30. kesäkuuta 2014

Tuula T. Matintupa: Laululintu

Laululintu (Kovakantinen)
Kustannus-Mäkelä, 2013


Alina Mänty toisen surmapalapelin äärellä

M
aatalon isäntä Touko Juurakko joutuu pässin puskemaksi, näkee enkelin ja tulee uskoon. Järvikylän seurakunta saa kilpailijan uudesta rakkauden uskonlahkosta.

Kukkamaria Aholasta tulee kuuluisa, kun hän puhkeaa laulamaan kielillä Juurakon seuroissa. Mutta sitten Laululintunen löydetään seurantalolta kuolleena, ja koko maan huomio kohdistuu pieneen pohjalaispitäjään.

Epäilyksen varjo lankeaa monen ylle, mutta siitä huolimatta ylikonstaapeli Alina Mänty ei tunnu pääsevän tutkimuksissaan alkua pidemmälle. Kunnes kuolinsyytutkinnassa paljastuu jotakin yllättävää.




















Oma arvioni: Arvoituksellinen dekkari, jossa kaikki ei lopulta olekaan sitä, miltä vahvasti näyttää. Tarina pitää lukijaa vahvasti otteessaan. Mielenkiintoiset henkilöhahmot lisäävät osaltaan juonen koukuttavuutta.

29. kesäkuuta 2014

Maarit Verronen: Varjonainen


Tammi, 2013

Kun laiva lähtee Tallinnasta, autokannella on salamatkustaja. Hiljaisuuden tullen nainen lähtee liikkeelle ja sulautuu tottuneesti matkustajien joukkoon. Jos joku kysyisi häneltä passia, hän toteaisi: "Oho, isän passi." Hän on maanpakolainen vailla henkilöllisyyttä, mutta haluaa saada uuden elämän omin ehdoin. Ei byrokratiaa, ei säilöönottoja. Hän ei myöskään vaadi paljon, vaan on tyytyväinen olleessaan toistaiseksi turvassa.
Laivassa, johon hän nousee, ei turvassa ole kukaan. Mutta hän on sopeutumisen mestari, joka hiukkaakaan hätääntymättä tarttuu kulloinkin käsillä olevaan tilaisuuteen eikä kaihda keinoja saadakseen mitä tarvitsee.
Oma arvioni: Koukuttavaa jännitystä ja yllättäviä juonenkäänteitä alusta loppuun asti sisältävä kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun alkupuolelle.

28. kesäkuuta 2014

Seppo Saraspää: Ministerivierailu

Karisto, 2014

80-vuotias Kuuno Kopra, entinen rajavartija, joutuu vanhainkotiin. Hän on muistamattomuuttaan ollut vähällä polttaa rivitaloasuntonsa. Lähiomaisia Kuunolla ei ole - jossain kaukana vain pojanrenttu Marko, johon Kuunolla on tulehtuneet välit. Kun isä ja poika tapaavat, sovinnonteko on kaukana, mutta silti Marko toteuttaa isänsä omituisen toiveen. Tutun sairaanhoitajan teinipoikaan, Juriin, sen sijaan rakentuu yllättävä, ikäerot ylittävä ystävyyssuhde.
Vanhustenhuoltolaitos on Kuunolle pahempi kuin vankila. Päivät ovat pitkiä, ja kauna kasvaa kasvamistaan. Kun pitkään valmisteltu sosiaali-ja terveysministerin vanhainkotivierailu on vihdoin käsillä, Kuuno on valmis sanomaan vielä kerran viimeisen sanan - tavalla, jolla saa virkavallan kimppuunsa.

Oma arvioni: Paljastamatta juonesta enempää totean vain, että tämä ajan hermolla oivallisesti oleva viihdyttävä romaani kannattaa ehdottomasti lukea.

