Antonio Muñoz Molina: Kuun tuuli

Tammi, 2011

Mitä unta näkee mies, joka on nukahtanut Kuun pinnalle laskeutuneeseen avaruusalukseen? Tätä miettii Kuun tuulen 13-vuotias kertoja. Hän asuu espanjalaisessa pikkukaupungissa vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Siellä eletään kuin keskiajalla Francon, kansalliskaartin ja katolisen kirkon kuristusotteessa. Poika käy ankarien munkkien pitämää koulua ja pakenee elämänsä ahtautta kirjoihin ja elokuviin. Eipä siis ihme, että Vernen, Salgarin ja Wellsin kirjojen ääressä maailmanmatkoista haaveileva poika lumoutuu Apollo 11:n kuulennosta, jota romaanissa seurataan lähtölaskennasta aina Armstrongin ja kumppaneiden ensimmäiseen kuukävelyyn asti.

Jännittävän kuulennon rinnalla kulkevat arki, murrosiän kuohut, koulu, kirkko ja vanhempien elämässä vieläkin tuntuvat sisällissodan traagiset muistot, sekä pojan salaisempi elämä, johon kuuluvat kirjat, elokuvat ja televisio, nuo portit suureen maailmaan.

Kuun tuuli on hieno, nostalginen lukukokemus erityisesti niille, jotka olivat lapsia ja nuoria 21.7.1969, jolloin ihminen astui ensimmäisen kerran Kuun pinnalle. Kiihkeä tieteen ja sivistyksen puolestapuhuja Muñoz Molina on tässä herkästi aikuistumista käsittelevässä kirjassa helppolukuisimmillaan.

Oma arvioni: Hieno lukukokemus myös tällaiselle 1970-luvun lapselle, joka on aina ollut kiinnostunut historiasta ja erilaisissa yhteiskunnissa eläneistä ihmisistä – kirjoista puhumattakaan. Suosittelen.