekin on kovin vaikeaselkoinen. Pettymykset eivät lopu tauluun. 

Keskosena syntynyt Aida kasvaa enimmäkseen sivusuunnassa, eikä hän perheen ainoana lapsenlapsena ole ihan sellainen kuin odotettiin. Isoäiti Irene opettelee kestämään isoäitiyttä, ikääntyvän parisuhteen tuomia yllätyksiä ja äitiään, Lepohelmen palvelutalon pitkäaikaisinta ja sitkeintä asukasta. Äitinsä sairasvuoteella istuessaan Irene janoaa vuorotellen hyväksyntää ja kostoa, mutta äiti ei helpolla helly eikä lannistu.

Irenen asiat ovat muuten mukavasti: lääkärimies turvaa elintason, aikuisiin tyttäriin on hyvät välit. Aidan kasvaessa Irenen kotirouvan elämä alkaa saada odottamattomia sävyjä. Jos Irene lopettaa pinnistelyn, mukavuus näyttäytyy myös toisin: Aida on outo ja uppiniskainen, lapsenlapsia ei tunnu tulevan lisää ainakaan oikeilla menetelmillä, eikä äiti kuole. 

Aida on häkellyttävän tarkkanäköinen perhedraama ikääntymisen, perheen ja hyväksytyksi tulemisen paineista. Se on kuin 2000-luvulle päivitetty Säädyllinen murhenäytelmä, jossa asetetaan kyseenalaiseksi ja koomiseen valoon normaaliuden ja perhesiteiden asettamat
 vaatimukset.


Oma arvioni: Elämänmakuinen romaani ihmisistä ja heidän ratkaisuistaan. Kirjan henkilöhahmot ovat uskottavia dialogi sujuvaa. Pidin kirjasta.

15. heinäkuuta 2014

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Taivaslaulu
Gummerus, 2013




Kertomus kohtuullisista miehistä ja naisista

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, he näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Pauliina Rauhalan esikoisteos on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Taivaslaululla on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.

Oma arvioni: Kaunis ja koskettava kertomus, jonka runollinen kieli nostaa vahvan tarinan toiselle tasolle. Rauhalan esikoisteos on erilainen ja erinomainen lukuelämys.

13. heinäkuuta 2014

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Jonas Jonasson - Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi, äänikirja

(WSOY, 2012)

Nokkelan humoristisessa kertomuksessa satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin.
Oma arvioni: Mainio kirja äänikirjana toteutettunakin, kiitos Kari Ketosen ilmeikkään luennan. Suosittelen, mutta nauruvaroitus lienee paikallaan.  

12. heinäkuuta 2014

Marja Aarnipuro: Rintasyövän jälkeen

Teos, 2014

Se on ohi. Rintasyöpädiagnoosi, rinnan poisto, etäpesäke kainalon imusolmukkeessa. Solunsalpaajat, hiustenlähtö, masennus. Vuosi rintasyöpäpotilaanna on takana, ja Marja Aarnipuro saa ensimmäisestä vuositarkastuksesta puhtaat paperit. Mutta vaikka pahin on ohi, sairastettu rintasyöpä vaikuttaa elämään vielä pitkään.
Tulee kaikenlaisia vitsauksia uusiutumisen pelosta ja muistin temppuilusta lonkkasärkyyn kaihiin. Miten olla, kun ei kertakaikkiaan tunnu terveeltä? Miten jatkaa elämää yksirintaisena, miten saada tavallinen elämä - myös seksielämä - takaisin? Miten syöpä on vaikuttanut omaan mieleen, läheisiin, parisuhteeseen? Entä uraan - pitääkö rintasyöpäpotilaan heittää kunnianhimolle hyvästit?
Rintasyövän jälkeen käsittelee syöpäpotilaan kipupisteitä suoraan ja kaunistelematta. 
Oma arvioni: Rehellistä  puhetta elämästä rintasyövän kanssa. Kirjoittajansa näköinen kirja tarjoaa runsaasti ennen kaikkea  kokemustietoa ja antaa  arvokasta vertaistukea.

Max Manner: K18

Minerva, 2009

Sinä olet kaunis, ja minä tiedän missä asut

Kuumuutta huokuva Turku ei ole enää entisellään. Kolmen naisen kohtalot kietoutuvat kammottavalla tavalla yhteen sarjamurhia tehtailevan psykopaatin pitäessä poliisia pilkkanaan.

Ylikomisario Anna Mäki, menneisyytensä pimeissä varjoissa rimpuileva kapinahenkinen entinen poliisi Annika Malm ja utelias vanha nainen joutuvat tahtomattaan tapahtumien keskiöön.

Panokset kovenevat, ja Annika Malm sysätään suurten ratkaisujen eteen. Hän joutuu pian karulla tavalla huomaamaan, miten yhteiskunnan huipulla olevat tahot pelaavat ihmishengillä säälimätöntä peliään.