Esa-Pekka Kanniainen: Pimeä korpi

Karisto, 2011


Kolmekymppinen rikoskomisario Anna Kariluoto on juuri vaihtanut työpaikkansa Espoosta Turkuun, kun hän saa uransa haastavimman tehtävän: nuori poika on löydetty surmattuna muinaiselta uhrikiveltä. Anna on tuskin aloittanut tutkimustaan, kun uudet kuolemantapaukset kyläyhteisössä muuttavat tilanteen. Hän tempautuu tapahtumaketjuun, jossa pahan voimat tuntuvat päässeen valloilleen. Rikosten selvittäminen, työpaikan ennakkoluulot ja ongelmat läheisissä ihmissuhteissa vievät Annan jaksamisen äärirajoille, pimeään korpeen, jonka läpi on vain pakko löytää tie.

Tiheätunnelmainen, psykologisen jännärin piirteitä sisältävä esikoisdekkari aloittaa trilogian, joka kuvaa suomalaista rikollisuutta realistisesti poliisin, uhrien ja tekijöiden näkökulmasta. Taitavasti punotun tarinan päähenkilönä on nuori naispoliisi, jonka oma rosoinen elämä antaa kiinnostavan taustan tapahtumille. Kirjailija Esa-Pekka Kanniainen tietää mistä kirjoittaa.

Oma arvioni: Tapahtumarikasta jännitystä Turussa. Odotan mielenkiinnolla sarjan jatkoa.

27. kesäkuuta 2014

Jonas Gardell: Koomikon synty


Johnny Kniga, 2005

Sävbyholm, lähiö Tukholman liepeillä, 70-luku ja peruskoulun 6. luoVkka. Ihmisiä murrosiän kynnyksellä, armoton lauman sisäinen hierarkia. Idylli, joka on vain kulissi.

Puitteet tarinalle ovat selkeät. Ja näihin raameihin yrittää itsensä mahduttaa Juha Lindström, luokan pelle. Välillä onnistuen, mutta toisaalta myös karkeasti epäonnistuen.

Suomalaisen äidin ja ruotsalaisen isän pojan ainoat todelliset kaverit ovat rumaksi luokiteltu Jenny sekä saksalaisen yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi, Thomas. Heille Juha on aina valmis kääntämään selkänsä, jos tarjolla on hyväksyntää luokan kovisten taholta.
Koomikon synty on kuin 2000-luvun koululaiselämää vailla v-sanoja. Se on verenkarvas ja hunajanmakea. Ja poskettoman tosi.
Oma arvioni: Tässä Ruotsin suosituimman koomikon avainromaanisarjan aloituksessa koulukiusaamiselle annetaan ihmiskasvot. Teos on samanaikaisesti totuudellisuudessaan sekä riipaiseva että hauska.

25. kesäkuuta 2014

Ursula Auer: Murhia Maltalla


WSOY, 2005


Murhia Maltalla on perinteitä kunnioittava salapoliisiromaani Agatha Christien hengessä. Se on myös täynnä nokkelia kirjallisia viittauksia samoin kuin teräviä huomioita suomalaisturisteista korvapuusteineen ja tuulipukuineen. Lisäksi Ursula Auerin esikoisteos tarjoaa reilun annoksen matkailutietoutta suositusta lomasaaresta.

Oma arvioni: Värikkään henkilögallerian omaava kepeän kesäinen dekkari, joka murhista huolimatta saattaa nostattaa matkakuumetta.

23. kesäkuuta 2014

Kreetta Onkeli: Kutsumus

Sammakko, 2010




















Kutsumus ei ole taivaankappale, joka lähestyy kirjailijaa valon nopeudella. Kirjailijaksi ei synnytä. Kirjailijaksi ajaudutaan. Elämä tekee sen ihmiselle. Tai ihminen tekee elämästään sellaisen, ettei voi kuin kirjoittaa.


Iskevistä lauseistaan tunnettu Kreetta Onkeli myöntää Kutsumuksessa kirjailijan ammatista kaiken: varastamisen, mielijohteet ja hatusta vetämisen. Haluatko kirjailijaksi? Lue ensin Kutsumus.

