Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina

Teos, 2013


Jotain outoa siinä oli. Keväällä 2009 isä alkoi erakoitua. Sitten merkkejä ilmaantui lisää. Puhe puuroutui, tasapaino heikkeni. Tuli uusia, kummia tapoja. Tytär huomasi kyllä, että isä ei enää ollut niin kuin ennen. Mutta se, että kyse oli muistisairaudesta, tuli hänelle yllätyksenä. Isällä diagnosoitiin Alzheimerin tauti ja keskivaikea dementia.

940 päivää isäni muistina
on Hanna Jensenin tietokirja ja koskettava kertomus muistisairaan kanssa ja tämän hoitamisesta kahden ja puolen vuoden ajalta. Toimittajan tarkkuudella hän on havainnoinut isänsä, ympäristön ja omia reaktioitaan, ahminut tietoa ja kirjannut neuvoja ja vinkkejä ihmisille, jotka joutuvat vastaavaan tilanteeseen. Muistisairausdiagnoosin saa joka vuosi 13 000 ihmistä.  

Teos näyttää rehellisesti ja kaunistelematta, miten tyttären elämä muuttuu, kun isän muisti sairastuu. Mutta kaikki muutokset eivät ole huonoja. Hanna Jensen osoittaa, että muistisairaudesta voi seurata myös hyvää.

Oma arvioni: Kirja on koskettava kuvaus siitä, miten muistisairaus muuttaa ihmistä ja miten nämä muutokset vaikuttavat myös läheisten elämään. Minulle kirja oli myös rehellisen riipaiseva kertomus isästä ja tyttärestä. Omaishoitajuus isolla O:lla on tässä teoksessa läsnä oikeastaan vain parissa esimerkkitapauksessa elävästä elämästä. Tämä seikka hieman yllätti, sillä olin jotenkin saanut median perusteella asiasta hieman erilaisen käsityksen.

Itseäni häiritsi jonkin verran se, että päiväkirjamaisesti etenevän ”päätarinan” sekaan oli ripoteltu eräänlaisia ”tietoiskuja” ja linkkilistoja. Näin kokonaisuus oli mielestäni jotenkin rikkonainen. Joka tapauksessa kirja on hyvin kirjoitettu ja sillä on paikkansa elämänmakuisen tiedon ja vertaistuen tarjoajana sillä kiihtyvästi ”harmaantuvassa” Suomessa yhä useampi meistä joutuu kohtaamaan läheisensä muistin sairastumisen – ja yleensä vieläpä aivan yllättäen. Kirja kannattaa lukea jo nyt.