Purkautuuko karmea vyyhti? Pystyykö Anna Mäki selvittämään oman elämänsä solmut rakkaudessa ja työrintamalla? Onko mikään ympärillä enää sitä, miltä näyttää?

K18 on Annika Malm -trilogian aloitusteos. 

Oma arvioni: Jännitystä alusta loppuun.

10. heinäkuuta 2014

Aleksi Pöyry (toim.) : Granta 2: Outo

Otava verkkokauppa : Granta 2: Outo : 9789511279983
Otava, 2014





















Suomen Grantan toinen numero täyttyy oudoista ja outouksia käsittelevistä teksteistä. Mikä oikeastaan on outoa, mikä luonnollista, luonnotonta tai yliluonnollista? Mitä on tavallinen, onko sille enää 
sijaa? Pitääkö olla outo? Millainen on outo kirjoittaja, millaista outo kieli?

Kirjoittajina ovat muun muassa Daniel Galera, Mark Haddon, Virpi Hämeen-Anttila, Juhani Karila, Katja Kettu, Sami Lopakka, David Mitchell, Sofi Oksanen, Harry Salmenniemi, Johanna Sinisalo, Zadie Smith, Jerker Virdborg ja Hannu Väisänen.
Oma arvioni: Outoudessaan kiehtova kokoelma toinen toistaan oudompia kirjoituksia.

Sointu-Sisko Parviainen: Peilin eteen

Peilin eteen (Kovakantinen)
Aurinko Kustannus, 2014)

Peilin eteen on Seinäjoella asuvan Sointu-Sisko Parviaisen kolmas runokirja. Runojen kirkas peili kuvastaa runon minän tarkkoja havaintoja ja mielen maisemaa, jossa risteilevät luonnon yksityiskohdat, lapsuuden muistot ja tämä hetki. Parviaisen runojen voima syntyy koruttomuudesta ja kyvystä nähdä tavallisen elämän suuruus.
Oma arvioni: Oma suosikkini kirjan runoista:















"Voi maalata siveltimellä
tallentaa kameralla.
Voi piirtää sanoilla
värittää tunteilla.
Voi muistella eilistä
ihmeitä, itkuja.
Voi hahmottaa huomista:
toivoa, valoa."

Mikä niistä on sinun suosikkisi?

9. heinäkuuta 2014

Inger Frimansson: Pahaa pelkäämättä



LIKE, 2011

Piinaava trilleri täyttymättömistä haaveista

Monika on teini-ikäinen lääkärin tytär, joka on menettänyt parhaan ystävänsä. Joulupäivän iltana Monikan vapaudenkaipuu käy ylitsepääsemättömäksi, ja hän karkaa lapsuudenkodistaan. Monika törmää Josefiin, aikuiseen mieheen, joka tarjoaa hänelle majapaikan. Pian heidän tuttavuutensa muuttuu peruuttamattomasti.
Oma arvioni: Painajaismaisen piinaavaa jännitystä. Juoni on taitavasti rakennettu ja vahvasti koukuttava.

8. heinäkuuta 2014

Marian Keyes: Peiton alla. Tarinoita kirjailijaelämästä

Peiton alla (Kovakantinen)
Tammi, 2012




















"Isäntä pitää jalkapallosta. Se johtuu siitä, että hän on mies. Minä en pidä jalkapallosta. Se johtuu siitä, että olen nainen. Tosin olen pitävinäni siitä. Se taas johtuu siitä, että olen moderni nainen."
Peiton alla on kokoelma rakastetun kirjailijan kolumneja ja lyhyitä kertomuksia, jossa liikutaan intohimoisen kenkien keräilijän säilytysongelmista järkyttävän rehelliseen kuvaukseen kirjailijan omasta alkoholismista. Keys-fania ilahduttavat erityisesti kirjailijauran alkuaikojen muistelu ja kertomukset siitä, kuinka hänen ensimmäiset kirjansa ovat syntyneet.

Oma arvioni: Kiinnostava, uusia puolia kirjailijasta ja hänen elämästään avaava kokonaisuus.

7. heinäkuuta 2014

Pekka Hiltunen: Iso

WSOY, 2013



Anni Kantto on 37-vuotias, hyvin fiksu, hyvin lihava ja hyvin terve. Hänellä on vain yksi ongelma: muu maailma.

Pienessä tamperelaisyksiössä asuvalla isolla naisella on kaksi korkeakoulututkintoa mutta ei työtä. Hänellä on älyä ja sanavalmiutta mutta ei parisuhdetta, paljon sanottavaa mutta vähän ihmisiä joille puhua.

Tätä kaikkea Anni miettii öisin
vuoteessaan ja päivisin painonhallintaryhmässä: Miksi moniarvoisessa maailmassa lihavien syrjintä vain kiihtyy? Kuinka lihavuudesta on tullut sairaus, vaikka tilastot osoittavat muuta? Mistä lähtien vaaka on sanellut ihmisarvon?

Kun kaikkialla julistetaan sotaa lihavuutta vastaan, Annin mitta täyttyy. Nyt on ison ihmisen hetki kasvaa kokonsa mittaiseksi. 