Oma arvioni: Pidän Onkelin tyylistä kirjoittaa iskevästi, silloin kun kyseinen tyylikeino toimii, ja Kutsumuksessa se toimii mielestäni mainiosti. Ei ole kirjoittaminen ruusuista ei, mutta ehkä juuri siksi se onkin niin kiinnostavaa. Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille kirjailijan työstä haaveileville.

Jari Tervo: Jarrusukka

Kirjamedia, 2013


Mistä voisi liisata mukavan vauvan? Koulun joulujuhlaa valmisteleva maahanmuutttolähiön tuuraajaopettaja huomaa pian, etteivät markkinat vastaa tällaiseen vilpittömään kysyntään. Jarrusukassa opettajan on itse tartuttava toimeen ja lopulta kysyntä kohtaa tarjonnan hämmästyttävällä tavalla.

Oma arvioni: Nopeatempoisen viihdyttävää Tervoa. Erinomaista lomalukemista.

22. kesäkuuta 2014

Michèle Lesbre: Punainen sohva


Lurra Editions, 2014


Punainen sohva on kertomus rakkaudesta, matkustamisesta ja suuresta illuusiosta paremman maailman puolesta. Ranskalainen nainen matkustaa Venäjän halki junalla etsimään miestä, joka vuosia aiemmin on kadonnut hänen elämästään. Matkansa aikana nainen muistaa Pariisin ja vanhan naisen punaisella sohvallaan ja heidän keskustelunsa historian merkittävistä naisista. 

Roberto Bolaño: Amuletti


Sammakko, 2014

M
exico Cityssä eletään syyskuuta 1968 kun armeija tekee invaasion yliopistolle puhdistaakseen sen radikaalista aineksesta. Auxilio Lacouture piiloutuu neljännen kerroksen vessaan, ja on seuraavat 12 päivää kampuksen ainoa ihminen. "Meksikolaisen runouden äiti" Auxilio muistelee boheemielämää nuorten meksikolaisten runoilijapoikien kanssa. Hän puhuu lämmöllä myös ikäisistään eteläamerikkalaista taiteilijanaisista, Che Guevaran rakastajattaresta Lilianista, melankolisesta filosofista Elenasta ja katalaanimaalari Remedioksesta. Muistelot saavat hallusinatorisia ja ennustuksellisia sävyjä. Roberto Bolanon tyyliin tämäkin romaani, mitenkään liikaa alleviivaamatta, nostaa erääksi tärkeäksi aiheekseen Etelä-Amerikan kohtalon ja ihmisoikeudet.

Oma arvioni: Omintakeinen tarina, runollisuudessaan kiehtova kertomus.

21. kesäkuuta 2014

Denise Mina: Valheiden varjo

LIKE, 2014

Vääristynyt valtapeli. Laajalle levinnyt lahjontaskandaali. Epätoivoinen ratkaisu. Julmat rikokset on pidetty piilossa 15 vuotta. Nyt ne paljastuvat.
Oma arvioni: Mina punoo jälleen monitahoisen ja pelottavan kertomuksen, jossa  rappio ulottuu kaikkiin yhteiskuntakerroksiin.

20. kesäkuuta 2014

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi


Crime Time, 2014

"Seinä on iso pommi. Se on yksi inhottavimmista aseista, jolla voit iskeä ihmiseen.

Suomalainen satamakaupunki muuttuu öisin graffitintekijöiden valtakunnaksi. Heistä yksi on Metro, 19-vuotias tyttö, ja toinen Rust, hänen poikaystävänsä. Heidän pahimpia vihollisiaan ovat valvontakamerat ja vartijat, Rotat.


Kaikki muuttuu yhtenä väkivaltaisena yönä; koston ja ajojahdin  kierre käynnistyy eikä jätä ketään ennalleen.

