29. tammikuuta 2014

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

(Teos, 2010)

Paljon emme tiedä, mutta jollain tavalla Irman elämä on liikahtanut sijoiltaan. Ihmisseuran kaipuussaan hän ajautuu soittelemaan ovikelloja sekä omassa naapurustossaan että Hakaniemessä että Keravalla, jonne hän sattumalta päätyy.

Koska ihmisten ovikelloja ei voi soitella ilman syytä, keksii Irma peitetarinaksi olevansa Taloustutkimuksen kyselytutkija.

Viikkojen galluptöiden jälkeen alkavat jotkut keravalaiset epäillä Irman ammatillista aitoutta ja soittavat poliisille. Irma hätääntyy. Hän on sitä paitsi ehtinyt jo kovasti kiintyä haastateltaviinsa.

Irman on pakko palata paikalle, mutta kiinni jäämisen pelko alkaa käydä hetki hetkeltä aiheellisemmaksi.

Oma arvioni: Rimmisen kerronnasta ei omalaatuisuutta puutu, mutta Nenäpäivä ei surumielisyydessään juurikaan hilpeyttä herättänyt. Petyin juonen yllätyksettömyyteen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!