Iso on väkevä romaani lihavuudesta, häpeästä ja ihmiskunnan pakkomielteestä painoon. 

Oma arvioni: Iso romaani, isoista teemoista. Hiltunen yhdistelee faktaa ja fiktiota taitavasti. Pidin kirjasta kovasti - paras tällä kesälomalla lukemani kirja, ainakin toistaiseksi. Suosittelen kirjaa etenkin kaikille isokokoisille naisille, mutta myös niille, jotka ihannoivat laihuutta. Saattaa olla, että tämä teos saa mielenne muuttumaan.

5. heinäkuuta 2014

Asko Sahlberg: Yö nielee päivät


LIKE, 2014

Yö nielee päivät kertoo Jakobssonista, härän kokoisesta miehestä, joka muuttaa 1970-luvun alussa Suomesta Ruotsiin ja elää siellä yli kolme vuosikymmentä.

Oma arvioni: Sahlbergin uusin romaani on suurromaani, väkevä teos, jossa Göteborgin historia on vahvasti läsnä. Se on moniulotteinen tarina siirtolaisuudesta ja tummanpuhuvuudessaan välillä humoristinenkin. Yli 500-sivuista kirjaa voi suositella niille, jotka haluavat viettää yhden kirjan parissa tunnin jos toisenkin.



3. heinäkuuta 2014

Maritta Lehtiö: Älä minnuu unoha!

Kustannus HD, 2014



Lehtiön runoissa maistuvat piirakat ja tuoksuvat vihdat. Pieniä tarinoita muistuttavat runot ovat kunnianosoitus kirjoittajan karjalaisille juurille ja ennen kaikkea perintönä saadulle rakkaalle karjalan murteelle. Runoista välittyy lapsuusmuistoja tuoksuineen, makuineen ja ihmisineen. Läsnä on myös sota-ajan karuus Paimiossa 1950-luvulla syntyneen kirjoittajan evakkotaipaleen kokeneiden vanhempien kertomana.

Kokoelman runot ovat helppolukuisia. Itselleni suhteellisen vieraasta murteesta huolimatta tekstien arkipäiväiset aiheet avautuivat vaivattomasti. Etenkin ensimmäisellä lukukerralla kaipasin kuitenkin paikoitellen runojen kronologisempaa esitysjärjestystä. Tätä lämminhenkistä runokirjaa voi suositella etenkin niille, joiden juuret ovat Karjalassa, mutta toki muillekin - esimerkiksi murrerunojen ystäville.  

2. heinäkuuta 2014

Risto Karlsson: Alaston maaherra

kuva: Alaston maaherra
WSOY, 1991

Uudenmaan läänin naispuolista maaherraa esittävä lumoava alastonmaalaus on kadonnut Kanarian saarille. Sitä etsimään lähtee suojelupoliisin hauskin mutta toivottomin etsivä Rudolf Tähtinen. Saman tehtävän saa entinen taidemeklari, nykyinen rukkaskauppias Alfons Hartikainen.

Alkaa nauruhermoille vaarallinen jahti, jossa ovat mukana niin Kanarialla lomailevat eläkeläiset kuin Inkeristä Suomeen muuttanut Väkevän perhe.

Kaikki huiputtavat toisiaan Playa del Inglesissä, kunnes lopulta itse maaherra Saara Kuisma lähtee selvittämään sotkuja. Ja siellä hän kohtaa nuoruudenrakkautensa...

Oma arvioni: Hauskan vanhanaikainen jännäri, jonka nappasin kirjastosta luettavaksi oikeastaan ainoastaan tapahtumapaikan vuoksi. Kanarialla kun tuli itsekin lomailtua useaan otteeseen juuri 1990-luvulla. Kevyttä luettavaa kunnon kesäsäätä odotellessa.

Anni Nykänen: Mummo 3

Sammakko, 2014



Elämän peräseinä häämöttää, mutta Mummon meno sen kun kiihtyy. Kolmannessa albumissaan Mummo osallistuu rautaisella elämänkokemuksella pojantyttärensä elämään. Sulo-pappa seuraa vierestä koheltamista ja joutuu välillä osallistumaan Mummon älynväläyksiin.

Oma arvioni: Rempseä Mummo on hykerryttävän hauska. 

1. heinäkuuta 2014

Sara Blædel: Nimimerkki Prinsessa

Karisto, 2013


Kööpenhaminalainen etsivä Louise Rick on saanut vaikean tehtävän: hänen on löydettävä raiskaaja, joka on houkutellut uhrinsa ansaan väärän nettideittiprofiilin turvin. Kun toinen uhri löytyy kuolleena eikä Louisen paras ystävä Camilla suostu luopumaan deittailusta, paine rikollisen löytämiseen kasvaa. Louise päättää luoda itsekin profiilin houkutellakseen miehen esiin…
Oma arvioni: Monitahoinen dekkari, joka oli paikoin varsin ahdistavaa luettavaa.