Palkitun prosaistin Jari Järvelän kiihkeä esikoisjännäri sukeltaa graffitintekijöiden maailmaan, öisille katoille ja kujille, joilla vallitsevat aivan omat lakinsa.


Oma arvioni: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tästä jännäristä puutu. Jännite säilyy hienosti loppuun asti. Täytyypä tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon.





19. kesäkuuta 2014

Sjon: Poika nimeltä Kuukivi

LIKE, S014



Lumoava kertomus pojasta, joka uneksi itselleen elämän

Katla-tulivuoren purkaus valaisee yötaivaan, maailmassa riehuu suuri sota ja Reykjavikissa espanjantauti, mutta Máni Steinille todellisuus on kuin elokuvan kulissi, suuri laitakatu, joka houkuttelee salaisiin seikkailuihin.

Kirja voitti Islannin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.

Oma arvioni: Kirja, jonka olin jättämässä kesken kerran jos toisenkin. Kerronta on varsin tiivistä, joten se jättää lukijalle tilaa kuvitella. Kaikessa surrealistisuudessaan kirja oli kuitenkin aivan liian outo minun makuuni.

17. kesäkuuta 2014

Myydään käytetty tussi: Parhaat Facebook-mokat 2

Atena, s012 


Hauskimmat ja mielipuolisimmat statuspäivitykset julkaistaan jälleen kansitettuna.


Voivatko ihmiset oikeasti nähdä kolmiulotteisesti? Löytyykö Kenia Egyptistä? Mikä on vaatteiden äo-rajoitus? Nyt ratkaistaan myös maailman talousongelmat ja myydään yksi käytetty tussi. 

Yleisön pyynnöstä huolimatta Myydään käytetty tussi -kirjaan on koottu lisää supersuositun Feissarimokat-sivuston hauskimpia, noloimpia ja mielipuolisimpia päivityksiä.

Tärkeä tiedotus kaikille: joukossa älyttömyys tiivistyy.

Oma arvioni: Hulvatonta luettavaa =D

16. kesäkuuta 2014

Anna-Mari Kaskinen: Hetkiä puutarhassa

Kirjapaja, 2007


 
”Huomaatko, on kesä?
Näetkö valoa?
Aurinko nyt hellii
vanhaa taloa.

Pimeyden jälkeen
on niin kepeää.
Mustarastas kirkkaan
virren virittää.
Sireeni jo kukkii.
Katso puutarhaa!
Sinäkin voit matkan
uuden aloittaa.

Milloinkaan ei ole
liian myöhäistä.
Joka oksa tuoksuu
täynnä ihmettä.”

Kuvitus Anita Irene Gewald


Anna-Mari Kaskinen: Ruohonkorren keveyttä



Kirjapaja, 2012

Odottelen runoa.
Mistä sen voin punoa?
Niityn kesätuoksusta,
peltomyyrän juoksusta.

Odottelen runoa.
Mistä voin sen punoa?
Omenista suurista,
vanhan kuusen juurista.

Odottelen runoa.
Mistä voin sen punoa?
Vaikka kesälomasta,
sydämestä omasta.”

Kauniita runoja puutarhan vehreydestä eri vuodenaikoina.

14. kesäkuuta 2014

Lars Kepler: Nukkumatti


Tammi, 2013 


























Lumiselta rautatiesillalta löytyy sekava, pahasti kylmettynyt nuori mies. Hän paljastuu kolmetoista vuotta sitten kadonneeksi Mikael Kohler-Frostiksi, sarjamurhaaja Jurek Walterin oletetuksi viimeiseksi uhriksi. Joku on pitänyt Mikaelia vankina, mutta kuka? Walter se ei ole voinut olla, sillä hän on istunut rikoskomisario Joona Linnan ansiosta koko tämän ajan oikeuspsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Mikael itse on vakuuttunut, että vangitsija on Nukkumatti. Hän ei muista muuta kuin unettavan hiekan ja pimeässä kilisevät posliiniset sormenpäät.


Oma arvioni: Tämä Joona Linna –sarjan neljäs, itsenäinen osa vastasi odotuksiani. Teos eteni nopeatempoisesti – välillä jopa hengästyttävästi, ja juoni oli suorastaan nerokkaasti rakennettu. Kirjaa oli vaikea laskea käsistään.

7. kesäkuuta 2014

S. J. Watson: Kun suljen silmäni

Bazar, 2012
Kuinka tiedät kuka olet, jos et muista menneisyyttäsi etkä tiedä, keneen voit luottaa? Tervetuloa Christinen elämään.

Christine herää aamuisin vieraan miehen vierestä, joka sanoo olevansa tämän aviomies. Hän kuulee olleensa onnettomuudessa, jonka seurauksena hänen aivonsa ovat vaurioituneet. Joka ilta kun hän nukahtaa, kuluneen päivän tapahtumat pyyhkiytyvät pois. 

Christine kirjoittaa päiväkirjaa selkiyttääkseen sirpaleista elämäänsä. Hän kirjaa muistiin kaikki tapahtumat – aviomiehensä Benin kanssa vietetyt hämmentävät aamut, salaiset tapaamiset tohtori Nashin kanssa, välähdykset menneestä – ja lukee niitä aina uudelleen. Mutta pian alkaa herätä kysymyksiä. Millaista elämä oli ennen onnettomuutta? Miksi hänellä ja Benillä ei ole lasta? Mitä hänen parhaalle ystävälleen tapahtui? Entä mikä olikaan se kammottava onnettomuus, joka aiheutti tämän täydellisen muistinmenetyksen?

Christine joutuu rakentamaan muistonsa päivä päivältä uudestaan. Mitä lähemmäs totuutta hän pääsee, sitä uskomattomammalta se vaikuttaa. 

Oma arvioni: Watson kuvaa kaoottista tilannetta taidokkaasti ja tunteisiin vetoavasti. Tämä psykologinen trilleri piti minua tiukasti otteessaan, ajoittaisesta ahdistavuudestaan huolimatta – tai kenties juuri siksi. Erinomainen esikoisteos. 

1. kesäkuuta 2014

Riikka Pulkkinen: Vieras

Otava, 2012 


”Jos aloitan tänään uuden uskonnon, sen ensimmäinen sakramenttti on alttius.”


Seurakuntapastorina työskentelevä Maria jättää elämänsä ja matkustaa New Yorkiin. Maria tutustuu naiseen, joka avaa hänelle oven tanssin maailmaan. Askel askeleelta hän uskaltaa kysyä, mistä oikeastaan on kotoisin, pohjoisen pikkupitäjästäkö, jossa hän oli ajaa itsensä tuhoon, vaiko jostain kauempaa.

Uskonkriisin ravistelema Maria etsii suurkaupungista uutta pyhää kolminaisuutta, mutta ei pysty vaientamaan kysymystä, jota pakeni: mitä pahaa tapahtui pienelle tytölle, joka yritti tehdä kotinsa Suomeen?

Villi romaani käsittelee muukalaisuutta, uhraamista ja uskonnollisuutta yhtä aikaa älyllä ja kaikin aistein.


Oma arvioni: Pulkkisen teos käsittelee monia suuria aiheita – vaikeitakin. Osansa saavat muun muassa juurien etsintä ja muukalaisuus, pyhyys ja anoreksia Kirjassa etsitään vastausta siihen, onko ihminen aina loppujen lopuksi vieras myös itselleen. Teos pysyy kaikkine teemoinen yllättävän hyvin koossa. Pulkkisen kieli on paikoitellen lähes runollista. Kirja on vaikuttavaa luettavaa ja teos tarjoaa ajattelemisen aiheita. Sitä voikin suositella lämpimästi kaikille niille, jotka kaipaavat kirjalta syvällisempää sanomaa. Tähän mennessä lukemistani Riikka Pulkkisen teoksista Vieras on suosikkini.